Bugatti

Minun piti oikein hieraista silmiäni kävellessäni Antonin kanssa päiväkodista kotiin. Vastaan tuli ihkaoikea Bugatti Veyron. Kyse ei ole mistä tahansa kulkuneuvosta, vaan noin 300 kappaleen auton tuotantosarjasta. Näin ollen ei ole ihan tavanomaista nähdä kyseinen auto liikenteessä. Veyronin huippunopeus on 407 km/h ja tehojakin löytyy 1001 hv, mutta näkemäni yksilö ajoi liikennerajoituksen mukaisesti. Minun pää kääntyy aika harvoin katsoakseni auton perää, mutta tällä kertaa en voinut vastustaa kiusausta. Auton murina oli hyvin inhimillinen, koska se "lasketteli" alamäkeen. Bugatin hinta on vaatimattomat 2,2 miljoonaa dollaria täällä USA:ssa, joten ihan vielä en saa sellaista hankittua koti-isän palkalla.

Aarno oli keskiviikkona viimeisen kerran hammaslääkärissä - toistaiseksi... Tällä kertaa Aarno selvisi 40 minuutin operaatiolla, joskin hammaslääkärillä meni puolet ajasta puudutuspiikin kanssa. Hammaslääkärilaskukin oli inhimillinen, koska köyhdyimme vain 119 dollaria. En ole aivan vakuuttunut paikallisista hammaslääkäreistä kokemani perusteella. Ensinnäkin hammaslääkärin välineet ja istuintuoli eivät ole kovinkaan moderneja verrattuna Suomen hammashoitoloihin. Lisäksi huoneen ovi on jatkuvasti auki ja viereisen hoitohuoneen (huone, jossa 3 hammashoitajaa voi hoitaa potilaita samanaikaisesti) potilaat voivat suoraan seurata hammaslääkärin toimia. Aarnon operaatiota tuli seuraamaan samaan huoneeseen arviolta noin 5-vuotias poika. Hammaslääkäri jutteli hänen kanssaan, mutta ei pyytänyt häntä poistumaan huoneesta. Poika heitteli iloisesti nalleaan seinää, jossa on hienot akvaarioaiheiset maalaukset, vasten. Hammashoitaja vaihtui kesken operaation. Hoitaja oli pukeutunut arkivaatteisiin, mutta käytti sentään kumihansikkaita. Ennen kuin hammaslääkäri alkoi poraamaan, hammashoitaja laittoi radion kovemmalle, jotta poran ääni olisi "hukkunut" musiikkiin. Ei kai se ääni minnekään huku, kun lääkäri poraa Aarnon korvan juurella. Suomeen verrattuna hammaslääkärissä käynnit olivat kaiken kaikkiaan vähän vastenmielisiä ja vaikka hammaslääkäri kehui Aarnon yhteistyökykyä useaan otteeseen, niin mielestäni kyse oli enemmänkin rääkkäyksestä.

Poliisit (1 tai 2 poliisiautoa) ovat kahtena viime viikkona olleet seuraamassa valo-ohjatun risteyksen liikennettä, josta Aarno ja Alina nousevat koulubussiin. Liikennettä on mielenkiintoista seurata. Joka kerta poliisiauto on lähtenyt jonkun autoilijan perään ja pysäyttänyt tämän. Kaikki autoilijat eivät pysähdy, kun koulubussi on pysähtyneenä ja vilkuttaa punaisia valoja lasten noustessa bussin kyytiin. Bussin pysähtyessä sen sivulta tulee keltainen puomi eteen ja lisäksi sivulle tulee stop-merkki. Pysähtyneeseen koulubussiin tulisi jättää vähintään 3-5 metriä etäisyyttä ja sitä ei saa ohittaa miltään puolelta ts. liikenteen on oltava silloin seis, vaikka vihreät liikennevalot sallisivat liikenteen. Jos joku auto ohittaa koulubussin tästä huolimatta, kirjoittaa poliisi rikkeen nähdessään 500 dollarin sakon. Autojonoissa on aina joku urpo, joka tuijottaa vain liikennevaloja ja painaa torvea, kun etummaiset autot eivät liikahda.

Täällä siirryttiin talviaikaan viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. Tähän aikaan vuodesta päivä sarastaa täällä klo 06:30 ja pimeys tulee klo 17:30 tienoilla. Verrattuna Suomeen päivä on hieman pidempi, mutta suurin ero tulee siinä, että aurinko paistaa korkeammalta. Näin ollen aurinkoisina päivinä lämpötila nousee vielä yli 10 asteen. Viime viikon perjantaina tosin oli 22 astetta. En tiedä onko se kovinkaan poikkeuksellista. Pakkasaamuja ei ole vielä ollut, joskin kahtena aamuna lämpötila on ollut lähellä nollaa ja kadulla pysäköityjen autojen etuikkunat olleet huurteessa. Ajatellessani marraskuun synkkyyttä Suomessa syksyinen ilmasto on täällä huomattavasti mukavampi.