Parturissa

Olen pikkuhiljaa päässyt takaisin kotitöiden makuun appivanhempien lähdön jälkeen. Ehkä olin anopin hyvässä opissa, sillä sekä perjantaina että lauantaina olin todella ahkera. Imuroin lattiat tavallisesti 1-2 kertaa viikossa, mutta tällä kertaa pesin lattiat imuroinnin lisäksi. Tiskit olen tiskannut käsin. Astianpesukoneella ei ole erillistä pesu- ja viemäriliitäntää. Pesukone on pyörillä ja se siirretään tiskialtaan viereen. Vesiletku kytketään suoraan vesihanaan. Vaimo osti muutama viikko sitten vesihanan päähän laitettavan vedensuodattimen. Se on joka kerta kierrätettävä irti ja laitettava alkuperäinen liitin paikalleen pestäessä astioita koneella. Kun astiat pesee käsin 2 kertaa päivässä, ei tiskipöydälle kerry suuria tiskiröykkiöitä ja suodattimen kanssa ei tarvitse pelata.

Olin perjantaina parturissa hiestä aivan märkänä. Katsoin surullisena ja kauhulla peilistä, kun hiuksiani kynittiin. Nyt luulen tietäväni, miltä lampaasta täytyy keritessä tuntua. "Parturitäti" veti koneella hiuksiani siihen malliin, että hymy oli kaukana. Nyt olen kynitty ja ilman etuhiuksia. Tai oli minulla muutama haiven edessä, mutta ne piti itse leikata siisteyden vuoksi. Sanoin "parturitädille", että sivuilta otetaan lyhyeksi ja päältä jätetään pitkäksi. Tämä "parturitäti" oli varmasti yli 75-vuotias, joten todennäköisesti hän ei kuullut toivomustani tai sitten hän osaa leikata vain yhdellä tavalla. Mielestäni tuossa iässä ei pitäisi enää päästää ketään leikkaamaan ihmisten hiuksia. Tädin kädet tärisivät leikatessa, joten sekin selittänee osittain epätasaisesti leikatut hiukset. Parturissa oli 3 työntekijää, joista omistaja oli nuorin - ehkä 50-vuotias. Asiakkaat olivat "parturitädin" kanssa samaa ikäluokkaa, kun yksikin asiakas talutettiin kädestä parturituoliin. Ehkä kyse on usean vuosikymmenen asiakassuhteesta, mutta kyllä työntekijöidenkin pitäisi päästä viettämään eläkepäiviä. Ainoa positiivinen asia koko parturissa oli se, että 75-vuotias nainen sai näyttämään minut 10-vuotta nuoremmalta. No, olihan hiusten "leikkaus" edullinen, mutta ensi kerralla olen valmis maksamaan enemmän jo pelkästä mukavuudesta, ettei tarvitse hikoilla.

Aarnolla oli koulussa perjantaina Halloween-juhlat. 1. luokan oppilaat olivat pukeutuneet aiheen mukaisiin naamiaisasuihin ja kulkivat kulkueessa koulun ympäri. Aarno oli pukeutunut vihreään dinosauruspukuun. Kulkueen jälkeen lapset saivat herkutella koululuokassa ja koulupäivän päätteeksi lapset saivat vielää valtavan pussin täynnä makeisia. Voi lasten hampaita...

Lauantaina oli viimein vuorossa virallinen Halloweenpäivä. Lapset käyvät ovelta ovelle pyytämässä karkin tai tekemässä tepposen (trick or treat). Aarno pääsi luokkakaverinsa (Julian) ja tämän isoveljen mukaan heidän kotikadulleen kiertämään taloja. Lapset saavat kiertää taloja klo 17:30-19:30 välisen ajan. Tämä on mielestäni järkevää, niin asukkaat tietävät, mihin aikaa lapsia on odotettavissa. Tällä kertaa Aarno pukeutui merirosvoasuun. Asukkaat olivat nähneet paljon vaivaa pihojensa koristelemisessa aiheen mukaisesti. Asuinalueella on eräs talo, jonka asukkaat näkevät joka vuosi erityisen paljon vaivaa tehdäkseen talostaan pelottavan. Huvittavinta ehkä oli talon eteen pysäköity Hummer -merkkinen auto. Eturenkaan vieressä oli olkinukke, jonka pää näytti jäneen eturenkaan alle. Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta oli kuitenkin poliisiauto, joka liikkui hitaasti hälytysvalot vilkkuen. Ihmettelimme aluksi, missä kovaäänistä musiikkia soitetaan, kunnes meille selvisi musiikin alkuperä. Poliisimies ajoi ikkunat auki ja soitti Ghost Busters -kappaletta. Poliisimies pysähtyi vierellemme ja jakoi lapsille makeispussit.

Aarno ja Julian saivat korit täyteen makeisia ja oli aika suunnistaa takaisin Julianin kotiin. Kotitalon edessä oli paljon lapsia. Autoin Julianin äitiä jakamaan makeispatukoita talon portailta. Yht'äkkiä lapsia oli jonoksi asti. Valehtelematta jonossa oli 30-40 tummaihoista lasta. Ne tupsahtivat kuin tyhjästä, mutta niiden täytyi olla osa isompaa ryhmää. Jotkut täysi-ikäisetkin ihmiset kävivät ovella pyytämässä karkkia säkkeihinsä. Alina ja Anton olivat läheisellä ostoskadulla kiertelemässä kauppoja yhdessä vaimon sekä hänen esimiehen perheen kanssa. Kaupoista ja ravintoloista jaettiin lapsille makeisia. Nyt jokaisella lapsellamme on makeisia loppuvuoden tarpeiksi.

USA tai ainakin Pittsburgh vaikuttaa olevan hyvin siveellinen. Kadunvarsimainoksissa ei näy juurikaan puolialastomia naisia ja muutenkaan naisia ei esineellistetä lehtimainoksissa. Esimerkiksi talomaalien mainoksissa vilahtelevat työmiehet tissien sijaan. Vain rintaliivimainoksissa näkyy vähän paljasta pintaa. Siveellisyydestä huolimatta en kuitenkaan ymmärrä yleisiä "lepohuoneita". WC-pöntöt ovat usein valtavia ja pienen pojan on vaikeaa istua putoamatta pyttyyn. Lisäksi yksityisyyttä ei huomioida missään määrin. Koppien alareuna alkaa puolen metrin korkeudelta ja päättyy noin 1,8 metrin korkeuteen. Lisäksi oven molemmin puolin on vähintään 2 cm:n raoat. No, ainakin "lepohuoneeseen" asutessa näkee onko koppi varattu, vai ei ja erillistä värimerkintää (vihreä / punainen) ei ovessa tarvita.