Puolimatkan krouvi

Do diin, olemme puolivälissä matkaa. Armeijassa tulin laskeneeksi aamuja 20 vuotta sitten, mutta nyt en ole aamuja sen enempää laskenut. Kalenterin mukaan lähtöpäiväämme on kuitenkin saman verran päiviä, kuin olemme täällä jo viettäneet. Tosin paluupäiväkään ei ole varma, kun ainoastaan Alinalla on paluulento New York:sta Helsinkiin 31.07. Käytin lentopisteitäni hänen matkan osalta tänne tullessamme ja sain myös puukattua hänelle paluulennon tuolloin samoilla pisteillä. Alkuperäinen ajatuksemme oli, että palaisin lasten kanssa takaisin Suomeen 31.07 lähtevällä lennolla ja vaimo palaisi Suomeen elokuun puolessa välin, kun hänen työsuhteensa on päättynyt paikallisen yliopiston kanssa.

Yritän päivittäin lukea paikallista sanomalehteä (Pittsburgh Post-Gazette) kielitaidon kohentamiseksi. Tiistain lehdessä oli meidän kannalta oikein miellyttävä uutinen. Hybridi auton omistajia kehoitettiin hakemaan 500 dollarin palautusta Pennsylvanian osavaltiolta. Toisin sanoen osavaltio tukee "vähän" polttoainetta kuluttavien autojen hankintaa palauttamalla 500 dollaria uuden auton hankkineelle. Uutisessa kehoitettiin kiirehtimään hakemusten osalta, koska tätä käyttoä varten varatut määrärahat ovat loppumassa. Palautukseen oikeuttavat automerkit ja -mallit ovat erikseen listattu ja meidän auto kuuluu tähän joukkoon. Edellytyksenä on, että auton rekisteröimisestä on tullut kuluneeksi enintään puoli vuotta. Täytin hakemuskaavakkeen ja lähetin eteenpäin tarvittavineen liitteineen. Nähtäväksi jää saammeko palautusta - toivottavasti.

En tiedä, uutisoidaanko lentomatkustajien käyttäytymistä nykyään herkemmin kuin ennen syyskuun 2001 tapahtumia, mutta joka tapauksessa torstain lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen. 30-vuotias miestaiteilija oli matkalla Philadelphiasta San Franciscoon. Lentokone joutui tekemään välilaskun Pittsburghissa kyseisen matkustajan poistamiseksi ja pidättämiseksi. Hän oli käyttäytynyt lennon alusta alkaen levottomasti. Välittömästi nousun jälkeen hän oli poistunut vessaan ja alkanut huutaa. Lentomiehistön koputtaessa oveen tämä mies avasi oven housut kintuissa ja paidan napit auki. Mies saatettiin takaisin istumapaikalleen, joskin uutisesta ei käynyt ilmi, oliko hänellä vielä tuolloin housut kintuissa. Joka tapauksessa hän alkoi käyttäytyä istuinpaikallaan aggressiivisesti 51-vuotiasta lentoemäntää kohtaan ja yritti lyödä tätä. Valitettavasti mies oli valinnut "väärän uhrin". Lentoemäntä oli muutamaa viikkoa aikaisemmin saavuttanut Taekwondossa 4. tason mustan vyön. Voi miesressukkaa, kun lentoemäntä väisti lyönnin ja otti miehestä kuristusotteen. Nyt mies odottaa syytteiden nostamista tutkintavankeudessa. Hän perusteli omaa käyttäymistään sillä, että hän saa luvallisesti käyttää marihuanaa lääkkeenä ja oli ottanut vahingossa kaksi lääkeannostusta yhden sijaan lähtöasemalla. Voi, voi.

Olin torstaina jälleen Aarnon luokan välituntivalvojana. Itse asiassa kaikilla 1. luokkalaisilla on samaan aikaan ruokataukoa edeltävä välitunti (koulupäivän ainoa). Tällä kertaa lapset saivat olla ulkona, kun maassa ei ollut enää lunta. Ulkoilualueen vieresessä koripallokentässä oli tosin vielä ohut kerros lunta kentän toisessa päädyssä. Lapsia kiellettiin erikseen menemästä koripallokentälle. En keksinyt kiellolle muuta selitystä kuin mahdollinen liukastuminen. On tämä koulujärjestelmä vain niin ihmeellinen... Lämpötila oli lähellä nollaa. Olin pukeutunut talvitakkiin ja minulla oli pipo päässä. Osa lapsista leikki pihalla ilman käsineitä ja päähinettä takki auki. Takin alla saattoi olla pelkkä t-paita. Minulla oli kylmä, vaikka olen tottunut Suomessa kylmään. Ai niin, naapurin rouvakaan ei tiennyt, miksi lapset eivät saa koulukirjoja kotiin. Heidän poikansa käy sentään jo viidettä vuotta kyseistä ala-astetta. Ehkäpä minun pitää tiedustella asiaa seuraavaksi Alinan tai Aarnon opettajalta.

Olen käynyt 4. kertana keskikaupungissa bussilla viimeisen kahden viikon aikana osallistuakseni ESL-perehdytykseen. Matkustaessani yksin minulla on ollut aikaa seurata bussin ikkunasta kaupunkirakennetta. Pittsburghin keskusta-alue on ns. kultaisessa kolmiossa eli ydinkeskusta rajoittuu kahden joen haaraan. Meidän asuinalue on viihtyisä. Meiltä lähdettäessä bussi ohittaa läheisen puiston ja yliopistoalueet ennen lähestymistä ydinkestustaan idästä päin. Yliopistojen jälkeen on paljon rähjäistä asuinrakennuskantaa. Sähköjohdot ja -kaapelit risteilevät miten sattuu katujen reunoilla sekä katujen yli. Rakennukset ovat pääasiassa matalia, huonokuntoisia ja epäsiistejä 2-3 kerroksisia taloja. Pihoja ei ole kaduille päin lainkaan.

Asuinrakennusten jälkeen tulee korkeampia toimisto- ja varastorakennuksia. Mm. jääkiekkojoukkueen kotihalli on tällä alueella (vanhan hallin viereen on rakenteilla uusi jääkiekkohalli). Tämän jälkeen tuleekin sitten valtavat ydinkeskustan ohittavat valtaväylät. Väylät menevät ristiin rastiin ja osittain päällekkäin. Siltojen alla on epämääräistä. Valtaväylien jälkeen saavutaankin jo ydinkeskustaan, jonka kaupunkirakenne on äärimmäisen vaihteleva. Keskustassa on muutama pilvenpiirtäjä, joiden puristuksessa on mm. kirkko. Pilvenpiirtäjien vieressä on matalampia rakennuksia tai paikoitustaloja. Matalimmat rakennukset ovat vain 2 kerroksisia, mutta ydinkeskustassa on myös paljon korkeintaan 6 kerroksisia rakennuksia. Rakennukset ovat kytkettyjä, mutta jokaisen liikehuoneiston julkisivu on erilainen. Keskustassa on hyvin vähän kauppoja. Yksi tavaratalo ja jokunen vaate- sekä ruokakauppa tai oikeastaan ruokakioski. Kahviloita ja ravintoloita (syöttölä) on sitäkin enemmän. Suurin osa rakennuksista lienee toimistoja. Ydinkeskustan rakennuksilta puuttu kokonaan yhteinen arkkitehtuuri. Vanhempien rakennusten ulkovuorausmateriaalina on käytetty punaista tiiltä, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Ydinkeskusta ei ole puoleensa vetävä.