Koulutappelu

Alinan vierailu Amishien luona sujui hyvin ja hän piti vierailua onnistuneena, vaikka sähköä ei ollut. Vessa oli sentään sisällä ja siellä oli kuulemma ihan oikeaa vessapaperia. Alina suunnitteli jo vierailevansa siellä uudestaan kesällä. Ehkä meidänkin olisi tarpeen elää yksinkertaisempaa elämää ja luopua ainakin TV:stä ja tietokoneesta. Toisaalta TV on helpottanut minun arjen pyörittämistä, mutta toisaalta Anton on ollut hyvä keksimään omia leikkejä, kun esimerkiksi valmistan ruokaa tai pyykkään. Veljen vaimo pyysi minua julkaisemaan hyviä ruokareseptejäni. Minun on tunnustettava, etten ole mikään kokkaaja ja käytän pääasiassa reseptikirjaa. Olen tullut pääasiassa käyttäneeksi Arja Liimataisen kirjoittamaa reseptikirjaa (Parasta kotiruokaa) apuna, vaikka maustamisen teen useimmiten omien mieltymysten mukaisesti.

Keskiviikkona oli rauhallista, kun kolmen lapsen sijaan vain kaksi piti meteliä. Alinan poissaollessa Aarnolla ei ollut nahistelukumppania. Alina ja Aarno ovat olleet usein toisilleen äänekkäitä ja epäkohteliaita koulusta tullessaan. Kolmesta lapsesta lähtee paljon ääntä, mutta tähän mennessä yläkerran pojat eivät ole ainakaan valittaneet liiasta metelistä. Heidän opiskelunsa päättyy toukokuussa ja epäilen poikien muuttavan pois, jolloin mekkalasta vaurioituu vain omat korvat.

Rehtori lähetti eilen Aarnon mukana kirjeen kotiin: "As some of you may be aware, City paramedics and police were at school this morning..." Mietin jo hetken, että miten tämä oikein liittyy Aarnoon, mutta rehtori halusi ilmoittaa kirjeitse kaikille vanhemmille koulussa sattuneesta tappelusta. Kaksi vanhemman luokan oppilasta (tyttö ja poika) olivat ottaneet oikein kunnolla toisiaan vastaan ja tapelleet ruokalassa opettajan väliintulosta huolimatta sillä seurauksella, että opettaja loukkaantui ja hänet vietiin sairaalaan paikattavaksi. Huh, onneksi kouluun asennettiin metallinpaljastuslaite viime viikolla. Toivottavasti tappelupukarit käyttävät vastaisuudessakin aseinaan vain nyrkkejä. Joka tapauksessa tapahtuma on sekä koulun että poliisin tutkittavana ja johtaa mahdollisesti jatkotoimiin.

Alinalla ja Aarnolla oli eilen karatessa vyökoe. Molemmat saavat keltaisen vyön, joka on valkoisesta vyöstä seuraava väri. Molemmat saivat karateklubista kirjeen, joka sisälsi ilmaisia harjoituspasseja jaettaviksi ystävilleen. Passilla saa ilmaisen neljän viikon perehdytyksen (8 harjoituskertaa). Vaimo innostui tästä niin paljon, että hän ja Anton tulevat todennäköisesti käyttämän tämän perehdytyksen hyväkseen. Minä pidättäydyn tilaisuudesta, sillä neljä karaten harrastajaa olisi jo ihan tarpeeksi meidän perheessä. Toivottavasti Espoosta löytyy jokin karateseura meidän muutettua takaisin, koska ainakin Alinalla ja Aarnolla riittää intoa.

Vaimo ehdotti, että osallistuisin Suomessa järjestettävään kirjoituskilpailuun, jonka aiheena on perheen ja uran sovittaminen yhteen. Palkinnosta en tiedä, kuin en myöskään kirjoitustaidoistani. Lukiossa ainekirjoitus tuotti äärimmäistä tuskaa. Kahden tunnin aikana en saanut raapustettua paperille juurikaan mitään ja jouduin useimmiten jatkamaan kirjoittamista kotona. Siinä ihmetellessä vierähti helposti useita tunteja. Vaikka kuinka yritin noudattaa Auliksen oppeja, en tästä huolimatta saanut aikaiseksi mielenkiintoista kirjoitettavaa. Toisaalta nyt olen jo harjoitellut yli seitsemän kuukautta kirjoittamista, joten kait sitä voisi yrittää. Ainakin saisin yhden uuden kirjoituksen julkaistavaksi blogissani huhtikuussa.