Kirje

Rakas vaimo,

En ole kirjoittanut sinulle pitkiin aikoihin. Viimeksi joskus edellisen vuosituhannen lopussa ennen tyttäremme syntymää 1999. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Meillä on tyttären lisäksi kaksi poikaa, asumme ensimmäistä kertaa ulkomailla ja minä vastaan nyt sekä kodin- että lastenhoidosta.

Joulukuun alussa 2008 tulit töistä kotiin ja mainitsit, että eräässä USA:n yliopistossa on juuri alaasi vastaava tutkijan paikka haettavana. Kannustin sinua hakemaan paikkaa asiaa sen enempää pohtimatta, mutta ajatus tuntui kaiken kaikkiaan houkuttelevalta. Ennen joulupyhiä sait tietää valinnastasi. Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen ja aloittaa valmistelut muuttaaksemme vuodeksi ulkomaille.

Perheen ja uran sovittaminen on ollut sinulle itsestään selvyys kaikki nämä vuodet. Sinulle lapset ja perhe ovat olleet aina etusijalla. Sinä olet ollut vastuunkantaja. Tyttäremme ollessa alle kaksi vuotias aloitin oman yrittäjäurani samaan aikaan, kun meillä oli talonrakennusprojekti meneillään. Sinä vastaavasti olit aloittanut työskentelyn väitöskirjan parissa hieman aikaisemmin. Noista ajoista lähtien minä olen priorisoinut omat työni kaiken muun edelle.

Muistan monta aamua, jolloin lähdin rakennukselle teidän vielä nukkuessa ja tulin takaisin vasta yömyöhään. Ette olleet useastikaan enää hereillä, että olisin voinut kysellä sinun tai tyttäremme kuulumisia kuluneelta päivältä. Muutettuamme uuteen kotiin kuljin työurani ehdoilla. Tein usein pitkiä työpäivä ja sinun vastuullesi jäi arjen pyörittäminen, vaikka odotit toista lastamme. Poikamme syntyessä kesällä minulla ei ollut mahdollisuutta pitää juurikaan kesä- tai isyyslomaa työkiireiden takia. Pidin yhteensä kolme viikkoa vapaata, mutta kaikki liikenevä vapaa-aikani meni talon ja pihan viimeistelyssä. Minulle oli tärkeämpää saada paikat kuntoon ennen poikamme ristiäisiä, kuin auttaa sinua lastenhoidossa. Itse asiassa lähes kaikki vapaa-aikani meni talon viimeistelyssä vielä yli vuoden ajan muuttomme jälkeen.

Vaikka työpäivän jälkeen olin kotona, en ollut aina läsnä. Uppouduin usein omiin asioihin ja urheiluharrastuksiin. Se oli minulle ns. vastapainoa työelämään. Palasit takaisin töihin poikamme ollessa vuoden ikäinen, mutta päätit jäädä uudelleen kotiin neljän kuukauden jälkeen. Pojallamme oli toistuva flunssakierre ja useita korvatulehduksia. Minusta ei ollut vastuunkantajaksi, mutta sinä jäit hoitovapaalle kahdeksaksi kuukaudeksi.

Hoitovapaan jälkeinen paluusi töihin sujui ymmärtääkseni hyvin ja olit itsekin tyytyväinen päästyäsi takaisin työelämään. Onneksemme työnantajasi myöntyi lyhennetyihin työpäiviin. Minusta ei ollut aamuisin apua lasten saattamiseksi päivähoitoon. Lasten jatkuva patistaminen kävi voimilleni ja minun oli helpompi paeta töihin jo klo 07:00 välttääkseni sekä aamuruuhkat että hoitopaikkaan viennit. Vastapainoksi yritin päästä ajoissa töistä kotiin ja ruokailemaan yhdessä perheen kanssa siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Lisäksi ehdin vain harvoin noutaa lapsemme hoitopaikasta.

Keväällä 2006 jäit äitiyslomalle. Hoidit kotia, lapsia ja siinä sivussa viimeistelit väitöskirjaa. Minun tilanteessani ei ollut tapahtunut muutoksia perheen asettamisessa etusijalle. Toinen poikamme syntyi kesäkuussa ja minulla oli jälleen työkiireitä. Toivoit minun pitävän tällä kertaa sekä kesä- että isyyslomaa, mutta lomani jäi jälleen vain kolmen viikon mittaiseksi. Kaiken lisäksi jouduin olemaan paljon työmatkoilla ja poissa kotoa. Pyysit minulta useasti toisen aikuisen apua iltatoimien pyörittämisessä. Minulle oli tärkeämpää päästä iltaisin urheiluharrastukseni pariin. Uskoin sinun ja lasten pärjäävän. Valitettavasti näin ei aina ollut ja tyttäremme jäi kaikkein vähimmälle huomiolle. Meillä ei ollut antaa hänelle riittävästi aikaa ja hän oli minun lisäkseni usein poissa yhteisistä ruokailuhetkistä, jotka olivat sinulle tärkeitä.

Olit kotiäitinä voimiesi äärirajoilla saadaksesi väitöskirjan valmiiksi ennen syksyistä väitöstilaisuuttasi. Olit kenties hetkellisesti helpottunut väitöstilaisuuden jälkeen, mutta omien työkiireideni takia en ehtinyt juurikaan auttaa kotiarjen pyörittämisessä sen enempää tai olemaan arki-iltaisin se toinen aikuinen. Jouduit liian usein yksin vastuunkantajaksi, vaikka saimme toisinaan muualta apua. Toisin kuin sinulle, minulle oma työura on mennyt monta kertaa perheen ja lasten edelle.

Muuttomme ulkomaille ei ollut missään vaiheessa itsestään selvyys. Hait useasta paikasta rahoitusta ja muuttoon liittyi paljon järjestelyitä. Jouduit jo kertaalleen siirtämään työsuhteesi alkamista rahoituksen puuttuessa. Ajattelimme tämän olevan kenties ainutkertainen mahdollisuus ennen kuin lapset kasvavat isoiksi. Onneksemme asiat loksahtivat kohdalleen ja pääsimme muuttamaan ennen koulujen alkamista. Muuton hetkellä tuntui kuitenkin pahalta jättää kaikki ympäröivä hyvä taakseen ja muuttaa perheen kanssa kohti tuntematonta.

Minä jäin ensimmäistä kertaa kotiin ja aloitin kotiarjen pyörittämisen. Sinä aloitit 8-tuntiset työpäivät. Minulla oli alussa hyvin ruusuinen kuva kotitöistä. Ajattelin etukäteen, mitä kaikkea ehdin tehdä pitäessäni välivuotta, mutta arki tuli nopeasti vastaan. Kolme ensimmäistä kuukautta oli enemmän tai vähemmän kuherrusaikaa suhteessa uuteen ympäristöön ja lisäksi äitisi oli auttamassa minua kotitöissä yhden kuukauden ajan. Seuraavat kolme kuukautta oli aikamoista kärvistelyä, mutta sinä jaksoit olla koko ajan minun tukenani ja sinulla riitti myötätuntoa. Omien kokemustesi kautta ymmärsit tuntemukseni ja nyt minäkin tiesin ensimmäistä kertaa miltä sinusta on täytynyt tuntua lukemattomia kertoja.

Kaikkein raskainta on ollut lasten toistuva nahistelu. Vaikka lapset ovat usein sopeutuvaisia, niin lapsillekaan muutos ei ole ollut helppoa. Ainoastaan tyttäremme puhui välttävästi englantia, mutta pojillamme ei ollut lainkaan kielitaitoa. Lisäksi lapset joutuivat luopumaan tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, tavaroistaan sekä ystävistään. Osittain asiat ovat purkautuneet heidän osaltaan kotona turhautumisina ja nahisteluina toisia kohtaan. Lapsilla ei ollut enää omia huoneita ja muutoinkin asumisen laadussa tapahtui merkittävä heikennys.

Olet saanut harvoin omaa aikaa rauhoittumiseen työpäivien jälkeen, kun lapset ovat olleet kimpussasi jo kotiovella. Lisäksi olet ollut heti auttamassa minua lasten koululäksyjen ja kotitöiden kanssa. Sinä olet tehnyt toisinaan pitkiä työpäiviä ja minä olen ruokaillut lasten kanssa. Olemme saaneet sinulta kuitenkin aikaa työpäiviesi jälkeen ja olet ollut meille läsnä. Vaikka olet muutamia kertoja ottanut puheeksi työkiireesi, et ole kertaakaan tuonut töitäsi kotiin.

Vuotemme lähenee loppuaan ja kolmen kuukauden päästä muutamme jo takaisin Suomeen. Vaikka kotiarjen pyörittäminen on ollut minulle toisinaan raskasta ja ehdottomasti rankempaa työtä kuin oma yrittäjäurani, en vaihtaisi päivääkään pois. Arvostan elämässäni nyt kaikkein korkeimmalle sinun panoksesi sekä perheemme että lastemme eteen menneinä vuosina. Sinulle lapsemme ovat aina olleet ja ovat edelleen kaikkein tärkeimpiä. Oman kokemukseni kautta näen asiat aivan uudessa valossa. Olen onnellinen, että minulla on sinut ja lapsillamme on huolehtiva äiti. Muutollamme on ollut tervehdyttävä vaikutus perhe-elämäämme. Minä olen ollut läsnä ja antanut lapsillemme enemmän aikaa kuin monena aikaisempana vuotena yhteensä. Tytär on saanut huomiota osakseen ja lapset ovat oppineet tulemaan toimeen keskenään. Kaiken huippuna minä olen alkanut nauttia kotiarjen pyörittämisestä ja sen mukana tuomista positiivisista muutoksista.

En tiedä, miten voisin tarpeeksi kiittää sinua aikaisemmin tekemistäsi valinnoista ja uhrauksista perheemme eteen. Kuluneena keväänä olen viimein ymmärtänyt kuinka arvokasta työtä olet tehnyt aikaisempina vuosina. Kiitos! Elämisen laadussamme on tapahtunut merkittävä parannus ja toivon, että voimme ylläpitää sitä myös palattuamme takaisin Suomeen. Vaikka meitä odottaa toisenlaiset tehtävät, lupaan vastaisuudessakin olla enemmän läsnä.

Rakkaudella,

Miehesi