Vappupiknik

Meillä oli lauantaina mukava vappupiknik läheisessä puistossa. Vaimo lähetti alkuviikosta piknikkutsun muutamalle tuntemalleen suomalaiselle. Kutsua oli lähetetty eteenpäin ja meitä kokoontui noin 25 yhteiselle vappupiknikille. Kolmea lukuunottamatta kaikki olivat suomalaisia, joskin nämäkin kolme olivat suomalaisten puolisoja. Yksi amerikkalaisista puolisoista meni täysin suomalaisesta, koska hän oli ainoana pukeutunut aiheen mukaisesti teekkarilakkiin. Jokainen toi tullessan jotain syötävää ja juotavaa, joten tarjoilua oli yllin kyllin simasta tippaleipiin ja munkkeihin. Kaksi suomalaista ilmoitti vaimolle vielä lauantaina, etteivät pääse mukaan piknikille. Olivat kuulemma olleet aattona juomassa vappukeittoa ja eivätkä olleet omien sanojensa mukaan edustuskelpoisia. Toisaalta Vapunpäivänä ei tarvitse olla edustuskelpoinen.

Sää oli vähintäänkin täydellinen. Vielä perjantain säätiedotuksessa lauantaille luvattiin sateita ja ukkosta, mutta uhkien sijaan saimme nauttia sekä aurinkoisesta että lämpimästä vappusäästä. Lämpötila oli reilusti yli 25 astetta. Olut vain ehti lämmetä liian nopeasti ennen kuin tölkki oli tyhjä. Alkoholin julkinen nauttiminen on kiellettyä, mutta olimme sopivasti katveessa tiehen (ja poliisiautoihin) nähden. Puistossa on vuokrattavana myös katoksellinen piknikpaikka, josta kaupunki veloittaa 75 dolloria ja lisäksi 50 dollaria, jos paikalla haluaa nauttia alkoholijuomia. Katos oli varattu, mutta toisaalta vappupiknikillä istutaan useimmiten nurmikolla.

Vaimo tilasi postimyynnistä ruisleipää. Hän oli lukenut E:n blogia ja sai tietää New York:ssa olevan leipomo, joka valmistaa tilauksesta "reissumiestä". Toimitusaika oli pitkä, joten aloin itse epäilemään leivän tuoreutta. Vaimo sai maanantaina sähköpostitse lähetysvahvistuksen ja leivät olivat meillä perillä perjataina aamulla. Kyse olikin jälkiuunileivästä, joten sen säilymisen tai tuoreuden kanssa ei ole ongelmia. Lisäksi suolaa on käytetty leivän valmistuksessa enemmän kuin tarpeeksi, joten eiköhän leivät kuivu ennen homehtumista. Joka tapauksessa leivät tulivat tilauksesta (kirjaimellisesti) juuri vappupiknikiä ajatellen.

Anton on puhunut päiväkotiystävästään Michaelista monta kertaa ja sain viimein sovittua pojille yhteisen tapaamisen. Anton sai kutsun ystävänsä kotiin. Ystävän koti sijaitsee päättyvän kadun varrella ja kadulle päin ei huomaa talon valtavaa takapihaa. Näillä seuduin pääasiassa 1900-luvun alkupuolella rakennetut talot ovat lähekkäin ja pihat ovat pieniä. Nykyiset rakennusmääräykset tuskin sallivat paloturvallisuuden takia rakentaa taloja vain metrin etäisyydelle toisistaan. Ystävän vanhempien talon takapihalle saisi rakennettua väljästi kaksi samankokoista taloa (noin 400 neliötä). Perheen lapsilla on ainakin missä temmeltää. Takapihan perukoilla on valtava leikkiteline, jossa on mm. roikkumistangot, torni ison liukumäen kera ja kolme keinua. Antonin lisäksi minäkin oli kateudesta vihreä. Anton oli myös innoissaan pesäpallomailasta (Batman), eikä olisi millään halunnut lähteä takaisin kotiin. Hänen mielestään Alina ja Aarno olisivat aivan hyvin voineet odottaa kotona ulko-oven takana koulusta päästyään.

Sekaisin

Jotkut minun miespuoliset ystäväni ovat voineet tehdä edellisen blogini perusteella johtopäätöksen, että nyt se Sakke on lopullisesti seonnut. Näin voi olla. Olen kenties saanut parantumattoman auringon pistoksen. Toisaalta Järä, hyvä lapsuuden ystäväni, voisi todeta minun menneen sekaisin jo 11-vuotiaana, kun purin hänen käteen syvät hampaanjäljet. Minua hävetti tekoni vielä vuosia tapahtuman jälkeen Järän esitellessä purentajälkeä kädessään. Mitä vielä! Sain Järältä sähköpostia, jossa hän toteaa mm. seuraavaa: "Ensialkuun: hel..... hienon kirjeen kirjoitit blogissa. Täytyy nostaa hattua." En olekaan ainoa joka on mennyt sekaisin, koska olin odottanut Järältä aivan toisen suuntaisia kommentteja.

Vaimo mainitsi maaliskuun lopussa eräästä kirjoituskilpailusta, jonka aiheena on naisten valinnat perheen ja uran suhteen. Aihealue tuntui niin läheiseltä, että päätin ottaa kilpailuun osaa ja julkaista kirjoitukseni samalla täällä blogissa. Vaikka kyse on kilpailusta, kirjoitin sydämestäni ja jokainen sana on totisinta totta. Luettuani kirjoituskilpailun säännöt minulle oli heti selvää, että kirjoitan kirjeen muodossa. Kirjoitustyyli oli vapaa. Kilpailun osalta minulla ei ole mitään kunnianhimoa. Nautin "kirjeen" kirjoittamisesta ja ilman kilpailua en olisi tullut kirjoittaneeksi aiheesta lainkaan. Kaiken lisäksi kirjoitukseni kosketti vaimoani ja sai hänet kyynelehtimään työpaikallaan. Jo nyt olen voittaja!

Minulla on ollut toisinaan hauskaa kirjoittaa blogia. Täytyy myöntää, että joskus itseänikin on naurattanut ja se sallittakoon minulle. Lukiossa vihasin äidinkielen kirjoitelmia, mutta nykyään kirjoittaminen on jotenkin luontevaa. Opiskeluaikoina inhosin ohjelmoinnin peruskurssia ja ajattelin, etten koskaan tule työskentelemään ohjelmistojen parissa. Ohjelmoijaa minusta ei kylläkään tullut, mutta ohjelmistosta tuli leipätyöni. Kielitaitoni oli opiskeluaikana myös aivan surkea rauman giältä lukuunottamatta. Jos tenttikirjat olivat englanninkielisiä, lainasin kirjastosta suomenkielisin kirjan vastaavasta aihealueesta lukeakseni tenttiin. Usein vielä hyvällä menestyksellä. Nyt asun englanninkielisessä maassa. Yhtään kaunistelematta asiaa, niin muutama vuosi sitten hermoni eivät riittäneet lasten saattamiseksi päivähoitoon ja nyt se on minulle arkipäivää, joskin koulubussi hoitaa kuljettamisen. Näin ne asiat vain muuttuvat tai ihmisen suhtautuminen asioihin muuttuu ajan myötä. Ihan, miten sen vain haluaa tulkita.

Kirjoitin syskyllä parturikäynnistäni ja mainitsin, että parturitätienkin pitäisi päästä viettämään eläkepäiviä. Olikohan tuo ennakointia, vai onko joku kääntänyt kirjoitukseni englanniksi, mutta kyseinen parturi on nyt sulkenut ovensa palveltuaan asiakkaitaan kuutena vuosikymmenenä. Mielestäni artikkeli on vähintäänkin hauskan huvittava. 85-vuotias Pete leikkaa asiakkaan hiuksia trimmerillä ilman silmälaseja. Asiakkaan ilmeen (artikkelin kuva) perusteella epäilen asiakkaan toivoneen vähän pidempiä sivuhiuksia. Ehkä Pete ei huomannut ilman silmälaseja, että trimmeristä puuttuu se muovinen välikappale leikkauspituuden määrittämiseksi (anteeksi, mutta välikappaleen suomenkielinen sana ei tule mieleen). Pete kuitenkin lupaa vielä urheasti jatkaa pitkää uraansa ja leikata asiakkaiden hiuksia kotonaan. Ohessa Pittsburgh Post-Gazetten koko artikkeli 24.04.2010.

http://www.post-gazette.com/pg/10114/1053007-53.stm

P.S. Kun Peten ja asiakkaan tukka yhdistetään, niin saadaan muodikas ja kivannäköinen leikkaus (vaaleat sivuhiukset ja tumma päälaki).

Kirje

Rakas vaimo,

En ole kirjoittanut sinulle pitkiin aikoihin. Viimeksi joskus edellisen vuosituhannen lopussa ennen tyttäremme syntymää 1999. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Meillä on tyttären lisäksi kaksi poikaa, asumme ensimmäistä kertaa ulkomailla ja minä vastaan nyt sekä kodin- että lastenhoidosta.

Joulukuun alussa 2008 tulit töistä kotiin ja mainitsit, että eräässä USA:n yliopistossa on juuri alaasi vastaava tutkijan paikka haettavana. Kannustin sinua hakemaan paikkaa asiaa sen enempää pohtimatta, mutta ajatus tuntui kaiken kaikkiaan houkuttelevalta. Ennen joulupyhiä sait tietää valinnastasi. Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa valmistelut muuttaaksemme vuodeksi ulkomaille.

Perheen ja uran sovittaminen on ollut sinulle itsestään selvyys kaikki nämä vuodet. Sinulle lapset ja perhe ovat olleet aina etusijalla. Sinä olet ollut vastuunkantaja. Tyttäremme ollessa alle kaksi vuotias aloitin oman yrittäjäurani samaan aikaan, kun meillä oli talonrakennusprojekti meneillään. Sinä vastaavasti olit aloittanut työskentelyn väitöskirjan parissa hieman aikaisemmin. Noista ajoista lähtien minä olen priorisoinut omat työni kaiken muun edelle.

Muistan monta aamua, jolloin lähdin rakennukselle teidän vielä nukkuessa ja tulin takaisin vasta yömyöhään. Ette olleet useastikaan enää hereillä, että olisin voinut kysellä sinun tai tyttäremme kuulumisia kuluneelta päivältä. Muutettuamme uuteen kotiin kuljin työurani ehdoilla. Tein usein pitkiä työpäivä ja sinun vastuullesi jäi arjen pyörittäminen, vaikka odotit toista lastamme. Poikamme syntyessä kesällä minulla ei ollut mahdollisuutta pitää juurikaan kesä- tai isyyslomaa työkiireiden takia. Pidin yhteensä kolme viikkoa vapaata, mutta kaikki liikenevä vapaa-aikani meni talon ja pihan viimeistelyssä. Minulle oli tärkeämpää saada paikat kuntoon ennen poikamme ristiäisiä, kuin auttaa sinua lastenhoidossa. Itse asiassa lähes kaikki vapaa-aikani meni talon viimeistelyssä vielä yli vuoden ajan muuttomme jälkeen.

Vaikka työpäivän jälkeen olin kotona, en ollut aina läsnä. Uppouduin usein omiin asioihin ja urheiluharrastuksiin. Se oli minulle ns. vastapainoa työelämään. Palasit takaisin töihin poikamme ollessa vuoden ikäinen, mutta päätit jäädä uudelleen kotiin neljän kuukauden jälkeen. Pojallamme oli toistuva flunssakierre ja useita korvatulehduksia. Minusta ei ollut vastuunkantajaksi, mutta sinä jäit hoitovapaalle kahdeksaksi kuukaudeksi.

Hoitovapaan jälkeinen paluusi töihin sujui ymmärtääkseni hyvin ja olit itsekin tyytyväinen päästyäsi takaisin työelämään. Onneksemme työnantajasi myöntyi lyhennetyihin työpäiviin. Minusta ei ollut aamuisin apua lasten saattamiseksi päivähoitoon. Lasten jatkuva patistaminen kävi voimilleni ja minun oli helpompi paeta töihin jo klo 07:00 välttääkseni sekä aamuruuhkat että hoitopaikkaan viennit. Vastapainoksi yritin päästä ajoissa töistä kotiin ja ruokailemaan yhdessä perheen kanssa siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Lisäksi ehdin vain harvoin noutaa lapsemme hoitopaikasta.

Keväällä 2006 jäit äitiyslomalle. Hoidit kotia, lapsia ja siinä sivussa viimeistelit väitöskirjaa. Minun tilanteessani ei ollut tapahtunut muutoksia perheen asettamisessa etusijalle. Toinen poikamme syntyi kesäkuussa ja minulla oli jälleen työkiireitä. Toivoit minun pitävän tällä kertaa sekä kesä- että isyyslomaa, mutta lomani jäi jälleen vain kolmen viikon mittaiseksi. Kaiken lisäksi jouduin olemaan paljon työmatkoilla ja poissa kotoa. Pyysit minulta useasti toisen aikuisen apua iltatoimien pyörittämisessä. Minulle oli tärkeämpää päästä iltaisin urheiluharrastukseni pariin. Uskoin sinun ja lasten pärjäävän. Valitettavasti näin ei aina ollut ja tyttäremme jäi kaikkein vähimmälle huomiolle. Meillä ei ollut antaa hänelle riittävästi aikaa ja hän oli minun lisäkseni usein poissa yhteisistä ruokailuhetkistä, jotka olivat sinulle tärkeitä.

Olit kotiäitinä voimiesi äärirajoilla saadaksesi väitöskirjan valmiiksi ennen syksyistä väitöstilaisuuttasi. Olit kenties hetkellisesti helpottunut väitöstilaisuuden jälkeen, mutta omien työkiireideni takia en ehtinyt juurikaan auttaa kotiarjen pyörittämisessä sen enempää tai olemaan arki-iltaisin se toinen aikuinen. Jouduit liian usein yksin vastuunkantajaksi, vaikka saimme toisinaan muualta apua. Toisin kuin sinulle, minulle oma työura on mennyt monta kertaa perheen ja lasten edelle.

Muuttomme ulkomaille ei ollut missään vaiheessa itsestään selvyys. Hait useasta paikasta rahoitusta ja muuttoon liittyi paljon järjestelyitä. Jouduit jo kertaalleen siirtämään työsuhteesi alkamista rahoituksen puuttuessa. Ajattelimme tämän olevan kenties ainutkertainen mahdollisuus ennen kuin lapset kasvavat isoiksi. Onneksemme asiat loksahtivat kohdalleen ja pääsimme muuttamaan ennen koulujen alkamista. Muuton hetkellä tuntui kuitenkin pahalta jättää kaikki ympäröivä hyvä taakseen ja muuttaa perheen kanssa kohti tuntematonta.

Minä jäin ensimmäistä kertaa kotiin ja aloitin kotiarjen pyörittämisen. Sinä aloitit 8-tuntiset työpäivät. Minulla oli alussa hyvin ruusuinen kuva kotitöistä. Ajattelin etukäteen, mitä kaikkea ehdin tehdä pitäessäni välivuotta, mutta arki tuli nopeasti vastaan. Kolme ensimmäistä kuukautta oli enemmän tai vähemmän kuherrusaikaa suhteessa uuteen ympäristöön ja lisäksi äitisi oli auttamassa minua kotitöissä yhden kuukauden ajan. Seuraavat kolme kuukautta oli aikamoista kärvistelyä, mutta sinä jaksoit olla koko ajan minun tukenani ja sinulla riitti myötätuntoa. Omien kokemustesi kautta ymmärsit tuntemukseni ja nyt minäkin tiesin ensimmäistä kertaa miltä sinusta on täytynyt tuntua lukemattomia kertoja.

Kaikkein raskainta on ollut lasten toistuva nahistelu. Vaikka lapset ovat usein sopeutuvaisia, niin lapsillekaan muutos ei ole ollut helppoa. Ainoastaan tyttäremme puhui välttävästi englantia, mutta pojillamme ei ollut lainkaan kielitaitoa. Lisäksi lapset joutuivat luopumaan tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, tavaroistaan sekä ystävistään. Osittain asiat ovat purkautuneet heidän osaltaan kotona turhautumisina ja nahisteluina toisia kohtaan. Lapsilla ei ollut enää omia huoneita ja muutoinkin asumisen laadussa tapahtui merkittävä heikennys.

Olet saanut harvoin omaa aikaa rauhoittumiseen työpäivien jälkeen, kun lapset ovat olleet kimpussasi jo kotiovella. Lisäksi olet ollut heti auttamassa minua lasten koululäksyjen ja kotitöiden kanssa. Sinä olet tehnyt toisinaan pitkiä työpäiviä ja minä olen ruokaillut lasten kanssa. Olemme saaneet sinulta kuitenkin aikaa työpäiviesi jälkeen ja olet ollut meille läsnä. Vaikka olet muutamia kertoja ottanut puheeksi työkiireesi, et ole kertaakaan tuonut töitäsi kotiin.

Vuotemme lähenee loppuaan ja kolmen kuukauden päästä muutamme jo takaisin Suomeen. Vaikka kotiarjen pyörittäminen on ollut minulle toisinaan raskasta ja ehdottomasti rankempaa työtä kuin oma yrittäjäurani, en vaihtaisi päivääkään pois. Arvostan elämässäni nyt kaikkein korkeimmalle sinun panoksesi sekä perheemme että lastemme eteen menneinä vuosina. Sinulle lapsemme ovat aina olleet ja ovat edelleen kaikkein tärkeimpiä. Oman kokemukseni kautta näen asiat aivan uudessa valossa. Olen onnellinen, että minulla on sinut ja lapsillamme on huolehtiva äiti. Muutollamme on ollut tervehdyttävä vaikutus perhe-elämäämme. Minä olen ollut läsnä ja antanut lapsillemme enemmän aikaa kuin monena aikaisempana vuotena yhteensä. Tytär on saanut huomiota osakseen ja lapset ovat oppineet tulemaan toimeen keskenään. Kaiken huippuna minä olen alkanut nauttia kotiarjen pyörittämisestä ja sen mukana tuomista positiivisista muutoksista.

En tiedä, miten voisin tarpeeksi kiittää sinua aikaisemmin tekemistäsi valinnoista ja uhrauksista perheemme eteen. Kuluneena keväänä olen viimein ymmärtänyt kuinka arvokasta työtä olet tehnyt aikaisempina vuosina. Kiitos! Elämisen laadussamme on tapahtunut merkittävä parannus ja toivon, että voimme ylläpitää sitä myös palattuamme takaisin Suomeen. Vaikka meitä odottaa toisenlaiset tehtävät, lupaan vastaisuudessakin olla enemmän läsnä.

Rakkaudella,

Miehesi

Vanhoja autoja

Huhtikuu on ollut mukavaa aikaa. Elämä tuntuu ihanalta ja koen jo hyvin sopeutuneeni tänne koti-isän rooliin. Ilmastolla ja keväällä lienee myös oma osuutensa hyvin positiivisiin tuntemuksiini. Kotiin ja Suomeen ei ole ollut pitkään aikaan ikävä. Elämä on tasapainoista ja rauhaisaa. Minulla on perhe ympärillä, katto pään päällä ja me olemme melkein kaikki terveitä. Mitä ihminen voi enempää toivoa nauttiakseen elämästä. Vaimolla on ollut Toronton matkan jälkeen toisenlaiset ajatukset, mitä tulee terveyteen. Hän istui sekä meno- että paluumatkalla takapenkin keskellä. Matkan jälkeen hänen selkänsä oli pitkään kipeä, mutta viime päivinä se on ollut paranemaan päin. Selkäkivun syy selvisi muutama päivä matkan jälkeen, kun hän istuutui auton takapenkille seuraavan kerran. Auto sai kuulla kunniansa, vaikka eihän se auton vika ole. Lapset tulee vastaisuudessa saada automatkoilla kuriin jollain muulla tavoin kuin erottamalla takapenkiltä. Toivottavasti keksimme keinoja nauttiaksemme myös automatkoista vastaisuudessa.

Vierailimme tänään Frick-museossa, joskin kyse on Frickin taide ja historiallisesta keskuksesta. Henry Clay Frick oli toinen merkittävästä teräspohatasta, joka loi sekä vaurautta että työpaikkoja 1800-1900 lukujen vaihteessa useana vuosikymmenenä. Museoalue koostuu hänen perheensä kodista sekä tyttären keräämästä taidekokoelmasta pitkin 1900-lukua. Alueella on myös pieni auto- ja vaunumuseo. Hevosvaunuja on kymmenkunta 1800-luvun lopulta ja noin 20 autoa 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin ja samalla tiettävästi Pittsburghin ensimmäinen auto oli vuoden 1898 Panhard. Jos automme takapenkin keskipaikka ei ole kaikkein mielyttävin matkustuspaikka, niin samaa voinee sanoa muutaman seuraavan auton takapenkistä. Meidän auton takapenkki on sentään katettu, joten sateesta ei ainakaan ole haittaa.

Sekä Aarnon että Antonin mieleen oli sininen avoauto. Suosio ei johtunut pelkästään poikien paidan väristä, vaan auto oli pieni ja näppärä. Suorastaan edistyksellinen, mitä tulee nykyiseen ympäristöajatteluun ja auton kulutukseen. 80 vuotta sitten ihmiset eivät vain vielä olleet valmiita hankkimaan pienikulutuksisia ja pieniä autoja. Autolle ei löytynyt riittävästi ostajia.

Kun veljekset näkee seisomassa vierekkäin, niin heidän ikäerokseen ei heti uskoisi neljää vuotta. Aarno on vielä normaalinen pituinen, mutta Anton on ikäisekseen hujoppi. Antonilla on käytössään Aarnon vanhoja vaatteita, jotka olivat Aarnolle sopivia 5-6 vuotiaana.

Sain vaihteeksi koulusta kirjeen, joka oli tällä kertaa koulun terveydenhoitajalta. Oletin hänenkin jo puuttuvan Aarnon viimeisimpään poissaoloon, mutta kirjeessä olikin Aarnon strategiset mitat. Aarnolla on pituutta 50.25 ja painoa 55. Sikäli mielenkiintoista, kun yksiköt oli jätetty mainitsematta, mutta kyse on tuumista ja paunoista. Aarnolta oli mitattu myös painoindeksi (body mass index-for-age percentile), joka oli 39 %. Tässä yhteydessä oli mittayksikkö sentään mainittu, mutta prosentit eivät antaneet juurikaan lisävalaistusta mittauksesta. Joka tapauksessa lapsen paino on terveellisellä pohjalla, kun luku on 5 ja 85 välillä. Lukualue 85-95 katsotaan ylipainoiseksi ja yli 95 % terveyshaitaksi. Ääripään haitari on pieni. Ehkä vanhemmatkin huomaavat jo tuossa vaiheessa lapsen ylipainon erikseen sitä ilmoittamatta.

Alinan nimipäivä

Aarno oli aamulla todella harmissaan, kun ei päässyt äidin työpaikalle. Yliopistossa oli tänään "take our daughters and sons to work" -päivä työntekijöiden lapsille. Valitettavasti päivä on tarkoitettu kaikille koululaisille, jotka ovat vähintään 3. luokalla. Aarno on vasta 1. luokalla ja näin ollen hän ei päässyt mukaan. Hän tiesi etukäteen tämän ikärajoituksen, mutta tästä huolimatta hän kertoi aamulla mielipiteensä koulusta kovaan ääneen. Se ei ole ala-asteen vika, ettei hän päässyt mukaan, vaan kyse on yliopiston asettamasta rajoituksesta. Alinalle päivä sattui sopivaan ajankohtaan, kun tänään on hänen nimipäivänsä. Toisaalta Alina on varmasti mielissään, kun ylipäätään saa olla pois koulusta luvan kanssa. Koulun sosiaaliviranomainen ei ole meitä vielä häirinnyt Aarnon viimeisimpään poissaoloon liittyen. Lapsilla on enää 8 kouluviikkoa jäljellä ennen kesälomaa, joten ehkä Aarnon poissaolo on painettu villaisella tai sitten viranomainen kerää parhaillaan todistusaineistoa rikkomustamme vastaan (lukuvuodessa sallitaan vain 10 poissaoloa ja myöhästymistä).

Lasten ottaminen työpaikalle on hyvä tapa tehdä vanhempien työpaikka tutuksi. (Minullakin on lapset mukana päivittäin työpaikallani.) Ohjattu ohjelma alkoi vasta klo 11:00 ja näin ollen työntekijöiden tuli huolehtia lapsistaan aamupäivän. Vaimo lupautui Alinan lisäksi huolehtimaan myös esimiehensä pojasta ja tyttärestä. Lapsille oli tarjolla erilaisia urheiluaktiviteettejä klo 12:00 saakka. Päivään kuului myös luonas, jos lapselle oli etukäteen ostettu 3 dollarin arvoinen ruokalippu ilmoittautumisen yhteydessä. Iltapäivän ohjelma sisälsi vapaavalintaisia rasteja sekä luentoja eri aiheista että tehtäviä. Alina oli valinnut itselleen cheerleading ja kieltenopiskelun työpajat. Puolan kielen opiskelusta huolimatta Alina oli harmissaan, kun näki muiden värjänneen t-paitoja ja rakentaneen pahvista rakennuksia.

Vaimo osallistui eilen ilmaiseen konferenssiin (naisten terveys ja ympäristö), jossa oli yli 2000 osallistujaa (naista). Konferenssin järjesti ja kustansi Teresa Heinz ja se pidettiin nyt kolmatta kertaa Pittsburgh:ssa. Hän oli naimisissa Heinz-perijän kanssa (Henry John Heinz III), joka kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1991. Puhujina oli ollut vaikutusvaltaisia ja arvostettuja ihmisiä, kuten kaksi eri ministeriön johtajaa. Vaimo piti konferenssia erittäin onnistuneena. Puitteet olivat olleet myös erinomaisia. Konferenssin pidettiin samassa konferenssikeskuksessa, jossa syksyllä pidettiin G20-kokous ja materiaalitekniikan konferenssi. Vaimo osallistui näistä jälkimmäiseen, mutta tuolloin järjestelyt olivat ontuneet ja kaiken lisäksi vaimon työnantaja oli joutunut maksamaan konferenssin osallistumisesta yli 700 dollaria.

Olen katsonut joka ilta NHL-pelejä. Eilen oli vuorossa Buffalon ja Bostonin välinen peli, jonka ratkaisu tapahtui vasta toisessa jatkoerässä Bostonin eduksi. Molempien joukkueiden maalivahdit pelasivat edukseen ja tekivät useita huippupelastuksia. Bostonin maalia vartio Tuukka Rask ja Buffalon Ryan Miller (ehkä tämän vuoden paras maalivahti). Erätauolla tulin seuranneeksi toiselta kanavalta Pittsburgh:in (Pirates) pesäpallopeliä (kotiottelu). Meneillään oli 7. vuoropari ja kotijoukkue oli tappiolla. Ottelu vaikutti äärimmäisen tylsistyttävältä. Ehkä numeroillakin oli jotain tekemistä, koska katsomo ammotti tyhjyyttään. En tiedä, kuinka paljon katsojia oli saapunut paikalle ja kuinka moni oli jo lähtenyt kotiin klo 22:00 mennessä, mutta mielenkiintoisinta oli seurata katsomon tyhjyyttä. Suomessa pesiksen maakuntasarjassakin on enemmän katsojia, kuin eilisen ottelun lopussa, vaikka katsomo vetää 38362 katsojaa. Paikalla oli ehkä enää 362 katsojaa.

Olen aina silloin tällöin ihmetellyt elintarvikkeiden pitkiä myyntiaikoja. Maitojen viimeinen myyntipäivä on usein vasta puolentoista kuukauden päässä. Viime viikolla ostamani savulohin viimeinen myyntipäivä on vasta heinäkuun 7. päivä. Se oli pakattu vakuumiin ja ei säilyne avattuna kuukausia tai ainakaan itse en halua syödä kalaa viikkoa pakkauksen avaamisen jälkeen, mutta savun sijaan päälimmäisenä makuna oli suola. Itse asiassa vielä seuraavana aamunakin suussa maistuu samalta kuin edeltävänä iltana olisi juonut pari olutta. Suolalla saadaan varmasti pitkiäkin myyntiaikoja, mutta leipien myyntiaikoja en pysty selittämään. Leipä voi säilyä "tuoreena" vielä 2-3 viikkoa ostopäivän jälkeen. Orgaanisissa elintarvikkeissa piilee jokin salaisuus tai sitten niihin on pumpattu säilöntäaineita enemmän kuin Suomessa "laki sallii". Oli miten oli, mutta pitkin talvea ruokakaupasta sai ostettua tuoreita marjoja, kuten mansikoita, mustikoita ja vadelmia. Osa tosin oli tuotettu Meksikossa, joka on viime aikoina ollut julkisuudessa huumesodistaan. Ehkä mansikat kasvavat huumeviljelyn sivutuotteena ja näin marjojen kasvatus saa tuotannon näyttämään lailliselta.

Sähköjohdot

Meidän sähköurakoitsija oli aikanaan "kädetön". Hän veti piuhoja oman mielensä mukaan, vaikka hänellä oli käytettävissä asianmukaiset sähköpiirustukset. Täysin ammattitaidoton urakoitsija, mutta siitä huolimatta hän oli päässyt PRKK (Pientalorakentamisen Kehittämiskeskus) referenssilistalle. Ehkäpä joku kaveri oli hänet sinne lisännyt tai sitten hän oli maksanut päästääkseen listalle. Sähköurakointi oli painajaismaista, mutta hänen mieleenpainuvin kommentti oli: "Se on ihan riittävästi teille". Olimme kantamassa muuttotavaroita sisään vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, kun ulkolämpötila oli yli 2o astetta pakkasen puolella. Sisällä oli koleaa (vain 15 astetetta). Hän teki vielä sähköurakointia muuttaessamme sisään ja huomauttaessani hänelle sisälämpötilasta oli hänen kommenttinsa edeltävän kaltainen. Seuraavana päivänä kävi ilmi, ettei lämmitys todellisuudessa ollut toiminut kahteen päivään. Hän oli muuttoa edeltävänä päivänä rikkonut lämmitysjärjestelmän vastuksen, eikä korjannut sitä. Saimme onneksi toisen urakoitsijan tuolloin apuun.

En tunne yhtään paikallista sähköurakoitsijaa, mutta kadut ja talojen seinustat ovat yhtä johtoviidakkoa. Yhteen taloon saattaa mennä 3-5 ilmajohtoa. Johdot kulkevat talon ulkoseinustaa pitkin. Kadun varsilla olevien puiden oksat ovat sulassa sovussa johtojen kanssa - ainakin niin kauan kuin on vähätuulista. Johdot saattavat roikkua ulkoseinillä vapaasti, koska ne ovat irronneet pidikkeistään. Joidenkin talojen seinustoilla näkyy sähköjohtoja kiepillä. Jospa kyse on paikallisesta laajennusvarasta. Meidän asuinhuoneistossa johdot eivät sentään roiku sisällä, mutta kellaritila onkin sitten aikamoinen sekamelska. Johtoja menee ristiin rastiin kellarin kattoa vastaan ja yksikään johto ei ole suojaputkessa. Meidän käyttämälle sähköurakoitsijalle saattaisi löytyä täältä töitä, koska paikallisena tapana näyttäisi olevan vetää johtoja vähän miten sattuu. Ohessa kuva meidän vuokratalon seinustalta, jossa sähköjohdot ovat siististi verrattuna moneen muuhun rakennukseen sekä pari katunäkymää.

Sähkömiehiä huomattavasti useammin talojen pihoilla näkyy rakennusmiehiä. Kesää kohden monessa talossa tehdään korjaustöitä. Lähes poikkeuksetta rakennusmiehet ovat pukeutuneet tavallisiin vaatteisiin (farkut, t-paidat jne.). En ole vielä kenenkään nähnyt käyttävän ns. rakennushaalereita tai -liivejä. Toisinaan talojen pihoilla raikaa sirkkeli, mutta useimmiten rakennusmiehiltä puuttuvat sekä kuulo- että silmäsuojaimet. Ehkä urakoitsijoiden ei tarvitse huolehtia työntekijöidensä asianmukaisesta varustuksesta tai sitten edullista työvoimaa on vain niin paljon tarjolla, että mahdollisen vahingon sattuessa on heittää uusi mies kehiin.

Ilmasto poikkeaa Suomen olosuhteista huomattavasti ja täällä on huomattavasti kuivempaa. Tämä selittänee sen, että ulkokattoremonttien yhtydessä en ole nähnyt vielä yhteenkään taloon laitettavan aluskatetta. Seuraava aurigonpaiste kuivaa nopeasti mahdollisesti ullakolle päässeen vuotoveden. Erään läheisen talon edustalla uusittiin betonilaatoitusta (noin 2 x 2 metrin valulaatat). Routa oli nostanut kaksi laattaa. Kaikki betonilaatat piikattiin rikki ja uutta valua varten tehtiin betonimuotit. Soran alle ei laitettu routaeristettä, joten kenties jo seuraavana talvena routa nostaa jälleen betonilaattoja. Näkemäni asiat ovat vain pisara meressä, mutta se kuitenkin antanee jonkinlaista osviittaa paikallisesta korjausrakentamisesta.

NHL

NHL-kiekon playoff pelit alkoivat keskiviikkona. Viime vuoden hallitseva mestari (Pittsburgh) hävisi keskiviikkona ensimmäisen kotiottelunsa, mutta voitti perjantain ottelun. Seuraavat kaksi peliä pelataan Ottawassa. Neljällä voitolla pääsee jatkoon. Olympialaisten jääkiekko oli mielestäni viihdyttävää. NHL:ssä riittää myös vauhtia, mutta säännöt sallivat huomattavasti väkivaltaisemman jääkiekon pelaamisen. Mielestäni tämä on täysin typerää. Päähän kohdistuvat taklaukset ovat sallittuja tai ainakaan niistä ei saa johdonmukaisesti rangaistuksia, jos taklattava (kiekollinen) pelaaja on vähänkin kumarassa. Perjantain pelissä Pittsburghin pelaajaa taklattiin päähän, kun hän oli luistelemassa kiekon kanssa laitaa pitkin keskialueella. Taklaustilanne oli karmaiseva. Pelaaja lensi taklauksen seurauksena täysin holtittomasti jääden mahallaan jäälle. Ei rangaistusta. Pelaaja ei liikahtanutkaan muutamaan minuuttiin, mutta pääsi onneksi omin jaloin pois jäältä, joten halvauksen sijaan hän kärsinee vakavasta aivotärähdyksestä - turhaan. Sääntöjä muuttamalla päähän kohdistuvat taklaukset voitaisiin kitkeä pois, eikä pelin viihdyttävyys kärisisi. Sen sijaan loukkaantumisia saataisiin vähennettyä.

Kiekollista pelaajaa voi myös taklata, vaikka hän on irti laidasta. Ottawan suomalainen pelaaja (Jarkko Ruutu) työnnettiin selästä poikittaisella mailalla. Hän lensi pahan näköisesti pää edellä laitaan. Ei rangaistusta, mutta niska oli varmasti kipeä. Onneksi Ruutu välttyi loukkaantumiselta ja pystyi jatkamaan peliä. Tappelut eivät myöskään mielestäni kuulu jääkiekkoon. Isot miehet painivat luistimet jalassa ja tuomarit puuttuvat tappeluun usein vasta selätyksen yhteydessä. Katsomo hurraa. Menisivät mielummin katsomaan vapaapainia tai nyrkkeilyä. Olen talven aikana seurannut kymmeniä jääkiekkopelejä ja joka pelissä on ollut vähintään yksi tappelu. Usein tappeluita on ollut joka erässä. Selitä siinä sitten 7-vuotiaalle pojalle, että kyse on vain suuresta viihteestä, kun sedät vetävät luistimet jalassa toisiaan turpaan. Joka tapauksessa molemmissa otteluissa Sydney Crosby oli suuri sankari ja äärimmäisen taitava. Kahdessa ottelussa Pittsburgh on tehnyt 6 maalia, joista Crosby on tehnyt yhden ja syöttänyt neljä

Pittsburghin jalkapallojoukkueen suurin sankari (Ben Roethlisberger) on viime kuukausina ollut paljon julkisuudessa, joka tosin on ollut negatiivista sekä häntä että koko joukkuetta kohtaan. Viimeisen 8 kuukauden aikana kaksi naista on nostanut häntä vastaan kanteen seksualaalisesta ahdistelusta (raiskaus). Tuoreimman tapauksen (4. maaliskuuta) osalta syyttäjä päätti olla nostamatta syytettä kunnollisten todisteiden puuttuessa. Naiselta otetusta DNA-näytteestä ei saatu riittävästi näyttöä, joka olisi pystytty yhdistämään tähän jalkapalloilijaan. Lisäksi nainen oli ollut tapahtuman sattuessa ympäripäissään ja käyttäytynyt todistajien mukaan epäsiveellisesti, eikä hän pystynyt varmuudella sanomaan, oliko yhdyntä tapahtunut. Toisen kanteen osalta Ben myöntää olleensa sukupuoliyhteydessä syytteen nostaman naisen kanssa, mutta toteaa tämän tapahtuneen yhteisymmärryksessä. Naisen näytöt ovat tässäkin tapauksessa heikot, koska hän nosti syytteen vasta vuosi väitetyn rikoksen jälkeen. Ben taitaa olla todellinen pelimies, mutta ehkä hänenkin tulisi miettiä tarkemmin, kenen kanssa ryhtyy hommiin ja kuinka kännissä. USA on tunnettu siitä, että naiset nostavat kanteita seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta varsinkin, kun kyse on varakkaasta julkisuuden henkilöstä. Laki mahdollistaa rahan metsästyksen ja usein naiset vaikuttavat olevan rahan tarpeessa.

Oli miten oli ja minä en lähde ketään tuomitsemaan, mutta raiskauksen vähimmäisrangaistus on 25 vuotta vankeutta. Oli kyse sitten "lievästä" raiskauksesta tai kahden tunnin kidutuksesta Hesperianpuistossa, josta Suomessa saa vain neljä vuotta vankeutta. Joka tapauksessa rangaistusten pituudessa ei ole täällä mitään rajaa. Ei myöskään sillä, mikä voidaan todeta seksuaaliseksi ahdisteluksi. 16-vuotiaalla koulupojalla oli 56 alastonkuvaa kännykässään, joita hän näytti luokkatovereilleen. Nyt poliisi käyttää resurssejaan asian tutkimiseen ja poika saanee syytteen. Mahdollisesta rangaistuksen pituudesta en tiedä, mutta mitä Suomessakin tulisi, jos lukiolaisten kännyköiden siveettömistä kuvista poliisi käynnistäisi esitutkinnan.

Viime blogissa kerroin 8-vuotiaasta pojasta, joka oli tuonut huumeita kouluun. Hänen 25-vuotias äiti pidätettiin tapauksen johdosta.

Meidän perheelle kuuluu kaikesta huolimatta hyvää. Olemme eläneet siveellisesti ja nuhteettomasti. Mitä nyt muun liikenteen mukana on ajettava ylinopeutta, koska muutoin jäisin muiden jalkoihin. Lapsetkin käyttäytyvät nykyään paremmin eli keskinäisiä kinasteluja on ollut viime aikoina vähemmän. Vaimolla oli kiireinen työviikko ja olen saanut häneltä erityisen paljon kehuja tällä viikolla kodinhoidosta ja ruuanlaitosta. Olen kuulemma erittäin pätevä koti-isä. Hyvä niin, sillä perjantain ja lauantain olen ollut enemmän tai vähemmän nauliintuneena TV:n ääreen ja katsonut NHL-kiekkoa useita tunteja. Toki olen siinä sivussa auttanut iltatoimissa ja täyttänyt meidän veroilmoituksia Suomeen. Perehdyttyäni liittovaltion, osavaltion ja kaupungin veroilmoituksiin voin ensimmäisen kerran todeta, että veroilmoituksen tekeminen on Suomessa loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista.