Jääkiekko

Liittyen edelliseen kirjoitukseeni anoppi oli jo ehtinyt huolestua minun jaksamisestani, kun lapset jatkuvasti tappelevat. Hyvin minä täällä jakselen, vaikka toisinaan sanon itsekseni ärräpäitä ja lasten kanssa on taistelemista. Vaikka lapsilta ei kiitosta heru ja he eivät ole kuriin tyytyväisiä, niin Anton muistaa aina välillä sanoa: "Isä, sä olet kiva". Se sentään lämmittää sydäntä. Olen tullut ajatelleeksi sukunimien vaihtamista. Nykyinen, kun ei oikein kuvaa meidän perhettä ja se on kaiken lisäksi ruotsinkielinen. "Ärjylä" voisi olla paljon parempi sukunimi kuvaamaan meidän perhettä. Vaikka kuinka yritän puhua rauhallisesti lapsille, niin jossain vaiheessa keskustelu muuttuu ärjymiseksi. Ja, mitä isä tekee edellä, niin sitä lapset tekevät perässä. Ehkä tarvitsisimme jonkun kodin hengettären puhaltamaan uusia tuulia kotiarkeen.

Anton pääsi sunnuntaina mukaan Aarnon luokkatoverin synttäreille, jotka pidettiin koulun liikuntasalissa. Aluksi ihmettelin, miksi koulussa saa järjestää viikonloppusynttäreitä. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että luokkatoverin äiti on koulussa opettajana ja opettaa mm. Alinaa (social study). Joka tapauksessa synttärit olivat oikein kivat, koska liikuntasalissa oli pomppulinna. Anton piti pomppimisesti ja lähes koko aika vierähti pomppulinnassa. Aarnokaan ei olisi millään halunnut lähteä synttäreistä aikaisemmin pois koripalloharjoituksiin ja shakkikerhoon, joihin Anton tuli myös meidän mukana. Shakkikerhossa oli aika koomista, kun opettaja katsoi Antonia ja kutsui häntä Aarnoksi, vaikka Aarno oli mennyt oma-aloitteisesi istumaan opettajan eteen. Luulin opettajan aluksi vitsailevan, kun hän mm. kysyi Antonilta, mitä tämä oli syönyt aamupalaksi. Anton luulee aina, että kaikki kysyvät häneltä ensimmäiseksi nimeä, joten hänen vastaus oli: "Anton". Vasta opettajan kysyessä Antonilta shakkinappuloiden pisteitä, ymmärsin opettajan erehtyneen henkilöstä ja mainitsin Aarnon istuvan hänen edessään.

Eilen maanantaina olin Aarnon kanssa katsomassa jääkiekkoa. Pittsburgh Penguins pelasi Anaheimia vastaan, jossa mm. Teemu Selänne pelaa. Miedän istuinpaikat olivat 5. penkkirivillä lähellä maaliviivaa. Istuimme aivan reunalla, josta Anaheimin pelaajat tulivat jäälle, mutta pettymykseksemme pelaajat kulkivat liikutettavan tunnelin läpi. Emme päässeet toivottamaan Teemulla tsemppiä. Alina oli tehnyt hienon taideteoksen jossa luki: "Teemu on paras". Heilutin sitä parhaani mukaan, mutta se ei tainnut kiinnittää Anaheimin pelaajien huomiota. Kalliista ottelulipuista huolimatta istuinpaikkamme olivat itseasiassa aika huonot. Olimme aika kulmassa pleksien takana, ettemme nähneet juuri lainkaan toisen päädyn pelitapahtumia. Jouduimme katsomaan tapahtumia näyttötaululta. Paras hetki koitti 3. erässä, kun Teemu laukoi aivan silmiemme edessä Anaheimin 4-2 kavennusmaalin. Muuten oli hiljaista, mutta kanssakatsojat ympärilläni kääntyivät katsomaan minun tuuletustani. Jääkiekko-ottelussa oli muitakin suomalaisia. Käytävillä kuulimme suomenkieltä ja vaihdoin herrasmiesten kanssa pari sanaa. He eivät olleet paikallisia, vaan olivat lomamatkalla.