Adoptio

USA:ssa adoptoitiin vuonna 2009 noin 1600 lasta Venäjältä. Vuodesta 1991 lähtien Venäjältä on adoptoitu jo yli 60000 lasta USA:han. Viime päivinä eräs adoptiotapaus on saanut runsaasti julkisuutta ja tapauksesta on jopa keskusteltu presidenttitasolla. Alkusyksystä eräs amerikkalainen perhe adoptoi nyt 7-vuotiaan pojan Venäjältä. Viime aikoina poika oli alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti ja uhkaavasti. Hän oli mm. yrittänyt sytyttää kasvattivanhempien talon tuleen. Kasvattivanhemmat eivät saaneet poikaa kuriin ja päättivät palauttaa pojan takaisin Venäjälle kuuden kuukauden jälkeen. "Isoäiti" saattoi pojan Washingtonista Moskovaan menevään lentokoneeseen. Poika matkusti koneessa yksin ilman saattajaa seuraava kirje mukanaan: "I am sorry to say that for the safety of my family, friends and myself I no longer wish to parent this child." Pojan ei sentään tarvinnut hakeutua yksin lentokentältä viranomaisten luokse, vaan häntä oltiin vastassa lentokentällä. "Isoäiti" oli maksanut etukäteen 200 $ lapsen kuljettamiseksi viranomaisille, eikä häntä kasvattivanhempien mukaan näin ollen jätetty heitteille. Kasvattivanhemmat eivät hakeneet lainkaan apua tai ottaneet yhteyttä adoptioita välittäneeseen henkilöön, vaan päätyivät palauttamaan pojan takaisin Venäjälle.

Alina ja Aarno olivat aikoinaan innoissaan Antonin syntymästä. Jossain vaiheessa Aarnolle paljastui karu totuus, että hän ei saakaan enää yhtä paljon huomiota. Aarno pyysi äitiä palauttamaan pikkuveljen takaisin sairaalaan sinne, mistä hän oli tullutkin. Vastuu lapsen kasvattimisesta on lapsen vanhemmilla oli sitten kyse omasta tai adoptiolapsesta. Lasta ei noin vain hylätä. Ilmeisesti USA:ssa ainakin lapsista pidetään jollain tavalla huolta, kun emme ole kertaakaan nähneet katulapsia. Huono-osaisia näkyy kaduilla silloin tällöin pyytämässä rahaa, mutta he ovat aina olleet poikkeuksetta aikuisia.

Mielestäni elämän ehkä vaativin tehtävä on olla huolehtiva ja hyväksyvä vanhempi. Olen viettänyt viimeiset kahdeksan kuukautta tiivisti lastemme kanssa ja ainakin kahtena kertana takki on ollut aivan tyhjä. Kolmen lapsen isänä ei ole ollut aina helppoa, mutta hanskoja ei noin vain voi ripustaa naulaan. Toivottavasti viimeiset kuukaudet ovat kasvattaneet minua vanhempana ja suhtautumaan rauhallisemmin mm. lasten oikutteluihin. Kärsivällisyys on kuitenkin toisinaan koetuksella koulupäivän jälkeen, kun 2 lasta haukkuu valmistamani lounaan ja sanoo maistamatta "yök". Mm. viimeksi tänään.

Olen sitten onnistunut tai en, niin aion kylläkin palauttaa lapset takaisin Suomeen. Minun tilanne on kuitenkin erilainen verrattuna edellä mainittuihin kasvattivanhempiin, kun matkustan yhdessä lasten kanssa lentokoneella ja asumme vastaisuudessakin saman katon alla.