100

Tämä on sitten sadas kirjoittamani blogi, eikä kyse ole aprillipilasta. Syys- ja lokakuun vaihteessa tuntui, etten keksi enää mitään kirjoitettavaa. Nyt eletään jo huhtikuuta ja sadas tarina on totta. Vautsi! Luvussa 100 on jotain erikoista. Toki se on ensimmäinen kolminumeroinen luku, mutta siinä on pajon muutakin. Huipputason jääkiekkoilijat ja jalkapalloilijat mainitaan aina erikseen, kun urheilija tekee sadannen maalinsa pääsarjatasolla ja ainakin jääkiekko kerätään usein talteen. Armeijassa laskettiin palvelusaikana jäljellä olevia aamuja ja sadan rajan rikkominen tuntui monesta varusmiehestä hienolta. Minun aamukammassani luvulla 98 oli minulle suurempi merkitys kuin luvulla 100, koska laivaston tukialuksemme numero oli 98.

Vastaavasti 100 markkaa oli nuorena iso raha ja se riitti hyvin baarikierrokseen. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Kapteeninkadun automaatti jätti antamatta minulle nostamani 100 markkaa eräänä aamuna, vaikka kuittiin tuli merkintä tapahtumasta. Olin hätää kärsimässä, koska satanen oli tulloin merkittävä summa rahaa. Jäin odottamaan pankin ovien avautumista. Pankkitäti selvitti automaatin tapahtumat ja onnekseni sain satasen itselleni. Vaikka elämmekin euroaikaa, niin nykyään 100 markkaa hupenisi nopeasti Helsingin kahvilaan pariin kahvikupposeen ja leivokseen, eikä sillä saisi kuin 3-4 tuopillista olutta.

Pitäisiköhän minun juhlia nyt jotenkin erityisesti tätä saavutusta. Ehkä kirjoittamani teksti pitäisi olla mustan värin sijaan kirjoitettu kultaisella tai sitten minun on kehystettävä tämä sadas tarinani tauluksi. Toisaalta taulu saattaisi joutua myöhemmin autotallin seinälle ja kehyksiin menisi jo ainakin satanen (markoiksi muutettuna). Tämäkin on vain tarina muiden 99 tarinan joukossa, mutta jotain eritystä tässä tulisi olla. Senpä takia otan ehdotuksia vastaan, mistä haluaisitte minun kirjoittavan blogissani viimeisen neljän kuukauden aikana. Jos ei tule ehdotuksia, niin lupaan siitä huolimatta jatkaa säännöllistä kirjoittamista aina takaisinmuuttomme saakka.