Kuoppaista

Päivälämpötila on ollut täällä nollan kieppeillä. Viikonloppuna oli kylmempää ja öisin on myös ollut pakkasta. Routa on tehnyt teistä kuoppaisia (meihin routa ei ole onneksi vaikuttanut). Paikka paikoin on jopa 50 cm x 50 cm kuoppia, joita autolla ei aina ehdi tai muun liikenteen takia pysty väistämään. Jos teiden kunnossapito on samanlaista kuin lumisina päivinä, niin todennäköisesti koupat käydään vain peittämässä heikalla tai vastaavalla ja annetaan ajan kulua.

Jos on autolla ajaminen kuoppaista, niin sama koskee Aarnon hampaita. En ainakaan ryhdy "isona" hammashoitajaksi, koska onnistumiseni Aarnon hampaiden hoitajana ei ole ollut tuloksellista. Aarnolla on jälleen hampaissa reikä. Joka aamu ja ilta olen pessyt hänen hampaansa tunnollisesti. Tämän lisäksi olen käyttänyt vähintään joka kolmas ilta hammaslankaa hammasvälien puhdistamiseen. Karkkiakaan en ole lapsille ostanut - ainakaan paljon. Vaimo epäilee, että Aarnon vauvana saamat jatkuvat antibioottiilääkkeet olisivat vaikuttanut negatiivisesti hänen hampaiden kehitykseen aiheuttaen "pehmeät hampaat". En myöskään ole hammaslääkäri, joten en pysty kommentoimaan asiaa sen enempää. Viime kerrasta viisastuneena (Aarnolla todettiin lokakuussa reikiä hampaissa) vaimo otti työpaikan kautta hammashoitoetuuden. Tänään kävi valitettavasti ilmi, ettei Aarnon käyttämä hammaslääkäri kuulu vakuutuksen piiriin. Lisäksi edellisestä hammaslääkärikäynnistä ei ole tullut kuluneeksi puoli vuotta, joten toinen hammaslääkäri ei ota Aarnoa potilaaksi. Kummallista, vai onkohan hammaslääkäreillä aina puolen vuoden vastuu operaation suorittamisesta ja toinen hammaslääkäri joutuisi ottamaan näin vastuun mahdollisista hoitovirheistä.

Anton veti herneet nenään maanantai-iltana, kun hänelle ei luettukaan toista iltasatua. Sen sijaan sammutettiin valot. Anton käveli vihaisena huoneesta pois ja sanoi, että minä lähden Suomeen. Kahden minuutin päästä Anton tuli jo takaisin huoneeseen. Liekö kasvatuksessa ollut vika, kun uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät ole onnistunut kasvatuksessa. Lapset ainoastaan seuraavat vanhempiensa esimerkkiä yrittämällä kiristää. Antonin reakointi oli ilmiselvä kiristysyritys, mutta ehkä hänen kannattaa ensi kerralla yrittää vähän lievempää kiristyskeinoa.

Lasten kasvatuksessa on tosin jo havaittavissa pientä edistymistä, kun Alina sanoi samaisena iltana Aarnolle, että voit tulla nukkumaan minun viereeni. Minä en ollut uskoa Alinan pyyntöä todeksi, vaikka hänellä onkin 120 cm leveä sänky ja epäilin hänellä olevan kuumetta. Nyrkin, potkun, repimisen tai haukkumisen sijaan hän pyysikin tällä kertaa pikkuveljeään viereensä nukkumaan. Aarno kävi hetkellisesti Alinan vieressä, mutta päätti palata vanhempiensa sänkyyn. Alina yritti vielä lahjoa Aarnoa korottamalla tarjousta aina yhdestä dollarista kymmeneen dollariin, mutta Aarno ei hievahtanutkaan sängystämme. Antonilla on oma sänky meidän vanhempien sängyn vieressä, mutta Aarnolla on sänky omassa huoneessa. Siitä huolimatta Aarno pyrkii pikkuveljen tapaan aina nukkumaan meidän viereen. Toivottavasti Aarno ymmärtää nukkua viimeistään siinä vaiheessa omassa sängyssään, kun hänellä on tyttöystävä.

Koti-ikävä

Loman jälkeinen viikko on ollut aika rankkaa. Lomalla oli leppoisaa ja kivaa, mutta paluu Pittsburghiin ei enää tuntunutkaan niin mukavalta. Koti-ikävä on vaivannut enemmän tai vähemmän. Emme ole puhuneet siitä keskenämme sen enempää, mutta uskoisin lastenkin kaipaavan takaisin Suomeen. Anton totesi tänään, että hän menee päiväkotiin seuraavaksi vasta Suomessa. Muutostamme tänne tulee kuluneeksi puoli vuotta helmikuun 12. päivä. Minusta kuitenkin tuntuu, että olisimme asuneet täällä jo paljon pidempään.

2-3 ensimmäistä kuukautta oli uutuuden viehätystä, mutta sen jälkeen minun arkeni on pääasiassa toistanut itseään. Lämpimän syksyn aikana ajattelin, että täällä voisi hyvinkin viettää aikaa vuoden 2010 loppuun, mutta tällä hetkellä odotan paluuta takaisin Suomeen 1. elokuuta. Elämä tulee tuskin olemaan sen helpompaa paluun jälkeen, mutta uskoisin työelämän antavan arkeen enemmän sisältöä. Aarnon opettajana oleminen ei ole aina ollut hedelmällistä. Aarno ei valitettavasti ole aina yhteistyökykyinen. Liekö tullut isäänsä, kun sulkee neuvottaessaan korvansa ja alkaa itse pälättämään. Keskiviikkona poltin hihani, joskin hillitysti. Sanoin, että minulle riitti ja lähdin ulos kävelemään. Paljon kuulee puhuttavan "Amerikan unelmasta". Miedän kaikkien unelmana taitaa olla kuitenkin paluu Suomeen ja omaan kotiin.

Minulla ei ollut suuriakaan odotuksia ennen USA:n muuttoamme. Näin miehen näkökulmasta auton hankinta oli tietenkin päällimmäisenä mielessä, mutta muutoin oletin elämän täällä olevan hyvin rentoa ja nautinnollista. Näistä lähtökohdista arjen pyörittäminen on osoittautunut ennakoitua raskaammaksi ja toisaalta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta lasten toistuvasta nahistelusta. Koti-isän työpäivät ovat pitkiä ja lasten kiitokset ovat harvassa. Parhaani (ja voimavarojeni) mukaan olen pyörittänyt arkea ja onneksi vaimo on muistanut minua sekä kannustaa että kiittää.

Kuluneella viikolla sain ajatukseni kohdistumaan kahdesti johonkin muuhun asiaan, kuin kotiarkeen. Minulla oli sekä tiistaina että torstaina ESL-tapaaminen. Meitä oli yhteensä 8 oppilasta. Minä, kuusi kiinalaista ja yksi serbialainen. Kiinan englantia on huomattavasti helpompi ymmärtää kuin Intian englantia. Työelämässäni minulla oli intialaisia työtovereita ja heidän puhuessa jouduin joko heristämään korviani tai pyytämään sanomaan asian uudestaan. Ehkäpä paikalliset ajattelevat minun puheestani samoin...

Vaimo sai Alinan viimein aloittamaan uuden harrastuksen. Alina oli käynyt katsomassa Aarnon karateharrastusta ja päätti itsekin kokeilla. Nyt sekä Aarno että Alina käyvät yhdessä 2 kertaa viikossa samoissa karateharjoituksissa. Olin itse lauantaina ensimmäistä kertaa seuraamassa harjoituksia paikanpäällä. Harjoitus oli hyvin monipuolinen. Lapsilla oli ensimmäiseksi 15 minuutin alkulämmittely, joka sisälsi mm. punnerruksia ja vatsalihaksia. Tämän jälkeen oli hieman potku- ja löyntiharjoitteita. Lopuksi oli esterata. Kuri oli tiukkaa ja opettajan komentoihin vastattiin aina "yes sir". Kävellessämme takaisin kotiin ehdotin lapsille, että he vastaisivat vastaisuudessa minullekin kotona "yes dad", mutta valitettavasti se ei saanut kannatusta. Myöskään ehdotukseni 10 punnerruksen rangaistuksesta, kun lapset ovat tottelemattomia, ei saanut vastakaikua. Minun täytynee pyytää karateopettaja meidän kotiapulaiseksi, jotta saan lapsemme paremmin kuriin.

Olimme illastamassa lauantaina naapurissa. Kyseessä ei ollut yläkerran pojat, vaan naapuritalon perhe, jonka 11-vuotiaan Henry-pojan kanssa Aarno on leikkinyt useita kertoja. Legot ovat sekä Aarnon että Henryn yhteinen mielenkiinnon kohde. Naapurin rouva on alunperin japanilainen, joten saimme maistaa japanilaisia herkkuja. Ruokaa oli tarjolla runsaasti. Pääruokana oli keittoa, riisiä ja useita soijaan dipattavia lisukkeita. Valinnan varaa oli paljon. Japanilaiset ruuat eivät olleet meille aikaisemmasta tuttuja ehkä susheja lukuunottamatta. Alkuhämmästyksemme oli aluksi suuri, mutta onneksi naapurin rouva neuvoi meitä ruokailuetiketin osalta; ja minä sain syödä haarukalla. Kärsivällisyyteni ei ole aikaisemmin riittänyt puikkojen käyttämiseksi, joten päädyin tälläkin kertaa olemaan sotkematta pöytää. Illan aikana naapurin isäntä kertoi toimivansa lennonopettajana ja hän lupasi viedä minut sekä Aarnon keväällä taivaalle 4-paikkaisella Cessnalla (ja toivottavasti takaisin maankamaralle). Tosin Alina ottanee minun paikkani.

