Ulkoilua

Olen lukenut internetistä, että Suomessakin on vihdoin lämmintä. Ajatukseni ovat heti harhautuneet Suomeen ja merelle. Mikään ei voita veneilyä Suomenlahdella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Minulle tulee väistämättä koti-ikävä ajatellessani Suomen saaristoa kauniina kesäpäivänä. Päivät kuluvat nopeasti ja toukokuun puolivälikin on jo ylitetty, eikä paluuseen ole kuin runsaat kaksi kuukautta aikaa. Kuluneella viikolla on tehnyt mieli aloittaa jo pakkaaminen, mutta eiköhän senkin ehdi tehdä myöhemmin. Toisaalta mikään ei estäisi pakkaamasta talvivaatteita ja -kengiä laatikoihin, mutta ehkä sitten jonain sateisena päivänä.

Meillä ei ole kesäloman osalta kovin kummoisia suunnitelmia. Tärkein kesälomamatka on paluu Suomeen. Vaimolla on jäljellä kahdeksan lomapäivää ja lasten koulu päättyy 16. kesäkuuta. Meidän on tarkoitus vierailla Chigacossa vaimon lapsuuden ystävän luona ja mahdollisesti Wisconsinin osavaltiossa vaimo isäntäperheen luona, jossa hän vietti vaihto-oppilasvuotensa. Toisaalta ajomatkat ovat pitkiä ja Wisconsiniin tulee matkaa yli 1100 kilometriä. Matkaan olisi käytettävissä viisi arkipäivää ja kaksi viikonloppua, joten kyllä siinä ehtisi ajelemaan pitkiäkin matkoja, jos vain lasten viihtyvyydestä sekä kärsivällisyydestä olisi takeita.

Pittsburgh on aika hyvä paikka asua. Tämä ei ole miljoonakaupunki ja etäisyydet ovat inhimillisiä. Toki täälläkin saa lukea lehdestä viikottain murhista tai tapoista jossain lähialueilla. Tällaiset uutiset eivät oikein jaksa kiinnostaa. Ihmisillä on paljon aseita, vaikka se ei näykään jokapäiväisessä elämässä. Meidän asuinalue on joka tapuksessa hyvämaineinen. Häiritsevin asia täällä asumisen osalta on se, että Yhdysvaltain talous perustuu kuluttamiseen, joten olemme osa kulutuskulttuuria. USA:ssa on asukkaita yli 300 000 000. Mitä olen itse nähnyt omin silmin, niin sekä koulu- että työpaikkalounaat syödään pääasiassa kertakäyttöastioista. Olen kylläkin jo aikaisemmin kirjoittanut kertakäyttökulttuurista. Jos asiaa kuitenkin miettii tarkemmin, niin todennäköisesti vähintään 1/3 väestöstä syö lounaansa kertakäyttöastioista, jotka ovat pääasiassa muovisia tai styroksisia. Tämä tarkoittaisi sitä, että joka päivä 100 000 000 (satamiljoonaa!) ihmistä jättäisi jälkeensä kertakäyttöjätteitä pelkästään lounaan osalta. Jätemäärät ovat aivan käsittämättömiä ja Ämmässuon kaatopaikka täyttyisi hetkessä.

Autolla ajetaan usein lyhyitä matkoja. Niinhän se taitaa olla Suomessakin, mutta täällä ihmisillä on tapana lähteä ulkoilemaan autolla. Kävin poikien kanssa kahdesti tänään leikkipuistossa ja molemmilla kerroilla menimme kävellen. Moni muu tulee paikalle autolla, vaikka asuisivatkin lähellä. Kävimme pyytämässä myös naapurin Henriä ulkoilemaan, mutta hän ei halunnut. Hänen äitinsä tosin kehui heidän käyneen eilen pyöräilemässä. Olivat pakanneet polkupyörät autoon ja ajeneet autolla runsaan kahden kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon (Frick Park). Hmm... Kyseiseen puistoon pääsee hyvin myös kävellen ja pyöräillen. Tapansa kullakin. Ihmettelen vain, milloin Yhdysvaltalaiset osavaltioiden päättäjät tulevat tekemään päätöksiä kulutuskulttuurin rajoittamiseksi. Ehkä siinä tulee käymään, kuten Meksikonlahden öljyvuodon osalta. Vasta hädän hetkellä puututaan asiaan ja ymmärretään tehdä päätöksiä. Lehdissä ei ole kirjoituksia Greenpeacen toiminnasta. Mitä nyt syksyisen G20 kokouksen aikana kaksi henkilöä hyppäsi valjailla sillalta alas saadakseen valtavan protestijulisteen levitettyä. Kenties rangaistukset ovat täällä niin kovia, ettei protestointi kannata.

Meidän arjessa ei ole tapahtunut viime aikoina muutoksia. Aarno sai tänään sunnuntaina päätökseen kotiperuskoulun. Viimeisenä tehtävänä oli matematiikan koe. Alinalla on vielä jäljellä ympäristöopin viimeinen koe ja sitten hänenkin osalta kotiperuskoulu on suoritettu. Antonin päiväkoti päättyy tulevan viikon torstaina, joskin hän osallistuu vielä kesäkuun kahtena ensimmäisenä viikkona päiväkodin kesäleiriin (neljä tuntia per päivä). Kun Alinan ja Aarnon koulu loppuu neljän ja puolen viikon päästä, niin sitten minulla riittääkin pähkäiltävää päiväohjelmien osalta.