Nelistään

Vaimo lähti tänään aamuyöstä (torstai) kahden päivän työmatkalle Chigacoon ja minä jäin yksinhuoltajaksi. Tämä aamu meni hyvin ja lapset ehtivät koulubussiin. Tosin unohdin antaa Aarnolle silmälasit, vaikka pesin ne aamulla. Huomasin silmälasien puuttumisen vasta, kun hän oli astumassa koulubussin kyytiin. Toivottavasti Aarno pärjää koulussa ilman silmälasejaan (lasit + 7,25). Aarnolle ja Alinalle myönnettiin alennettu luonasetu pääasiassa sen takia, että elämme pelkästään vaimon tuloilla. Nyt lounasruokailu maksaisi 0,40 $ per päivä ja lapsi, mutta lapset eivät ole toistaiseksi halunneet ottaa kouluruokailua ja minä saan edelleenkin valmistaa heille lounaseväät. Toivottavasti he ainakin huomenna aamulla kokeilisivat koululounasta, niin minä pääsisin yhtenä aamuna vähän helpommalla.

Viimeiset kirjoitukseni ovat aiheuttaneet huolta kotisuomessa. Ei ainoastaan anopissa, vaan myös minun äitini on ollut huolestunut. Vaikka sukunimemme olisi syytä muutta Ärjyläksi, niin haluan korostaa asioiden olevan hyvin. Meillä ei ole huolen häivää. Arjen pyörittäminen on ollut Suomessa aivan samankaltaista, joskin minä olen ollut se poissaoleva osapuoli, enkä ole ollut mukana aamu- ja päivärumpien pyörittämisessä. Minulla on ollut aina aamuisin pakoreitti, kun olen lähtenyt jo klo 07:00 tietämillä töihin. Vaimolle on jäänyt lasten laittaminen koulutielle ja päiväkotiin. Enää ei ole pakoreittiä ja olen joutunut kohtaamaan lapsiperheen todellisen arjen. Vaimo auttaa minua aamurumpien pyörittämisessä, joten siitä hänelle kiitos. Myönnettäköön, että arjen pyörittäminen on ollut haasteellista asiaan tottumattomalle. Helppoa se ei ole ollut, mutta koti-isänä oleminen on uusien rutiinien opettelua ja toisaalta itselle on myös annettava aikaa.

Äitini kirjoittaa, että meillä on paha olla ja tänne tulo ei ollut lasten kannalta helppoa. Ensinnäkään lapsilla ei ole paha olla. He eivät valita koulusta tai kavereiden puuttumisesta. Ainoa valittamisen aihe on ruoka. Kolmesta lapsesta löytyy aina vähintään yksi joka ei ole tyytyväinen tarjoamaani ruokaan suostumatta edes maistamaan. Kokissa tuskin on vika, vaikka aina löytyy parantamisen varaa, koska olemme syöneet samoja ruokia aikaisemminkin täällä ja Suomessa. Ehkä lapsilla on mielikuva, että mummon tekemä ruoka on aina automaattisesti parempaa. Toiseksi minullakaan ei ole paha olla ja vaimokin on ollut tyytyväinen koti-isään :-) Kolmanneksi, pitäisikö elämässä aina päästä helpolla. Alinalla on taipumus aina ensimmäiseksi vastustaa kaikkea, mitä ehdotamme. Pojat ovat tässä asiassa paljon avoimempia. Jos ihminen haluaa elämästään helppoa, niin sillon kannattaa pysyä kotona (eikä ajatella lasten hankkimista). Toisaalta tällöin jää kokematta uusia ja ihania asioita. USA:han muutolla on ainakin toistaiseksi ollut tervehdyttävä vaikutus perhe-elämäämme. Syksy on ollut fantastista, mitä tulee esimerkiksi ilmastoon ja yhteiseen aikaan. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olemme viettäneet perheen kesken enemmän aikaa yhdessä kuin edeltävällä 12 kuukaudella yhteensä. Toivon lastenkin muistelevan vanhempana lämmöllä USA:ssa vietettyä aikaa ja yhdessäoloa isän kanssa kotona. Ymmärrän toki isoäitien huolen, koska he eivät näe lapsenlapsiaan, joka on valitettavaa.

Mitä tulee minun tulevaisuuteen ja työelämääni, niin minulla on hyvä aika pohtia vaihtoehtoja. En ehkä tule saamaan yhtä rahakkaita tarjouksia Venäjältä kuin Lukon maalivahti, mutta uskon pystyväni jatkamaan SAP-konsultointia palattuamme Suomeen, mikäli itse vielä sitä haluan. Täältäkin löytyisi varmasti töitä, mutta perheen arkirutiinien kannalta minun työnteko olisi erittäin huono vaihtoehto. Toki jokin osapäivätyö 2 kilometrin sääteellä voisi kiinnostaa... Tässä ehtii kuitenkin vielä miettimään ja pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi maahantuontibisnes kiinnostaisi minua Suomen paluuta ajatellen. Tähän liittyen olen jo lähettänyt yhden työhakemuksen myyntitoimiston perustamisesta Suomeen, mutta valitettavasti ko. tuotteen osalta löytyi jo edustus Suomesta, vaikka nettihakujeni mukaan edustusta ei olisi ollut. Vastaisuudessakin tulen pitämään silmät auki ja pohdin muutakin kuin Venäjän rahakkaita pelaajasopimuksia.