Uutisoinnista

Sanomalehdessä oli eilen pitkähkö kirjoitus auto-onnettomuudesta, jossa kolme nuorta opiskelijapoikaa saivat surmansa. Onnettomuuden syyksi epäillään mustaa jäätä. Heidän autonsa löydettiin tien viereisestä järvestä nurinpäin kääntyneenä. Kaksi poikaa löydettiin autosta hukkuneina ja sukeltajat löysivät kolmannen pojan auton lähettyviltä. Surullista. Sanomalehdessä ei juurikaan analysoitu onnettomuuden syitä. Sen sijaan pojista kirjoitettiin positiiviseen sävyyn heidän koulumenestyksestä (high school), palokunnan vapaaehtoistoiminnasta ja kuulumisestaan yhteisöön. Artikkelissa oli haastateltu monia ihmisiä, jotka kertoivat omakohtaisia kokemuksia poikien saavutuksista. Mm. palopäällikölle nuoret pojat olivat hänelle kuin omia poikia. Muissakaan kuolemantapauksissa ei ole ollut sanomalehdessä tapana "revitellä" uutisella. Fakta kerrotaan lyhyesti, mutta kirjoituksessa paneudutaan sitäkin enemmän edesmenneen ihmisen saavutuksiin.

Auta armias, jos vastaava onnettomuus tapahtuisi Suomessa. Iltapäivälehtien lööpeissä lukisi isoin kirjaimin: "Kolme nuorta hukkuivat autoonsa". Itse artikkelissa spekuloitaisiin vähintäänkin alkoholin osuutta onnettomuuteen ja kuvattaisiin onnettomuusauto yksityiskohtaisesti. Kuinka paljon renkaissa oli kulumispintaa jäljellä ja milloin auto on viimeksi hylätty katsastuksessa. Miksi onnettomuuksista tulee "revitellä" suomalaisissa iltapäivälehdissä? Tietenkin sillä on vaikutusta levikkiin, mutta eikö lehtikirjoituksissa voisi paneutua edesmenneisiin ihmisiin ja kirjoittaa heidän pienimmistäkin saavutuksista yhteiskunnan hyväksi tai merkityksestään ystäville. Ehkä se ei ketään kiinnosta, mutta kuitenkin "julkinen voitelu" voisi olla positiivista. Tällöin edesmenneet henkilötkin muistettaisiin jostain muusta yhteydestä paremmin, eikä onnettomuus olisi päällimmäisenä mielessä. Mielestäni suomalaisilla journalisteilla olisi tässä asiassa paljon opittavaa.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä satoi 2 cm lunta. Kaksi senttimetriä, mutta 20 millimetriä kuullostaisi jo paljon enemmältä. Lumisateen seurauksena koulun alkamista siirrettiin kahdella tunnilla eteenpäin. Mikä tätä koulujärjestelmää oikein vaivaa. Miksi koulupäivän alkamista pitää siirtää mitättömän lumisateen takia? En ymmärrä. Koulupäivän myöhäisemmästä aloituksesta en saa puhelinsoittoa, enkä tekstiviestiä. Olin taas Aarnon ja Alinan kanssa bussipysäkillä turhaan. Pitäisikö minun jokaisen yöllisen lumisateen jälkeen avata aamulla tietokone ja lukea sähköpostit? Valitettavasti aamuisin ei yksinkertaisesti ole yhtään ylimääräistä aikaa. Sain torstaina keski- ja iltapäivänä automaattisen puhelinilmoituksen koulupäivän jälkeisten aktiviteettien peruuttamisesta. Meidän lapsilla ei ole koulupäivän jälkeisiä kouluaktiviteettejä, mutta he kulkevat kouluun koulubussin kyydissä. Tiedon välitys koulusta kotiin ei toimi, ei sitten millään. Koululla on minun puhelinnumeroni, joten voisivat mielummin ilmoittaa puhelimella koulupäivän viivästyksistä sähköpostin sijaan. Kouluaktiviteettien peruuttamisesta tai kaikenmaailman kissanristijäisistä tulee kylläkin näitä automaattisia ilmoituksia.

Lumisateen takia myös Antonin päiväkodin alkamista oli siirretty tunnilla eteenpäin. Päivä on muutenkin lyhyt. Kolmen tunnin päivää lyhennettiin yhdellä tunnilla. Kaiken huippuna vain oli se, että asiasta ei ilmoitettu lainkaan. Mikä lumisateessa on niin ihmeellistä, että koulujen ja päiväkotien alkamista siirretäään eteenpäin? Torstaiaamuna oli pilvetön taivas ja tiet olivat suolauksesta märkiä. Ihme touhua. Suolauksesta puheenollen kiinteistöjen omistajatkin ovat heti levittämässä jalkakäytäville suolaa. Suolauksen sijaan he saisivat pitää jalkakäytävät puhtaina kiinteistöjensä edustalta lapioimalla tai harjaamalla. Vaikka lunta on vain nimeksi, niin suolaa levitetään runsaasti. Suola ja lumi tarrautuvat sitten ulkokenkien pohjiin ja kulkeutuvat sisälle.

