Huhtikuu on ollut mukavaa aikaa. Elämä tuntuu ihanalta ja koen jo hyvin sopeutuneeni tänne koti-isän rooliin. Ilmastolla ja keväällä lienee myös oma osuutensa hyvin positiivisiin tuntemuksiini. Kotiin ja Suomeen ei ole ollut pitkään aikaan ikävä. Elämä on tasapainoista ja rauhaisaa. Minulla on perhe ympärillä, katto pään päällä ja me olemme melkein kaikki terveitä. Mitä ihminen voi enempää toivoa nauttiakseen elämästä. Vaimolla on ollut Toronton matkan jälkeen toisenlaiset ajatukset, mitä tulee terveyteen. Hän istui sekä meno- että paluumatkalla takapenkin keskellä. Matkan jälkeen hänen selkänsä oli pitkään kipeä, mutta viime päivinä se on ollut paranemaan päin. Selkäkivun syy selvisi muutama päivä matkan jälkeen, kun hän istuutui auton takapenkille seuraavan kerran. Auto sai kuulla kunniansa, vaikka eihän se auton vika ole. Lapset tulee vastaisuudessa saada automatkoilla kuriin jollain muulla tavoin kuin erottamalla takapenkiltä. Toivottavasti keksimme keinoja nauttiaksemme myös automatkoista vastaisuudessa.
Vierailimme tänään Frick-museossa, joskin kyse on Frickin taide ja historiallisesta keskuksesta. Henry Clay Frick oli toinen merkittävästä teräspohatasta, joka loi sekä vaurautta että työpaikkoja 1800-1900 lukujen vaihteessa useana vuosikymmenenä. Museoalue koostuu hänen perheensä kodista sekä tyttären keräämästä taidekokoelmasta pitkin 1900-lukua. Alueella on myös pieni auto- ja vaunumuseo. Hevosvaunuja on kymmenkunta 1800-luvun lopulta ja noin 20 autoa 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin ja samalla tiettävästi Pittsburghin ensimmäinen auto oli vuoden 1898 Panhard. Jos automme takapenkin keskipaikka ei ole kaikkein mielyttävin matkustuspaikka, niin samaa voinee sanoa muutaman seuraavan auton takapenkistä. Meidän auton takapenkki on sentään katettu, joten sateesta ei ainakaan ole haittaa.
Sekä Aarnon että Antonin mieleen oli sininen avoauto. Suosio ei johtunut pelkästään poikien paidan väristä, vaan auto oli pieni ja näppärä. Suorastaan edistyksellinen, mitä tulee nykyiseen ympäristöajatteluun ja auton kulutukseen. 80 vuotta sitten ihmiset eivät vain vielä olleet valmiita hankkimaan pienikulutuksisia ja pieniä autoja. Autolle ei löytynyt riittävästi ostajia.
Kun veljekset näkee seisomassa vierekkäin, niin heidän ikäerokseen ei heti uskoisi neljää vuotta. Aarno on vielä normaalinen pituinen, mutta Anton on ikäisekseen hujoppi. Antonilla on käytössään Aarnon vanhoja vaatteita, jotka olivat Aarnolle sopivia 5-6 vuotiaana.
Sain vaihteeksi koulusta kirjeen, joka oli tällä kertaa koulun terveydenhoitajalta. Oletin hänenkin jo puuttuvan Aarnon viimeisimpään poissaoloon, mutta kirjeessä olikin Aarnon strategiset mitat. Aarnolla on pituutta 50.25 ja painoa 55. Sikäli mielenkiintoista, kun yksiköt oli jätetty mainitsematta, mutta kyse on tuumista ja paunoista. Aarnolta oli mitattu myös painoindeksi (body mass index-for-age percentile), joka oli 39 %. Tässä yhteydessä oli mittayksikkö sentään mainittu, mutta prosentit eivät antaneet juurikaan lisävalaistusta mittauksesta. Joka tapauksessa lapsen paino on terveellisellä pohjalla, kun luku on 5 ja 85 välillä. Lukualue 85-95 katsotaan ylipainoiseksi ja yli 95 % terveyshaitaksi. Ääripään haitari on pieni. Ehkä vanhemmatkin huomaavat jo tuossa vaiheessa lapsen ylipainon erikseen sitä ilmoittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti