Mökkeilyä

Viimeiset kolme päivää ovat tuntuneet mökkeilyltä. Ulkona on todella syksyinen ilma. Vettä sataa ja ulkolämpötila on 4-6 Celsius asteen välillä. Ei ole oikein mitään tekemistä ja sisällä on viileää lämmityksestä huolimatta. Lattiat ovat kylmät ja jalkoja paleltaa jatkuvasti. Reino-tohvelit olisivat nyt tarpeen. Lapset olivat eilen kaikki kotona. Alinalla oli kuumetta ja pojilla kröhää. Eilinen päivä oli tylsistyttävin tähän mennessä ja täällä oli tulla hulluksi neljän seinän sisällä. Lasten käytös paljasti, että heitäkin eilinen sää ja kotipäivä risoi. Itse aloin jo kaivata työelämään ajatellessani lämmintä sekä rauhaisaa työpaikkaa. Vasta kaksi kuukautta takana ja jo nyt tuli ensimmäisen kerran todellinen kaipuu takaisin työelämään. Suomessa lapset sentään olisi voinut laittaa lepäämään tai leikkimään omiin huoneisiinsa, mutta täällä he hyppivät toisten silmille - kirjaimellisesti. Myös Anton osaa pitää puoliaan ja mottaa suveneerisesti isoveljeä, jos jokin asia ei miellytä. Täällä ei pääse pakenemaan autotalliin tai puuhastelemaan talon ja pihan parissa, eikä kilauttamaan kavereille, joten ehkä koti-isyys Suomessa kävisi vähemmän luonnon päälle. Ehkä ruoho ei kuitenkaan olisi vihreämpää Atlantin toisella puolen... Onneksi kävin illalla pelaamassa vesipalloa. Oli ihana tulla takaisin kotiin, kun verenkierto toimi ja jalat olivat lämpimät.

Tänään perjantaina ei ole ollut koulua, koska koulussa pidettiin palautekeskusteluja opettajan kanssa. Kävimme vaimon kanssa keskustelemassa sekä Aarnon luokanvalvojan kanssa että molempien lasten englannin kielen opettajan kanssa. Molemmat saivat opettajilta vuolaita kehuja osakseen. Englannin opettajan mukaan Alina on edistynyt erinomaisesti vieraan kielen opiskelussa ja pystyy jo hyvin kommunikoimaan englanniksi. Aarnokin ymmärtää hyvin englantia, mutta puhe tulee vielä suomeksi. Englannin opettaja tosin vähän ihmetteli Alinan hiljaisuutta hänen keskustellessa englanniksi, mutta äänen voimakkuutta kommunikoidessa Aarnon kanssa. Emme viitsineet todeta opettajalle, että kotona Alina "huutaa" Aarnolle jatkuvasti. Sisarrakkaudesta ei ole tietoakaan, vaan toista haukutaan pienimmästänkin asiasta ja potkitaan, jos toinen tulee liian lähelle.

Aarno kävi lasten hammaslääkärissä. Oletin, että hänen hampaansa paikattaisiin, mutta hänelle tehtiinkin vain hampaiden tarkastus ja röntgenkuvaus. Pääasiassa hammashoitaja tutki ja hoiti Aarnon hampaita ja hammaslääkäri tuli tutkimaan vain röntgenkuvat. Vilkaistessaan Aarnon kuvia ja hampaita, hän totesi Aarnolla olevan kaksi reikää ja molempien paikkausta varten tuli varata oma aika. Tämä käynti maksoi jo 152 $, joten jäämme kauhulla odottamaan hampaan paikkauksesta aiheutuvaa laskua. Vielä emme ole konkurssissa. Hammaslääkärissä käynti poikkeaa täällä Suomeen verrattuna. Hoitotuoleja oli 3 vierekkäin ja näin ollen hammashoitajat voivat hoitaa jopa kolmea lasta samanaikaisesti. Lapset saavat valita runsaasta kymmenestä eri fluorivaihtoehdosta mieleisensä maun. Aarno sai ensin maistaa valitsemaansa suklaanmakuista fluoria. Kun se ei maistunut hyvälle, hän sai valita toisen maun (purukumi). Hammaslääkärillä on oma vastaanottohuone ja hoitotuoli. Näin ollen muiden "poraamista" ei tarvitse kuunella ja potilaan yksityisyyttä kunnioitetaan.

The 69 Eyes tulee konsertoimaan Pittsburghiin 28.10. Ajattelin mennä katsomaan heidän esitystään. Ei se, että olisin heidän suuri fani, mutta viime keväänä tuli istuttua solistin kanssa saman projektin työpalavereissä. Ainakin erottuisin katsojien joukosta heiluttelemalla Suomen lippua. Voi olla, että solistin suu loksahtaisi auki kesken laulunsanojen minut tunnistaessaan. En usko olevan kovinkaan tavanomaista nähdä saman työpaikan työntekijöitä toisella puolen maapalloa oman yhtyeen konsertissa.

Täällä on koko eilisen illan pyörinyt televisiossa 9-vuotiaan pojan tekemä rankkari jääkiekossa ohi hölmistyneen maalivahdin. Oheinen maali kannattaa katsoa, sillä ihan joka poika tai aikamies ei kykene vastavaan suoritukseen: http://www.youtube.com/watch?v=u71EO6BoLZA