Anton sai päiväkodista kirjeen, että eräs päiväkodin hoitaja ei ole torstaina ja maanantaina työpaikallaan 86-vuotiaan isänsä kuoleman johdosta. Emme edes tiedä kyseistä hoitajaa, koska hän työskentelee Antonia vuotta vanhempien lasten ryhmässä. Ymmärtäisin hyvin, että suruviesti jaettaisiin henkilökunnan kesken, mutta onko tarpeen välittää sama viesti kaikkien päiväkotilasten vanhemmille. Maassa maan tavalla ja minun pitäisi olla kritisoimatta. Minun on kuitenkin todettava, että suomalainen päiväkoti- ja koulujärjestelmä on huomattavasti paikallista joustavampi ja toimivampi.

ESL

Palattuamme lomamatkaltamme Meksikosta lumesta oli enää vain muisto jäljellä. Poissaollessamme täällä on satanut vettä ja ollut 10 astetta lämmintä. En valita lumen puutetta ja plusasteita, koska meitä odotti kotona kaasulasku. Kuukauden lasku oli 247 $. Kylmien ilmojen ja olemattoman eristyksen johdosta, lämpö on mennyt pääasiassa harakoille. Toivottavasti kovia pakkasia ei ole enää odotettavissa, vaikka lämpötila on laskenut nyt jälleen pakkasen puolelle.

Aarno mainitisi maanantaisen koulupäivän jälkeen, että luokan apuopettaja oli vaatinut häneltä poissaoloilmoitusta. Jotenkin vain tuli sellainen olo, että tiedonkulku ei toimi koulussa. Olimme ilmoittaneet matkastamme etukäteen opettajalle, rehtorille ja sosiaalityöntekijälle, mutta ehkä meidän olisi tullut välittää viesti myös apuopettajalle.

Elo-syyskuussa kritisoin koulukirjojen puuttumista. Alina oli kuitenkin saanut matematiikan kirjan mukaan matkallemme, jotta hän voi tehdä koulutehtäviä poissaollessaan. En tiennyt, että lapsillamme on koulukirjoja. Alinan matematiikan kirja ammotti tyhjyyttä lukuuottamatta lentokoneessa hänen tekemiään tehtäviä. Sen sijaan, että lapset kuljettaisivat koulukirjat kotiin he saavat kotitehtävät monisteina. Toisin sanoen joku monistaa koulussa kirjoista kotitehtävät ja koulukirjoihin ei tehdä merkintöjä. En ymmärrä, mutta pitänee selvittää asiaa tuttavaperheiltämme lisää.

Lapset tulivat lomamatkalla hyvin toimeen keskenään. Ehkä jokaisella oli hotellissa tarpeeksi liikkumatilaa ja vapautta, kun lapset eivät käyneet toisiinsa käsiksi. Lentokoneessa Alina ja Aarno istuivat eri penkkiriveillä, mutta auton kyydissä kotiin he istuivat vierekkäin takapenkillä ja nahistelu oli valmis alkamaan. Lisäksi ennen yöunia Aarno ja Anton "painivat" sängyllä sillä seurauksella, että Aarnolla on poskessa kunnon naarmu. Anton sai myös Aarnon itkemään potkaisemalla häntä suuhun / hampaisiin. Mahtaa Aarnoa harmittaa, että on mennyt opettamaan karatepotkun pikkuveljelleen. Joka tapauksessa ei kestänyt kauaa, kun lapsemme jatkoivat siitä, mihin olivat ennen matkaa jääneet.

En voi kuin ihailla Alinan ja Aarnon kielitaitoa. Molemmat kommunikoivat jo sujuvasti englanniksi ja lausuvat sanoja oikein. Minua alkaa hymyilyttämään, kun kuulen lasten kommunikoivan muiden kanssa vieraalla kielellä. Kuulostaa oudolta, kun oma lapsi puhuu vierasta kieltä. Sanavarasto kehittyy varmasti kevään aikana vielä huikeasti ja puhe muuttuu entistä sujuvammaksi. Koulua on lähes viisi kuukautta vielä jäljellä. Oma kielitaitoni jää varjoon lasten kielitaitoon verrattuna ja kohtapuolin minä olen se kysyvä osapuoli sanojen käännösten osalta. Ei hätää. Menen itse tänään ensimmäistä kertaa ESL-tapaamiseen (English as Second Language). Minulla on tällä ja ensi viikolla 4 kahden tunnin perehdytyskertaa, jonka jälkeen minut laitettaneen johonkin opiskeluryhmään kielitaitoni perustella. Ainakin haluaisin kehittää lausumista, jotta voin sanoa puhuvani englantia. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Otanniemessä opiskelukaverit eivät ymmärtäneet minun puhumaani Rauman murretta ja pyysivät puhumaan suomea. Toivottavasti opin puhumaan vielä myös englantia jonain päivänä.

Takaisin kotona

Loma on ohi, kun saavuimme kotiin sunnuntai-iltana klo 20:20. Matkaa hotellilta kotiin kului 15 tuntia. Deltan lennot eivät menneet ihan putkeen paluumatkankaan osalta. Kone Atlantasta Pittsburghiin lähti noin 2 tuntia myöhässä. Ensinnäkin lentokone saapui lähtöterminaaliin tunnin myöhässä ja tälläkin kertaa jouduimme odottamaan lentokoneessa kiitoradan vierellä pitkän tovin. Ilma oli huonontunut. Vettä satoi kaatamalla ja ukkosrintama pyyhkäisi ohi. Lennonjohto ei antanut lähtölupaa. Pittsburghin päässä vastaavasti odotettiin portin vapautumista 15 minuuttia, vaikka kentällä oli samanaikaisesti ainakin 1o porttia vapaana. Ilmeisesti paikallinen tapa on se, että lentoyhtiöillä on omat lähtö- ja tuloportit. Vaikka viereinen portti olisi vapaana, ei siihen ole lupa rullata, koska portilla ei ole lentoyhtiön omaa henkilökuntaa vastassa.

Atlantan lentokentällä tuli nostalginen olo, kun kävelimme käytävää pitkin maahantulotarkastukseen. 4 kertaa aikaisemmin olen ollut Atlantassa työmatkalla mm. Ryhäsen, Tammisen ja Jaatisen kanssa. Mieleeni tuli väkisinkin nuo saapumiset ja aikaeron aiheuttama väsymys. Nyt ei ollut väsymystä, eikä ruuhkaa maahantulotarkastuksessa. Lentämisen osalta kotona tuli vain sellainen olo, että meidän osalta USA:n sisäinen lentomatkustelu on nyt tehty. Vaikka lentojen yhteisaika oli vajaat 4 tuntia, niin aikaa menee kaikkeen muuhun. Odotusajat ovat pitkiä ja myöhästelyt vaikuttavat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Lisäksi Meksikosta lähdettäessä olisimme olleet kaikki jo valmiit palaamaan Suomen kotiin. Ainakin ajatus siitä lämmitti sydäntä enemmän kuin paluu takaisin Pittsburghiin. Antonkin totesi, että Amerkikan kodissa nukutaan pari yötä ja sitten palaamme omaan kotiin takaisin Suomeen.

Huijauksesta huolimatta Meksikon lomamatka oli erittäin onnistunut. Päivät olivat aurinkoisia ja päivälämpötilat hipoivat 30 astetta. Odotukset loman osalta ylittyivät moninkertaisesti. Ennakkoon epäilin hotellimme tasokkuutta, mutta turhaan. Hotellihuoneemme oli vähän kulahtanut ja pieni, mutta yleiset tilat olivat siistit ja tasokkaat. Lasten kerho oli viihtyisä. Alina sekä Aarno viihtyivät siellä ehkä vähän liikaakin. Antonia emme voineet jättää sinne sisarusten kanssa, koska alaikäraja oli 4 vuotta. Meistä vanhemmista oli aina jompi kumpi mukana Antonin kanssa kerhossa. Lapsille oli kerhossa paljon aktiviteettejä, kilpailuja, pelejä ja lisäksi oma uima-allas likumäkineen.

Appivanhempien kanssa tekemä katamaraanipurjehdus oli oikein miellyttävä kokemus. Niihän sitä sanotaan, että kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa. Tosin purjehdus oli monille kanssamatkustajille pelkkää ryyppäämistä, koska miehistö tarjosi asiakkaille alkoholijuomia solkenaan ja ottivat siinä samassa itsekin vähän kuppia. Kun retkestä vastannut mies tarjosi Aarnolle leikkimielisesti olutta kolmannen kerran kokisen sijaan, ei minua enää naurattanut. Ehkä lapsiperheet ovat poikkeus heidän purjehduksillaan, koska kielenkäyttö ja käytös alitti hyvän mauan rajan useampaan otteeseen. Torstai oli viikon tuulisin päivä, joten saavuimme vauhdikkaasti määränpäähämme (Isla Mujeres). Kyseessä on Cancunin ulkopuolella oleva saari, jonka silhuetin näkee Cancunin hiekkarannoilta. Tuulisesta säästä johtuen emme harmi kyllä päässeet snorklaamaan koralliriutalle. Tästä johtuen meillä oli ylimääräistä aikaa kierrellä saaren keskustassa. Hintataso oli huomatavasti Cancunia kalliimpi. Turistihinnat.

Retkien hinnoittelukin on hyvin kirjavaa. Vaikka hintataso on Cancunin keskustassa suhteellisen edullista, niin retket maksavat tästä huolimatta maltaita. Esimerkiksi Xel-Ha on suosittu retkikohde, joka jäi meiltä tällä kertaa kylläkin näkemättä. Hotellillamme retki olisi maksanut 131 dollaria per henkilö! Vastaavasti sama retki olisi keskustasta ostettaessa maksanut "vain" 91 dollaria per henkilö. Ero tulee retkenjärjestäjän katteessa ja ehkä myös kuljetusvälineessä. Toinen saattaa kuljettaa asiakkaat uudempi aikaisessa bussissa, mutta onko silläkään loppumetreillä väliä.

Lomapäivät kuluivat ehkä vähän liiankin nopeasti. Lauantaina oli vielä sellainen olo, että lomaa olisi hyvin voinut jatkaa paikanpäällä parikin päivää lisää. Me kaikki viihdyimme niin hyvin, että todennäköisesti palaamme joskus takaisin Cancuniin lomailemaan. Hotelli voi olla eri, kunhan kyseessä on all-inclusive loma. Lasten kanssa on äärettömän helppoa mennä valmiiseen ruokapöytään. (Nyt meitä odottaa tyhjä jääkaappi.) Cancunista löytyy sadoittain hotelleja ja lisää on rakenteilla, joten hotellien välinen kilpailu pitänee hotellien hinnoittelun vastaisuudessakin edullisena. Huippusesonki ajoittuu huhti- ja joulukuulle, mutta tuskin silloinkaan hotellit ovat tupaten täynnä. Hotelleja on vain yksinkertaisesti niin paljon, ettei lentomatkustajat riitä täyttämään hotelleja. Cancuniin pitäisi tulla vähintään kaksinkertainen määrä lentoja, jotta hotellit täyttyisivät lentomatkustajista. Appiukko teki iltakävelyillä sen havainnon, että osa hotelleista oli kokonaan pimeänä eli suljettuina. Asiakkaita ei riitä jokaiselle huippusesongin ulkopuolella.

Appivanhemmat jatkavat paikanpäällä omaa lomaansa. Lasten ja isovanhempien jälleen näkeminen oli varmasti molemmille osapuolille riemuisaa. Alinalle tuli kotimatkalla jo kova ikävä mummoa. Laskin hänen kanssa, että seuraavaan tapaamiseen on vajaat 190 päivää, jolloin koittaa paluu takaisin Suomeen.

Operaatio huijaus

Voi per....! Me jouduttiin huijauksen kohteeksi Meksikon lomamatkalla. Taloudellinen tappio oli 50 $. Ei paha, mutta mielessä kävi kostoyrityksen laatiminen... Matka tänne kesti yllättävän pitkään. Lähdimme lauantaina klo 05:15 kotoa kohti lentokenttää ja saavuimme hotellille noin klo 18:30 paikallista aikaa. Atlantassa oli 4 tunnin odotusaika. Koneet olivat ajallaan, joskin Atlantan koneen lähtöaikaa oli siirretty 15 minuutilla eteenpäin. Olimme jo rullaamassa kiitotielle kunnes kapteeni ilmoitti uusista lennonjohdon ohjeista. Koneen olisi tullut siirtyä lentokentän pohjoispuoleisille kiitoradoille ja lähteä pohjoisen ilmansuunnan kautta kohti etelää. Kapteeni vain totesi, ettei hänellä ole pienintäkään aavistusta lennonjohdon suunnitelmista. Odotimme koneessa 45 minuuttia, jonka jälkeen saimme luvan rullata ilmaan eteläiseltä kiitoradalta.

Matka sujui ilmakuoppia lukuunottamatta hyvin. Olimme jo hyvin lähellä lentokenttää (arviolta 50 m korkeudessa), kun vatsanpohjassa tuntui hauskalta, mutta samanaikaisesti mieliala muuttui erittäin epämiellyttäväksi. Anton ja Aarno nauroivat, vaimo rukoili ja minä olin paskoa housuihini. Pääsimme onneksi laskeutumaan ehjinä kentälle kaikista heilahteluista huolimatta, mutta kentällä jouduimme jälleen odottamaan. Odotimme koneessa 25 minuuttia ennen kuin pääsimme portille. Maahantulotarkastuksissa meni oma aikansa ja vastaanottoaulassa (tullialueella, johon vastaantulijoilla ei ole vielä asiaa) oli 20-30 hyvin pukeutunutta miestä ja naista matkailijoita vastassa. Eräs mies oli meitä heti avuliaana auttamassa. Hänen puheestaan sai sellaisen käsityksen, että hän olisi ollut matkailijoita auttava kuljetusliikkeen virkailija. Hän neuvoi meitä ja alkoi myymään retkeä. Olimme tuossa vaiheessa kaikki jo väsyneitä ja tuskaisia. Lapset halusivat päästä delfiinien kanssa uimaan. 400-500 $ retki myytiin meille 100 dollarilla. Maksoimme etukäteen 50 dollaria, josta myös saimme kuitin. Toiset 50 dollaria olisimme maksaneet seuraavana aamuna, kun vain olisimme ensin käyneet katsomassa kiinteistöesittelyä.

Tultuamme ulos ja päästyämme tilaamamme kuljetuksen kyytiin haistoin palaneen käryä. Tapaamamme mies ei ollutkaan kuljetusyrityksen edustaja, vaikka antoi näin ymmärtää. Päästyämme hotelliin meitä oli hotelliaulassa vastassa toinen hyvin pukeutunut mies, joka sanoi olevansa meidän isäntä (hotellin edustaja). Hetken juteltuamme hän kysyi, paljonko olimme maksaneet lipuista. Hetken aikaa ihmeteltyäni minulle selvisi, että hän tarkoitti meille myytyä retkeä. Hänen mukaansa heillä on omat edustajat lentokentällä ja he olivat mukamas nähneet, että meitä oli huijattu. Hotellin edustaja kertoi, että meidät tultaisiin seuraavana aamuna viemään hotelliesittelyyn 2,5 tunnin ajomatkan päähän ja meitä ei tuotaisi takaisin hotellille, ellemme ostaisi hotelliketjun jäsenyyttä. Hän myös pyysi puhelinoperaattoria sulkemaan huoneemme puhelinlinjan, jotta tämä huijari ei häiritsisi meitä puhelinsoitolla, kun emme saapuisikaan hänen järjestämään kyytiin. Samaan aikaan hän lupasi palauttavansa meille maksamamme 50 $, jos suostumme kuuntelemaan heidän hotelliketjun esittelyä ja lisäksi 150 $ lahjakortin mihin tahansa retkikohteeseen.

1. loma-aamuna matkasimme taksilla hotelliketjun esittelyyn. Meitä oli vastassa gigolon näköinen kaveri, jonka joka kolmas sana oli "nice". Hotellin aula oli upea. Siellä oli valtava sisäpuutarha ja aula oli pyramidin mallinen sekä avoin kattokerrokseen saakka. Meille esiteltiin hotellin hienoin sviitti ja mainittiin, että seuraava Meksikon lomamme olisi täällä. Esittelyn jälkeen istuimme pöydän ääreen ja alkoi pitkät myyntipuheet hotelliketjun (loma)jäsenyyden ostamiseksi. Vakuuttelut eivät auttaneet, vaikka itse "iso herra" tuli myös puhumaan meitä ympäri. Kokemus oli aika mielenkiintoinen - jokseenkin painostava. Gigolo ja iso herra yrittivät käyttää kaikkia mahdollisia argumentteja, miksi me tarvitsisimme hotelliketjun jäsenyyttä. Mikään ei auttanut. Saimme taksilipukkeen takaisin meidän hotelliin ja 150 $ lahjakortin, joka olisi pitänyt käyttää paikanpäällä. Eipä kiinnostanut, kun hotelleilla myytävät retket ovat 30-50 % kalliimpia kuin kaupungilla.

Jouduimme täysin laillisen huijauksen kohteeksi. Palattuamme esittelystä takaisin hotellille ei "isäntämme" palauttanutkaan meille 50 dollaria takaisin. Hän vain mainitsi, että saamme sen lentokentällä takaisin kuittiamme vastaan (kuitin kääntöpuolella lukee samanaikaisesti, että rahaa ei palauteta lentokentällä). Voisin saada rahan takaisin raahautumalla tämän toisen hotelliketjun lähihotelliin, mutta en jaksa nähdä vaivaa. Haluan jo unohtaa koko asian. Aika jännä juttu, että hotelliketju onkin se huijari, eikä tavallinen kadunmies. Matkustaja kohtaa lentokentällä ensin pahiksen ja hyvis pelastaa matkustajan pälkähältä mustamaalaamalla pahiksen. Todellisuudessa molemmat ovat mukana samassa huijausoperaatiossa ja pahis soittaa hyvikselle, minkänäköisiä "uhreja" on saapumassa hotelliin. Tämä huijauksen laillisuus on vain täysin käsittämätöntä ja en osannut kuvitella tälläistä olevan olemassa.

Huijausoperaatiosta huolimatta lomamatkamme on toistaiseksi ollut oikein positiivinen yllätys. Hotellihuone on pieni 5 henkilölle, mutta siellä tulee vain nukuttua. Hotellissa on yli 400 huonetta. Hotellilla on oma uimaranta, mutta vietämme aikaa pääasiassa uima-altaalla, joka on todella suuri. Lapset viihtyvät hyvin joka uima-altaalla tai lasten kerhossa. Ruoka on erinomaista ja vaihtelevaa. Ravintoloita on useita. Tämä on ollut yhtä lomaa ja kaikki on hyvin helppoa. Ei tarvitse etsiä erikseen ruokapaikkaa. All-inclusive loma on osoittautunut erinomaiseksi vaihtoehdoksi meidän perheelle. Jokaiselle löytyy runsaasta tarjonnasta johtuen jotain syötävää. Vaikka alkoholikin olisi ilmaista, niin se ei paljoa kiinnosta. Margarita-drinkki on tullut kerran juotua. Pari muutakin tuli kokeiltua, mutta ne olivat kamalia. Paikallinen olutkin alkaa maistua jo virtsalta. Meidän gigolo oli 1. aamun esittelyssä vähän ihmeissään, kun emme olleet kitanneet ensimmäisenä iltana vielä ilmaisia drinkkejä. Monet ruuat ovat sen sijaan vieneet kielen mennessään ja jälkiruokakakut ovat olleet taivaallisen herkullisia.

Appivanhempani ovat täällä samanaikaisesti lomailemassa. Heidän hotellinsa on 2 kilometrin päässä, mutta toistaiseksi olemme tavanneet vasta 3 kertaa. He ovat vierailleet meidän hotellilla kahdesti. Heitä ei päästetä hotelliaulaa pidemmälle, kun eivät ole hotellin all-inclusive asiakkaita. Vierailimme maanantaina heidän hotellihuoneessa syömässä kakkua vaimon syntymäpäivän kunniaksi. Anopin ostama kakku ja keittämä kahvi maistuivat hotellihuoneen parvekkeella hyvälle. Meidän huoneessa ei ole parveketta, eikä merinäköalaa.

Huomenna teemme todennäköisesti lomamatkamme ainoan retken. Viihdymme hotellilla niin hyvin, ettemme halua lähteä retkille ja istumaan bussien kyytiin. Menemme appivanhempien kanssa katamariinilla (purjevene) edestakaisin läheiseen saareen. Matka kestää molempiin suuntiin noin tunnin. Paikan päällä pääsemme snorkkeleimaan koralliriutalla ja meille tarjotaan lounas. Meillä on myös noin 1,5 tuntia omaa aikaa tutustua saareen. Meistä ei ole kukaan ollut koskaan katamaraanipurjeveneen kyydissä, joten ainakin se on kaikille uusi kokemus. Toivottavasti lapsille löytyy veneestä vain oikean kokoiset pelastusliivit.

Meksikoon

Alina ja Aarno saivat rehtorilta luvan olla poissa koulusta 4 päivää ensi viikolla, kun lähdemme huomenna lauantaina lomamatkalle Meksikoon. Koulusta lähetettävä informaatio on aika niukkaa. Tarkoitan informaatiota, joka koskee lapsen koulunkäyntiä, tulevia tapahtumia jne. Kaiken maailman markkinointiesitteitä tuleekin sitten sitäkin enemmän. Tänään koulusta tuli kaavake donitsien tilaamista varten. Toisinaan tulee "Market Day" --tilauslomakkeita ja joskus ihan vain muuta mainontaa koulunjälkeisistä aktiviteeteistä (maksullisia). "Market Day" -lomakkeilla voi tilata kotiin ruokaa - erilaisia ruoka-annoksia.

Eräs yhteyshenkilö lähettää sähköpostia säännöllisesti, mutta tämäkin viestintä koskee vain vanheimpain kokouksia tai ylipäätään informaatiota tilaisuuksista, joihin vanhemmat voivat osallistua. Alinan ja Aarnon opettajilta ei ole tullut juurikaan viestejä koulukansion mukana lukuunottamatta kotitehtäviä. Alinan matematiikan opettaja kylläkin ilmoittaa tulevista matematiikan kokeista sähköpostilla paria päivää etukäteen. Rehtori ei itse välittänyt meille tietoa hyväksytystä loma-anomuksesta, vaan koulun soisiaalityöntekijä vastaamalla vaimon lähettämään sähköpostiin. Vaimo oli lähettänyt sähköpostia (minun lähettämäni kirjeen lisäksi) rehtorille ja sosiaalityöntekijälle Aarnon poissaoloista sekä tulevasta lomamatkastamme.

Koulun sosiaalityöntekijälläkin voisi olla toisenlainen toimenkuva, kuin oppilaiden poissaolojen seuraaminen. Toki hänen työhönsä kuuluu oletettavasti paljon muutakin. Ehkä vielä turhanpäiväisempi tehtävä on pankin työntekijälle, joka skannaa ihmisten maksamia shekkejä. Pankin sähköisessä tiliotteessa näkyy aina maksamme shekit skannattuina. Toisin sanoen kopio kirjoittamistamme shekeistä. Eikö pelkästään maksunsaaja, summa ja päivämäärä riittäisi todentamaan maksusuorituksen?

Meillä on herätys huomenna aamulla klo 04:15. Eija vie uudella autollaan (VW Golf) meidät bussibysäkille, josta bussi vie lentokentälle. Lentokone lähtee klo 07:50 ja meillä on lentokoneen vaihto Atlantassa. Vaihtoaikaa on miltei 4 tuntia. Saavumme Cancuniin iltapäivällä, jossa appivanhemmat odottavat meitä. Kun he saivat tietää meidän matkastamme, he päättivät tulla meidän kanssa samaan lomakohteeseen ja varasivat itselleen 3 viikon matkan. He matkustivat Cancuniin jo tiistaina ja heillä oli yksi vaihto Amsterdamissa. Odottavat varmasti lastenlasten jälleennäkemistä malttamattomina. Toivottavasti hotelliltamme on internet-yhteys, jotta saan kirjoitettua matkakuulumisiamme blogiini.