Jäätyäni yksin normipäivään kuuluu astioiden korjaus ja tiskaus sekä petien petaus. Sitten on vuorossa sähköpostien lukeminen ja surffaus suomalaisilla nettisivuilla. Joka toinen tai kolmas päivä kirjoitan blogia ja 2 kertaa viikossa imuroin. Käyn tarvittaessa ruokakaupassa. Toisinaan käyn yliopiston punttisalilla ennen Antonin hakua. Iltapäivät vietän Antonin kanssa tai sitten hän katsoo tv:stä lastenohjelmia. Klo 15:45 Alina ja Aarno tulevat koulusta. He ovat kotiin tullessaan nälkäisiä. Laitan ruokaa, katan pöydän, korjaan ja pesen tiskit. Vaimo tulee useimmiten klo 17:00-18:00 töistä kotiin, joten hän joutuu itse lämmittämään ruuan uudelleen sekä syömään yksin. Normipäivän loppuilta kuluukin sitten opettajan roolissa ja lasten läksyjen parissa. Tosin haasteellisinta on yrittää auttaa Alinaa sekä Aarnoa yhtäaikaa, kun Anton kaipaa huomita osakseen. Iltapalan jälkeen pestään hampaat ja mennään nukkumaan, kunnes herätään seuraavaan normipäivään.
Oikeastaan töihin menosta minun ei kannata juurikaan unelmoida, koska sitten meillä ei olisi kodinhoitajaa. Jos kävisin palkkatöissä, lapset jäisivät paljon vähemmälle huomiolle tai sitten meidän olisi palkattava au pair. Normipäivien pyörittäminen on minun työtäni, vaikka se ei ole kovin haasteellista. Viime viikon lopulla koulusta tuli hakemuskaavakkeet kouluruokailua varten. Kuulumme alimpaan tuloluokkaan, joka oikeuttaa ilmaiseen koululuonaaseen. Alinan ja Aarnon pitäisi saada tulevaisuudessa koulun tarjoama ilmainen lounas, joten se ainakin helpottaisi vähän meidän aamutoimia. Tosin Alina ehti jo todeta, ettei tule syömään koululounasta, koska se on pahaa...
Huomenna aamulla on Aarnon 3. hammaslääkärikäynti. Toivottavasti tällä kertaa Aarno selviää helpommalla. Aarnon luokalla oppilaiden vanhemmat pöyrittävät välipalatarjoilua. Meidän vuoro on huomenna, joten vien kouluun mandariinejä ja pieniä muffinssejä välipalaksi. 1. luokkien oppilaiden vanhemmat pyörittävät myös vapaaehtoista välituntivalvontaa "lounastunnin" ajan. Torstaina on minun vuoro mennä toisen kerran välituntivalvojaksi. Viime kerralla lapsilla tuntui ainakin riittävän energiaa. 60-70 lasta jouksevat ympäri pihaa toinen toisensa kimpussa tai pallon perässä. Välillä ei tiedä, onko kyse normaalista nahistelusta, vai jostain vakavammasta konfliktista. Ainakin minun oli viime kerralla vaikeaa seurata lasten touhuja, kun he olivat niin liikkuvaista sorttia ja pyrin pääasiassa olemaan heidän jouksujen alta pois. Sitä vain tulee seistyä ulkona ja toivottua, ettei kukaan loukkaa itseään ja itse ainakin odottaa lounasruokailun alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti