Palveluyhteiskunta

Kevään tullen aika tuntuu vierähtävän nopeasti. En tiedä johtuuko se yksinomaan keväästä ja valoisista illoista, vai jäljellä olevan ajan vähenemisestä. Joka tapauksessa meillä on paljon enemmän menoja kuin talvella. Vaimo aloitti karateharrastuksen, joten enemmistö meidän perheestä harrastaa nyt karatea kaksi kertaa viikossa. Oma aikani täyttyy kodin pyörittämisen lisäksi kaksi kertaa viikossa englannin opiskelulla, joka on sujunut toistaiseksi ihan mukavasti. Päivisin ja iltaisin tulee ulkoiltua lasten kanssa enemmän, kun ilmat ovat lämpimiä. Olen käynyt myös pelaamassa vesipalloa keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Tosin viime aikoina harjoitukset ovat olleet pääasiassa palloittelua, kun harjoituksissa käy enää kourallinen ihmisiä. Olen kokonaisuudessa hieman pettynyt vesipallonharjoituksiin, koska uintia on ollut vähän. Vielä viime syksynä alkulämmittely oli 500 metriä ja tänä keväänä 200 metriä, jos sitäkään. Uintimäärät ovat jääneet todella vähiin, kun en ole omana aikana käynyt lainkaan uimassa.

Joskus syksyllä tulin hymähtäneeksi koulun ulkopuolella olevaa kylttiä huumevapaasta alueesta. Vitsailin tuolloin, että se koskee varmaankin koulun henkilökuntaa, mutta en vitsaile enää. Eräässä esikaupungissa koulun 8-vuotias poikaoppilas oli tuonut pieniä määriä heroiinia kouluunsa. Hänen hallustaan ja mm. koulun roskiksesta löydettiin 78 pienen pientä heroiinipussia. 60 pussia sisälsi viestin: "Trust Me". Poliisi tutkii nyt asiaa ja yrittää selvittää, miten mm. 18 pussia oli joutunut koululuokan roskikseen. Tämä ei liene arkipäivää, mutta näköjään jo ala-asteidenkin on varauduttava huumeisiin tai niiden käyttäjiin. Tämä 8-vuotias poika tuskin ymmärtää tehneensä mitään väärää ja todennäköisesti hän on seurannut jonkun vanhemman mallia tai saanut tältä ohjeita.

Olen jo monta kertaa joutunut toteamaan useassa eri yhteydessä, että sähköpostitse lähetettyihin ostotiedusteluihin tai työpaikkahakemuksiin ei täällä kovinkaan usein saa vastausta. Joulukuussa lähetin 5-6 työpaikkahakemusta yritysten kotisivujen kautta. Tähän päivään mennessä olen saanut vastauksen vain yhdestä yrityksestä, joka oli kieltävä. Olen kuullut muidenkin ihmisten kokeneen samankaltaista kohtelua. Jotenkin tuntuu oudolta, että yritysten kotisivujen kautta voi tehdä vapaamuotoisen työpaikkahakemuksen, mutta jota ei kuitenkaan käsitellä tai johon ei anneta vastausta. Mielestäni yritysten tulisi kokonaan luopua kotisivujen kautta jätettävistä työpaikkahakemuksista, jos yritykset eivät vaivaudu antamaan hakijalle vastausta kohtuullisen ajan kuluessa. Neljä kuukautta on mielestäni kaikkea muuta kuin kohtuullinen aika.

Olen kohdannut saman ongelma myös ostotiedusteluissa. Tarkoituksenani on vielä ostaa toinen vannesarja talvirenkaita varten. Suomesta tiedustelin sekä renkaiden että vanteiden hintoja sähköpostitse ja aikaero huomioiden sain vastauksen heti seuraavana päivän. Täällä asiat ovat toisin. Olen lähettänyt kolmelle eri autoliikkeelle sähköpostitse kyselyn. Eräs palvelu oli vertaansa vailla. Sain välittömästi automaattivastauksen, jossa mainittiin yhteydenotosta. Toinen automaattivastaus tuli noin tunnin kuluttua ensimmäisestä vastauksesta, jossa mainittiin pikaisesta yhteydenotosta. Kolmatta automaattivastausta ei tullut, eikä myös henkilökohtaista vastausta. Ihme touhua. Onkohan asiakkaita riittämiin ja kauppa käy kuin siimaa, vai eikö yrityksillä ole resursseja vastata mahdollisten asiakkaiden lähettämiin kyselyihin. Jos näin on, niin yritykset voisivat kotisivuillaan kohteliaasti pyytää yhteydenottoa suoraan puhelimitse.

En myöskään ole saanut mitään vastausta tammikuussa lähettämääni hakemukseen autoveron palautuksen osalta. Osavaltio tarjoaa 500 dollarin palautuksen vähäpäästöisen henkilöauton ostajille. Onko kyse byrokratiasta, vai ihmisten pompottelusta, kun asiasta ei anneta minkäänlaista vastausta. Todennäköisesti molemmista. Joku virkaintoilija toimii leimasimena ja pitää itseään muiden yläpuolella. Vaikka tämä on vapaa maa, niin silti luokkajako on jokapäiväistä.