Lehtipuut ovat viime päivinä alkaneet pudottaa lehtiään. Havupuita on harvakseltaan, mutta lehtipuita on sitäkin enemmän ja tavallisesti lehtipuut ovat hyvin suuria. Pihat, puistot ja kadunvarret ovat lehtiä pullollaan. Kuten kuvasta näkyy niin pihojen väri on muuttunut keltaiseksi tai punaiseksi lehtipuista riippuen. Jalkakäytävillä on aika liukasta, mutta Anton pitää rattaiden kanssa kurvailemisesta. Pihoilla ja vaimon yliopistolla näkee lehtipuhaltimia pärisytteleviä miehiä (ilman kuulosuojaimia tietenkin). He puhaltavat lehtiä kulkualueelta nurmikoille tai pensaiden juuriin. Seuraavan tuulen mukana lehdet leviävät jälleen kulkukäytäville, joten lehtipuhaltimen käyttö on aika turhanpäiväistä hommaa. Ehkä he työllistävät itsensä paremmin käyttämällä lehtipuhallinta joka toinen päivä sen sijaan, että keräisivät lehdet kokonaan pois.
Saatoin Antonin kanssa appivanhemmat keskiviikkona lentokentällä. Hetki sitten sain anopilta tekstiviestin, että he olivat päässeet kotiin perille. Paluumatka oli kestänyt 20 tuntia, kun he myöhästyivät Lontoon koneesta Helsinkiin ja joutuivat odottamaan seuraavaa lentovuoroa. Alina itki lähes koko keskiviikkoillan isovanhempien poislähtöä. Hän toivoo isovanhempien tulevan uudelleen maaliskuussa. Odottavan aika on pitkä, mutta toivottavasti tämä päivä sujuu jo paremmin, eikä ikävä pääse yllättämään. Itsellänikin on hieman tyhjä olo, kun apuvoimia ei ole kotitöissä enää tarjolla. Ihmettelen, miten olen voinut pärjätä ennen heidän vierailuaan, mutta eiköhän asioiden opettelu onnistu uudelleen.
En mennyt keskiviikkoiltana kuuntelemaan The 69 Eyes:in konserttia, vaikka tarkoitus oli. En saanut ketään seurakseni ja halusin olla illan kotona lasten seurassa. Alina oli iltaisin lukenut mummolle iltasadun, joten minä jäin suosiolla kuuntelemaan iltasatua, vaikka en käykään mummon korvikkeena.
Vaimo on ollut omaan alaan liittyvässä konferenssissa täällä Pittsburghissa 4 päivää. Osallistujia on ollut ympäri maailmaa Suomi mukaan lukien. Vaimon mielestä konferenssi ei ole oikein onnistunut, kun useita luentoja on peruttu. Pääasiassa kiinalaiset luennoitsijat ovat jääneet saapumatta paikalle. Yhdellä luennolla esityksen pitäjänä oli ollut eri henkikö kuin luennon valmistelija. Tämä henkilö ei osannut vastata yhteenkään lisäkysymykseen. Lisäksi järjestelyt ovat ontuneet. Kahvitarjoilu on ollut epäsäännöllistä ja lounastarjoilu on ollut puutteelista. Osallistujille on annettua lounaskuponki, joka ei kuitenkaan kata konferenssilounaan kuluja eli omasta pussista on joutunut maksamaan lisää. Konferenssimaksu oli aika arvokas, joten vaimon mielestä siinä on rahastuksen makua. Ehkä paikalliset eivät ole yhtä hyviä konferenssin järjestäjiä kuin me suomalaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti