Paha poika

Juliet Jonesin Sydän lauloi 80-luvulla pahasta pojasta. Laulun sanat tulvahtivat alitajuntaani, kun sain koulun sosiaalityöntekijältä (uhkaus)kirjeen Aarnon poissaoloista. Aarno on ollut koulusta poissa tai tullut kouluun myöhässä yhteensä 10 kertaa tähän mennessä. Hän on ollut kipeänä tai teeskennellyt kipeää ja ollut 3 kertaa hammaslääkärissä. Luettuani kirjeen minua alkoi hymyilyttää ja ajattelin, että ei voi olla totta! Jokainen poissaolo oli merkitty kirjeeseen erikseen ja viimeisimmän poissaolon (22.12) osalta ei ollut selvitystä. Opettajalle tulee laittaa jokaisesta poissaolosta kirje ja mikäli poissaolo jatkuu yhtäjaksoisesti yli 3 päivää, vaaditaan lisäksi lääkärintodistus. Ensimmäinen porsaanreikä on siinä, että vanhempi välittää oppilaan mukana ilmoituksen poissaolosta. Opettaja laittaa sen vastaavasti eteenpäin. Tässä on jo kaksi kohtaa, joissa tiedonkulku voi katketa. Väitän kirjoittaneeni opettajalle kirjeen Aarnon poissaolosta 22.12 ja antaneeni sen Aarnon mukaan kouluun vietäväksi. Eikö poissaoloa voisi ilmoittaa suoraan jollekin koulun henkilölle vaikka sähköpostilla?

Saamassani kirjeessä todetaan mm. seuraavaa: "Our records show that this is the first unexcused absence recorded this year. The district must notify you or your child's repeated unlawful absences." Tämän jälkeen on listaus mahdollisista seuraamuksista lapsen tulevaisuutta ajatellen. Herranjestas! Kyse on kuitenkin 1. luokkalaisesta pojasta, joka on pärjännyt hyvin koulussa, eikä ole syyskuisen puremistapauksen jälkeen rikkonut enempää koulun sääntöjä.

Vaimo oli keskiviikkona yhteydessä tähän sosiaaliviranomaiseen tai "tanttaan", kuten vaimo asian ilmaisi. Penssylvanian osavaltion lakien mukaan lapsella saa olla lukuvuoden aikana enitään 10 poissaoloa. Sosiaaliviranomainen ei vaimon sanojen mukaan tule meitä kuitenkaan haastamaan oikeuteen, koska hänen ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin tarvinnut ryhtyä oikeustoimiin. Joka tapauksessa poissaolojen lukumäärää saamme pienennettyä kolmella, kun hammaslääkäristä toimitetaan lääkärintodistukset. Lisäksi vaimo sai puhuttua 22.12 olleen "luvattoman" poissaolon luvalliseksi (rekisteriin tehdään korjausmerkintä). Tulevana lauantaina lähdemme 8 päiväksi Meksikoon lomailemaan. Ensi viikolla maanantai on koulusta vapaa (Martin Luther King Jr. päivä), mutta muiden päivien osalta tulee Aarnolle 4 uutta poissaolomerkintää. Tällä kertaa tuo maaginen 10 poissaolon raja ylittyy ja sama rumba lienee odotettavissa uudelleen. Ei vielä syytä huoleen. Laitoimme jo viime viikolla kirjeen rehtorille tulevasta matkastamme.

Aarno ei ole paha poika. Eihän se ole yksistään hänen vikansa, että hänelle on kertynyt poissaoloja. Toisaalta emme tienneet aikaisemmin 10 päivän lainsäädännöstä. Aika joustamatonta toimintaa ja kieltämättä mieleen tuli sosialistinen valtio. Toki on tärkeää, että luvattomiin tai toistuviin poissaoloihin puututaan ja ilmoitetaan vanhemmille, mutta ei asia silti saisi olla näin kärjistävää. Ajatus on hyvä, että oppilaista pidetään huolta ja kannustetaan käymään koulua, mutta joustamattomuus johtaa viime kädessä luokkajakoon. Asiat voisi kertoa ja käydä läpi ilman uhkailuja lapsen tulevaisuuden vaikeutumisesta.

Mielestäni minusta on tullut ihan yhteiskuntakelpoinen, vaikka 5-vuotiaana karkasin päiväkodista, joten mikä minä olen omaa poikaani tuomitsemaan. Olimme retkellä Samppusiin ja kävelimme Hankkarintietä pitkin. Kotikatumme (Honkajuurentie) päättyi Hankkarientiehen. Hetken mielijohteesta poistuin ryhmästä ja lähdin kävelemään kotikatua pitkin. Perääni huudettiin, mutta kukaan ei kuitenkaan lähtenyt perääni. 5-vuotiaana minulla oli jo kotiavain, joten pääsin kotiin. Tiesin tehneeni väärin ja yritin peittää jälkeni vetämällä puhelinjohdon irti seinästä. Poistuin myös kotoa ennen kuin isoveli tuli koulusta ja tulin kotiin uudestaan ikäänkuin päiväkodista. Veli ei epäillyt mitään, mutta päiväkodista hoksasivat soittaa äidille töihin ja ilmoittaa karkaamisestani. Illalla sain selkäsaunan, enkä sen jälkeen ole enää karannut :-) Vanhempiani ei tietääkseni kuitenkaan uhkailtu ja sain rauhassa jatkaa samassa päiväkodissa. Ajat ovat tosin muuttuneet, koska itse en päästäisi 5-vuotiasta lastani kävelemään yksin päiväkotiin ja toisaalta selkäsaunan antaminenkin on nykyaikana rikos.

Alinan mukana tuli koulusta keskiviikkona kirje kotiin. Alinan luokkatoveri oli kiipeillyt oppilaiden lokerikkojen päällä sillä seurauksella, että koko lokerikkorivi oli kaatunut toisten oppilaiden päälle. Kukaan ei kirjeen mukaan loukkautunut vakavasti. Tapahtuma on parhaillaan tutkinnan alla, ettei vain FBI tutkisi asiaa... Kirjeen mukaan lokerikot on nyt korjattu ja kiinnitetty asiallisesti seinään. Lasten turvalisuus on vastaisuudessankin koulun 1. prioriteetti. Saakohan kiipeilyä harrastanut poika kovankin rangaistuksen, vai käyköhän siinä viime kädessä niin, että pojan vanhemmat haastavat koulun oikeuteen. Lokerikkojen päällekiipeämistä, kun ei ole erillisellä seinätaululla kielletty ja toisaalta lokerikot olivat kiinnittämättä seinään. Onhan koulun lattioillakin, kuten kaikkialla muillakin julkisilla rakennuksilla, erilliset varoituskyltit lattioiden liukkaudesta.

Ehkäpä tuo turvallisuuden 1. prioriteetti on seuraus siitä, että lapset eivät ulkoile koulussa talviaikaan. Klo 10:50 alkaen luokilla on ns. välitunti ennen ruokailua. Ulkoilu- ja ruokailuajat on vuoroteltu luokkien välillä. Nyt talviaikaan lapset eivät enää ulkoile, vaan riehuvat liikuntasalissa. Toisin oli vielä syksyllä, kun lapset saivat ulkoilla kerran 7,5 tunnin koulupäivän aikana.

Leikkaa ja liimaa

Nyt on taas se aika kuukaudesta, kun innolla leikataan ja liimataan mm. elintarvikepakkauksista saatavia "Box Tops" -merkkejä. Ai, mitä ne merkit oikein ovat? Elintarvikekaupoista löytyy sadoittain erilaisia tuotteita, joiden valmistajat ovat osallistuneet "Box Tops for Education" -ohjelmaan. Näiden valmistajien tuotteista löytyy kyseinen keräilymerkki. Kouluilla (ala-asteet) on mahdollisuus liittyä ohjelmaan ja kerätä "Box Tops" -merkeillä koululle rahaa. Jokaisesta merkistä koulu saa 0,1 $. Tosiasiassa lasten vanhemmat joutuvat sijaiskärsijöiksi ja keräämään merkkejä ostamistaan elintarvikepakkauksista. Koulu voi maksimissaan ansaita 20 000 $ keräilymerkeillä, vaikka koulun oppilaat ja vanhemmat olisivat keränneet niitä enemmän. Koulut saavat sitten itse päättää, mihin rahansa käyttävät.

Lisäksi ainakin Alinan ja Aarnon koulu palkitsee eniten merkkejä keränneet oppilaat esimerkiksi 20 $ lahjakorteilla ja kaikki keräykseen osallistuneet oppilaat osallistuvat automaattisesti lahjakorttien arvontaan. Toisin sanoen merkkien keräilystä on tehty kilpailutoimintaa. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että vanhemmat leikkaavat elintarvikepakkauksista näitä pieniä merkkejä ja liimaavat niitä arkeille. Yhteen arkkiin saa liimata maksimissaan 20 merkkiä. Sitten oppilaat palauttavat nämä arkit koulun yhdyshenkilölle, joka laskee oppilaiden keräämät merkit ja lähettää merkit eteenpäin ohjelman ylläpito-organisaatiolle.

Koska ohjelmasta on tehty kilpailuhenkistä toimintaa, joutuvat vanhemmat tekemään ruokaostosten ohella päätöksiä, ostaako ohjelmaan osallistuneiden valmistajien tuotteita ja näin ollen kannattaa epäsuorasti koulun toimintaa. Vierailin sunnuntaina ruokakaupassa ja ostoslistan sijaan minulle annettiin ohjeet ostaa vähintään kymmenen tuotetta, joissa on tämä keräilymerkki. Tammikuun ajan on kampanja, jolloin elintarvikekaupan kassalta saa 70 ylimääräistä merkkiä, kun ostaa vähintään 10 "Box Tops" -merkin omaavaa tuotetta.

Lyhyesti sanottuna kyse on siis liiketoiminnasta. Joku kekseliäs on polkaissut ohjelman jossain vaiheessa käyntiin. Myynyt idean elintarvikkeiden valmistajille, saanut koulut osallistumaan ohjelmaan ja nettoaa nyt ohjelman pyörittämisestä. Ohjelmaan osallistuvat yritykset maksavat osallistumisestaan ja viime kädessä tekevät rahalahjoitukset. Samalla he epäsuorasti kuitenkin lisäävät tuotteidensa kysyntää ja ehkä tämän takia heidän tuotteensakin ovat hieman kalliimpia. Ehkä joku toinen kekseliäs voisi kehittää ohjelmaa edelleen, jotta koululaisten kotona ei tarvitsisi säännöllisin väliajoin ryhtyä leikkaus ja liimaus puuhiin.

Jos keräilymerkit ovat suurta liiketoimintaa, niin sitä on myös NFL (amerikkalainen jalkapallosarjan pyörittäminen). Jalkapallojoukkueen logolla varustettuja tuotteita on tarjolla nahkaisesta nojatuolista aina juomalaseihin saakka. Mm. juomalasien hinnat ovat moninkertaiset tavallisiin Kiinassa valmistettuihin juomalaseihin verrattuna. Kaikki jalkapallo-ottelut televisioidaan. Tämä voi pitkittää ottelua lähes nelituntiseksi draamaksi, koska lähes joka viiden minuutin välein on mainoskatko. Helmikuun alussa on loppuottelu, jonka mainosajat ovat parhaillaan myynnissä. Lama on hieman alentanut mainosajan hintaa (vasta toisen kerran historian aikana). 30 sekunnin mainosaika maksaa 2,5 - 2,8 miljoonaa dollaria. Vielä viime vuonna 30 sekunnin mainosaikaa myytiin 3 miljoonan dollarin hintaan.

Kiitos

Kiitos halauksista. Niitä tuli reilusti yli kaksikymmentä. Ettei vain anoppi olisi kuitenkin käynyt klikkailemassa useampaan kertaan. Joka tapauksessa se siitä herkistelystä.

Vuokraisäntä kävi viimein korjaamassa lattiassa olleen reiän loppuviikosta. Meillä oli sohvan alla ammottava reikä lähes viisi viikkoa. Vuokraisännällä meni uusien lautaparkettipalasten asentamiseen 7-8 tuntia. En voi muuta kuin keuhua hänen kärsivällisyyttä ja ahkeruutta muutaman palan asentamisessa. Ei ole kovin helppoa uusia pontattuja paloja keskelle lattiaa. Hän oli myös kovin tyytyväinen tarjottuani hänelle teetä ja vaimon tekemää mustikkapiirakkaa. Tosin näyttäessäni hänelle kolmea muuta kohtaa lattiassa, joista voi rojahtaa läpi minä hetkenä hyvänsä, hän totesi lakoonisesti, että jokin toinen kerta.

Alinan ja Aarnon koulupäivä oli perjantaina peruutettu lumisateen vuoksi. Lunta oli tullut muutamia senttejä, mutta päiväksi oli luvattu tihenevää lumisadetta. Lunta tuli arviolta 10 senttiä ja tiet olivat suolauksesta sulat. Aika herkästi koulu suljetaan, mutta ehkä oppilaiden koulubussimatkoja ei haluta riskeerata huonojen kelien takia. Tai sitten opettajilla ja henkilökunnalla on vaikeuksia päästä työpaikalleen. Liikenne on kuitenkin lumisateisina päivinä aika takkuista. Joka tapauksessa olisin paljon mielummin lähettänyt lapset kouluun kuin pitänyt heidät kotona. Meno oli hermoja raastavaa. Lapset saivat onneksi vähän purettua energiaansa pulkkamäessä. Kesäloman alkaminen siirtyy automaattisesti päivää myöhäisemmäksi, koska menetetty koulupäivä korvataan kesälomasta. Se alkaa muutoinkin jo myöhään eli vasta 16. päivä kesäkuuta.

Paikallinen talvipukeutuminen on ollut varsin kirjavaa. Eilen oli pakkasta 7-8 astetta ja kova tuuli. Siitä huolimatta eräs lenkkeilijä juoksi ilman käsineitä ja paljain päin. Ainakaan hänen päätä ei palellut. Toista on pienten sylilasten. Alinan kaverin pikkuveli on isänsä kanssa ollut parina aamuna koulubussipysäkillä. Lapsella ei ole ollut päähinettä ja käsineitä. Jalassa oli lenkkitossut ja nilkat olivat paljaina. Hänellä oli yllään ns. teddypuku, jonka huppu oli sentään vedetty päähän. Ehkä me olemme Suomessa tottuneet pukeutumaan paremmin sään mukaan.

Tänään on ollut aurinkoinen pakkassää. Kävimme läheisellä luistelukentällä ja Antonkin sai kokeilla "hokkareita". Hän pysyi hyvin pystyssä luistimet jalassa jään ulkopuolella. Jäällä oli sen sijaan liukasta... Erään vanhemman herrasmiehen pukeutuminen oli huvittavaa. Hän oli ulkokentällä ilman päähinettä, käsineitä ja takkia! Vain t-paita (ja housut) yllään hän oli kypärän sijaan suojautunut rullaluistelussa käytettävillä kyynär- ja polvisuojilla. Hän oli koomisen näköinen muiden luistelijoiden keskellä varsinkin harjoitellessaan luistelemista takaperin. Takapuoli pystyssä hän sipsutti takaperin ehkä 5 metrin minuuttivauhtia. Meitä on joka lähtöön - varsinkin tällä puolen Atlanttia. Vai mitä sanotte lenkkeilijästä pelkät shortsit ja ohut paita yllään?

Me olemme saaneet aika rauhassa metelöidä viimeiset 3-4 viikkoa. Yläkerran pojat ovat olleet joululomalla. Yksi poika tuli takaisin jo viime viikonloppuna. Hänen huoneensa on meidän vanhempien makuuhuoneen yläpuolella. Viime yönä hän kuunteli musiikka kovalla volyymillä ja keskusteli äänekkäästi jonkun vieraansa kanssa. Heräsin mekkalointiin ja menin jatkamaan unia olohuoneen sohvalle. En tiedä halusiko hän muistuttaa olemassa olostaan ja vihjaili meitä pitämään pienempää ääntä, mutta joka tapauksessa päätin tänä aamuna aloittaa imuroinnin varmuuden vuoksi aikaisin. Meillä ei ole stereoita, mutta imuri on sitäkin äänekkäämpi.

Vaimo valmisti tänään mustikkamuffinsseja valmispussin tarvikeaineista. Vastaaviin suomalaisiin tarvikeaineisiin poiketen tästä puuttuivat mustikat. Niiden sijaan oli sinistä väriainetta, joka oli ilmeisesti makeutettu mustikan aromeilla. Joka tapauksessa muffinssit olivat aivan kamalan makuisia. Näköjään väriaine kelpaa oikeiden marjojen korvikkeena.

Runo

Tirlittanin kirjoittamien runojen inspiroimani päätin kirjoittaa runon. En ole runoilija, mutta joskus nuoruudessani kirjoitin yksittäisiä runoja. Turha pelätä, että ryhtyisin runolliseksi vastaisuudessakin, mutta uusia asioita on hyvä kokeilla. Tirlittanin kirjoittamia runoja voi lukea hänen omilta sivuiltaan:

http://kirjoittajaelamaa.blogspot.com/

Jossakin on saari.

Se meitä odottaa.

Haluaa tehdä tuttavuutta,

ja näyttää luonnon kauneuden.

Saari ottaa meidät vastaan,

ja ohjaa suojasatamaan.

Polun päässä on niemenkärki.

Laitan kalliolle maaten.

Kauempaa kuuluu lapsen huuto.

Rauhani on rikkomaton.

Kuulen enää vain säännöllisen rytmin,

kun aallot lyövät rantakiviin.

Sisäinen rauha minua hellii.

Sain uuden ystävän, piilopaikan.

Kiitän saarta ja käperryn kiven taakse.

Sinne ei kukaan löydä.

Iso hali

Viime päivinä olo on tuntunut jokin verran yksinäiseltä. Lapset ovat takaisin koulussa, Anton päiväkodissa ja vaimo töissä. On hiljaista. Edes puhelin ei soi. Mitä nyt vaimo välillä soittaa ja kysyy kuulumisia tai koulun automaattinen puhelinviesti välittää tietoa koulun tapahtumista / muutoksista. Vaikka minulla on iltapäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin perheenjäseniä ympärillä, niin se ei riitä oikein poistamaan yksinäisyyden tunnetta. Minulla ei ole ikävä Suomeen, mutta tästä huolimatta kaipaan Suomen arkea ja kiirettä. Nyt sitä osaa arvostaa aikaa, jota Suomessa on saanut viettää yhdessä työkaverien, ystävien ja sukulaisten kanssa. Koti-isänä on ollut ihan leppoisaa. Ehkä ihan liiankin leppoisaa, mutta minulla on aina aikaisemmin ollut jokin oma asia, jonka tiimoilla olen saanut puuhastella. Nyt se puuttuu ja koti-isän roolia en oikein tunne omakseni... Vaikka täällä kotona viettämäni aika on tärkeää lapsille, se ei tuo riittävästi sisältöä omaan elämääni. Se voi kuulostaa surulliselta, mutta kaikista ihmisistä ei ole kaikkeen. Joku toinen nauttisi minun asemassani ja minä vastaavasti jostain muusta. Ehkä ihminen on vain taipuvainen ajattelemaan, että toisilla asiat ovat paremmin tai toisissa olosuhteissa elämässä olisi enemmän sisältöä. Elämän realiteetti on se, että asiat on kohdattava nykyhetkessä, tässä ja nyt. Minunkin roolini on vain väliaikaista. Kaikesta huolimatta kaipaan:

- yhteisiä luonashetkiä työkavereiden kanssa

- työtä ja työmatkoja Länsiväylän ruuhkissa

- omaa kotia ja petiä

- saunaa

- Espoonlahden uimahallia

- Keskuspuiston hiihtolenkkejä

- takkatulta

- merta, mökkeilyä ja veneilyä

- ja tietenkin sitä omaa autotallia...

Sivun laidassa on "iso hali", jota napsauttamalla voi käydä halaamassa minua virtuaalisesti muutaman päivän ajan. Mutta muistakaa halata vain kerran per vierailu, jotta en saa kerralla yliannostusta.

Kävimme viikonloppuna elokuvissa katsomassa Alvin ja pikkuoravat 2 -elokuvaa. Anton pääsi elämänsä ensimmäisen kerran elokuviin. Hän jaksoi katsoa elokuvaa hyvin, joskin kulki edestakaisin oman istuimen ja äidin sylin väliä. Elokuvan loputtua hän kysyi, että milloin elokuva alkaa. Joo, minunkin mielestäni elokuva oli turhuuden huippu. En tiedä olenko eläissäni aikaisemmin nähnyt yhtä surkeaa elokuvaa. Lapset pitivät joistain elokuvan kohtauksista, mutta tästä huolimatta elokuvan olisi voinut kokonaan jättää tekemättä. Ainakaan ihmiskunta ei olisi jäänyt mistään paitsi. Elokuvaa mainostetaan tv:ssä yhtenään, joten ainakin elokuvan markkinointiin on panostettu, mutta ehkä olisi ollut tarpeen panostaa myös sen sisältöön.

Ulkona tupruttaa hiljalleen lunta neljättä päivää peräkkäin ja pakkasta on 4-5 astetta. Lunta lienee yhteensä noin 10 cm. Kävimme Antonin kanssa pulkkaostoksilla tiistaina ja nyt meillä on amerikkalaistyylinen iso pulkka, johon mahtuu mainiosti kaksi samaan kyytiin. Lähipuiston rinteessä saa hyvät vauhdit, mutta pulkka lähtee helposti sivuluisuun ja sen ohjailtavuus ei ole ihan samaa luokkaa suomalaisten pulkkien kanssa. Pääasia on kuitenkin vauhdin hurma.

Aarno aloitti tiistaina uuden harrastuksen - karate. Hän sai heti ensimmäisellä kerralla karateasun ja -vyön. Mustaan vyöhön on vielä matkaa, mutta ainakin Aarno oli innoissaan palatessaan kotiin. Karatekerho on kävelymatkan päässä, joten Aarnolle on jo löytynyt kolme harrastusta lähietäisyydeltä. Shakkikerho loppui jo ennen joulua, mutta koripallo jatkuu maaliskuulle. Lisäksi Aarno valittiin koulun shakkikerhoon, joka kokoontuu kerran kuukaudessa.

Suolaa

Alinan ja Aarnon koulu alkoi maanantaina, joten meillä on ollut paluu arkeen. Antonin päiväkoti alkoi tiistaina. Maanantaina satoi hiljalleen lunta. Tiistaiaamuun mennessä kevyttä pakkaslunta oli kertynyt ehkä 4 cm. Olin aika hölmistynyt viedessäni Alinan ja Aarnon tiistaiaamuna koulubussille. Lapsia ei näkynyt missään ja liikenteenohjaajakin oli ilman keltaista liiviään. Hän kertoi meille ystävällisesti, että koulupäivän alkamista on siirretty kahdella tunnilla eteenpäin lumisateen vuoksi.

Mitä?! Lumisateen vuoksi - naurettavaa.

Joo, joku viisas päättäjä oli edeltävänä iltana tehnyt päätöksen koulupäivän aloittamisesta 2 tuntia myöhemmin. Tiedotus koulupäivän muutoksista kerrotaan radiossa, tv:ssä ja internetissä. Kuka ehtisi aamulla kuuntelemaan radiota tai katsomaan tv:tä. Ehkä radiota voisi kuunella aamutoimien ohessa, jos vain sellainen olisi. Vai pitäisikö sitä aamut istua autossa, kun edeltävänä yönä on tullut vähän lunta? Automaattista puhelinviestiä on pitkin viime syksyn käytetty kaikenlaiseen viestintään kissanristijäisistä alkaen, mutta "automaattinen Diane Condie" ei soittele ilmoittaakseen koulupäivän muutoksista. Meidän perheen aamutoimien pyörittäminen on muutoinkin yhtä hässäkkää puhumattakaan siitä, että joku vielä katsoisi tv:tä.

Suolaa, suolaa ja enemmän suolaa. Ts. paikallinen talvikunnossapito lyhyesti sanottuna. Lähes jokaisena pakkaspäivänä kuorma-autot käyvät levittämässä suolaa kaduille. Tiet ovat lumisina päivinä loskaisia ja märkiä. Kuivina ja aurinkoisina päivinä tiet ovat valkoisena kuivuneesta suolasta. Samoin on kaikkien parkkipaikkojen laita. Suurin osa kiinteistöjen omistajistakin jättää lumet luomatta jalankulkuväyliltä ja heittää lumen päälle suolaa. Autojen kyljet ja konepellit ovat valkoiset. Samoin on meidän auton sisätilat. Kengistä tulee kuivunutta suolaa autojen kuramatoille. Mustat matot ovat nyt valkoiset kuten myös kaikki kynnyskotelot, keskikonsoli ja etupenkkien takaosat, koska lapsilla on tapana heilutella autossa jalkojaan. Täällä ei ainakaan säännöstellä suolan käyttöä.

Lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella viimeiset päivät. Viikonloppuna oli pakkasta enimmillään 13,5 astetta. Lämmitysjärjestelmä on hurissut kellarissa yhtenään. Ovista ja ikkunoiden raoista vetää. Toivottavasti lämmitysjärjestelmä ei ala temppuilemaan talven aikana. Keittiössä oli sunnuntaiaamuna jopa 14,5 astetta. No joo, lämpömittari on kylmää ulkoseinää vasten ja keittiössä ei ole lämpöpatteria. Lämpötila nousee 17 asteeseen, kun mittarin ottaa seinältä pois. Maakuuhuoneissa on kuitenkin siedettävää (19-20 astetta), mutta viime aikoina olemme käyttäneet nukkuessa kahta peittoa päällekkäin. Tästä talosta saisi ihan lämpimän uusimalla kaikki ikkunat, repimällä seinät auki, asentamalla uretaanilevyt seiniin ja lattioihin sekä rakentamalla tuulikaapin. En taida kuitenkaan vielä ryhtyä remonttipuuhiin ja tyytynemme maksamaan edellisten asukkaiden tapaan suuria kaasulaskuja huoneiston pitämisestä lämpimänä. Vakuutusyhtiö maksoi Aarnon hammaslääkärikulut, joten voimme käyttää saadut rahat tuleviin kaasulaskuihin. Tosin maaliskuussa voi olla jo huomattavasti lämpimämpää.

Olimme tuttavaperheen kanssa pulkkamäessä sunnuntaina - hautausmaalla. Emme laskeneet hautakivien välissä, mutta kuitenkin hautausmaan alueella. Kivaa oli, joskin lunta oli vielä niukasti. Muutamissa hautakivissä oli vain syntymävuosi, eikä kuolinaikaa lainkaan. Mietin hetken, että onko vainajat haudattu elävältä, vai ovatko he vain varanneet itselleen hautapaikan ja helpottaakseen sukulaisia kirjoituttaneet hautakiveen kaiken muun valmiiksi kuolinpäivää lukuunottamatta. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto lienee oikea. Käyvätköhän hautapaikan varanneet omalla haudallaan laskemassa kukkia ja sytyttämässä kynttilöitä juhlapäivinä...

Uusi vuosi

Vuoden vaihde sujui meidän perheessä rauhallisesti, koska loppuvuosi meni sairastellessa. Uuden vuoden aattona oli vaimon vuoro. Hän oli sairastellut tiistaista lähtien, mutta todellinen vatsatauti puhkesi vasta torstaina. Vaimolla oli 4 vapaapäivää, joten 3 niistä meni sairastellessa. Olimme saaneet kutsun aaton juhliin tuttavaperheen luokse, mutta "yrjö" tulikin meille kylään.

Vuoden vaihtumista ei oikeastaan huomaa muusta kuin päivämäärästä. Menimme aattoiltana nukkumaan jo ennen klo 22:00. Keskustassa oli klo 18:00 alkaen tapahtumaa lapsille ja ilotulitus, jota kävin katsomassa Alinan ja Aarnon kanssa. Ilotulitusta lukuunottamatta mieleeni tuli enemmänkin vappuhulinat, koska kaikenlaista krääsää oli myytävänä ja ihmisillä oli hattuja tai muuta vuoden vaihteeseen liittyvää rekvisiittaa. Tosin ihmiset eivät kulkeneet pullo kädessä. Keskustassa oli alkuillasta vielä suhteellisen hiljaista lasten tapahtumaa lukuun ottamatta pienellä alueella. Ympäristössä ei räiskynyt lainkaan (raketit ja paukkupommit). Keskiyöllä olisi ollut suurempi ilotulitus ja paikalla myös todennäköisesti enemmän ihmisiä.

Suomessa oli sen sijaan räiskynyt oikein kunnolla. Äärimmäisen valitettava tapaus. Tämän aamun paikallislehdessä oli pitkähkö artikkeli tragediasta. Artikkelissa oli mainittu kaksi erillistä asiatietoa, joista Suomi (ja Espoo) ovat tunnettuja. Mairittelevampi tieto oli, että maailman suurimman matkapuhelinvalmistajan pääkonttori sijaitsee Espoossa. Toinen artikkelissa mainittu asia sen sijaan antaa huonon julkisuuskuvan suomalaisista: "...this small Nordic nation known for its high suicide rates, heavy drinking and domestic violence." Ehkä vuoden vaihde on hyvä esimerkki joukkokännäämisestä. Sitä en sen sijaan tiennyt, että Suomessa yksityishenkilöillä on viidenneksi eniten aseita koko maailmassa asukaslukuun suhteutettuna. 1,6 miljoonaa asetta ja laskuissa on todennäköisesti vain ne ns. luvalliset aseet.

Aamun sanomalehdessä oli kertomus myös 77-vuotiaasta apteekkarista (kuvassa hän näytti 55-vuotiaalta), joka lopetti paikallisen apteekkitoiminnan hymyssä suin palveltuaan apteekkia vuodesta 1956 lähtien. Hänen isänsä oli perustanut apteekin jo vuonna 1935. Artikkelissa mainittiin useita perusteluita apteekkitoiminnan lopettamisesta. Mm. suuren kauppaketjun perustama apteekkitoiminta ruokakaupan yhteyteen. Ehkä mielenkiintoisin perustelu oli apteekkarin ikä eli 77-vuotiaana ei enää riitä energiaa 11 tuntisiin työpäiviin. Hauskinta artikkelissa kuitenkin oli, ettei kyseinen apteekkari aio vielä ripustaa essuaan naulaan: "But I think time has passed me by. I'm 77. It's time to move on." Eli on aika jatkaa eteenpäin. Omien sanojensa mukaan apteekkari ei aio vielä vetäytyä alalta, vaan etsii töitä jostain toisesta apteekista. Kaksi kuukautta sitten kirjoitin parturikäynti kokemuksestani. Ehkä hiustenleikkaajanikin oli saanut alaansa liittyvää työtä muualta myytyään oman liiketoimintansa yli 75-vuotiaana. Toisaalta johtihan Kirsti Paakkanenkin Marimekkoa pitkään yli ns. suomalaisen eläkeiän.

TV-mainonta on täällä varsin mielenkiintoista. Auton valmistajat kehuvat mainoksissa kilpaa kuinka heidän autonsa on muita autonvalmistaja parempi. Nämä muut autonvalmistajat mainitaan erikseen, mutta perusteluita paremmuudesta ei juurikaan anneta. Tällä hetkellä pahin kampitus on kahden puhelinoperaattorin välillä (Verizon ja AT&T). Molempien mainoksissa pilkataan - kirjaimellisesti - kilpailevan operaattorin kuuluvuusaluetta. Kuuluvuusaluekartta (USA) vilahtaa molempien mainoksissa ja mainostajasta riippuen heillä on 5 kertaa parempi kuuluvuusalue kuin kilpailijalla. Kovaa rökittämistä ja toisen mollaamista. Saman mainoskatkon aikana tulee usein molempien operaattorien mainokset. Ihmettelen vain, miten operaattorit saavat asiakkaat vakuuttuneeksi paremmuudestaan.