Kuoppaista

Päivälämpötila on ollut täällä nollan kieppeillä. Viikonloppuna oli kylmempää ja öisin on myös ollut pakkasta. Routa on tehnyt teistä kuoppaisia (meihin routa ei ole onneksi vaikuttanut). Paikka paikoin on jopa 50 cm x 50 cm kuoppia, joita autolla ei aina ehdi tai muun liikenteen takia pysty väistämään. Jos teiden kunnossapito on samanlaista kuin lumisina päivinä, niin todennäköisesti koupat käydään vain peittämässä heikalla tai vastaavalla ja annetaan ajan kulua.

Jos on autolla ajaminen kuoppaista, niin sama koskee Aarnon hampaita. En ainakaan ryhdy "isona" hammashoitajaksi, koska onnistumiseni Aarnon hampaiden hoitajana ei ole ollut tuloksellista. Aarnolla on jälleen hampaissa reikä. Joka aamu ja ilta olen pessyt hänen hampaansa tunnollisesti. Tämän lisäksi olen käyttänyt vähintään joka kolmas ilta hammaslankaa hammasvälien puhdistamiseen. Karkkiakaan en ole lapsille ostanut - ainakaan paljon. Vaimo epäilee, että Aarnon vauvana saamat jatkuvat antibioottiilääkkeet olisivat vaikuttanut negatiivisesti hänen hampaiden kehitykseen aiheuttaen "pehmeät hampaat". En myöskään ole hammaslääkäri, joten en pysty kommentoimaan asiaa sen enempää. Viime kerrasta viisastuneena (Aarnolla todettiin lokakuussa reikiä hampaissa) vaimo otti työpaikan kautta hammashoitoetuuden. Tänään kävi valitettavasti ilmi, ettei Aarnon käyttämä hammaslääkäri kuulu vakuutuksen piiriin. Lisäksi edellisestä hammaslääkärikäynnistä ei ole tullut kuluneeksi puoli vuotta, joten toinen hammaslääkäri ei ota Aarnoa potilaaksi. Kummallista, vai onkohan hammaslääkäreillä aina puolen vuoden vastuu operaation suorittamisesta ja toinen hammaslääkäri joutuisi ottamaan näin vastuun mahdollisista hoitovirheistä.

Anton veti herneet nenään maanantai-iltana, kun hänelle ei luettukaan toista iltasatua. Sen sijaan sammutettiin valot. Anton käveli vihaisena huoneesta pois ja sanoi, että minä lähden Suomeen. Kahden minuutin päästä Anton tuli jo takaisin huoneeseen. Liekö kasvatuksessa ollut vika, kun uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät ole onnistunut kasvatuksessa. Lapset ainoastaan seuraavat vanhempiensa esimerkkiä yrittämällä kiristää. Antonin reakointi oli ilmiselvä kiristysyritys, mutta ehkä hänen kannattaa ensi kerralla yrittää vähän lievempää kiristyskeinoa.

Lasten kasvatuksessa on tosin jo havaittavissa pientä edistymistä, kun Alina sanoi samaisena iltana Aarnolle, että voit tulla nukkumaan minun viereeni. Minä en ollut uskoa Alinan pyyntöä todeksi, vaikka hänellä onkin 120 cm leveä sänky ja epäilin hänellä olevan kuumetta. Nyrkin, potkun, repimisen tai haukkumisen sijaan hän pyysikin tällä kertaa pikkuveljeään viereensä nukkumaan. Aarno kävi hetkellisesti Alinan vieressä, mutta päätti palata vanhempiensa sänkyyn. Alina yritti vielä lahjoa Aarnoa korottamalla tarjousta aina yhdestä dollarista kymmeneen dollariin, mutta Aarno ei hievahtanutkaan sängystämme. Antonilla on oma sänky meidän vanhempien sängyn vieressä, mutta Aarnolla on sänky omassa huoneessa. Siitä huolimatta Aarno pyrkii pikkuveljen tapaan aina nukkumaan meidän viereen. Toivottavasti Aarno ymmärtää nukkua viimeistään siinä vaiheessa omassa sängyssään, kun hänellä on tyttöystävä.