Puhelu Suomesta

Alina ja Aarno eivät halunneet tänään (perjantaina) nauttia puoli-ilmaista koululounasta vieläkään, joten sain laittaa heille aamulla eväät mukaan. Alina auttoi omien eväiden laittamisessa ja siitä oli apua. Nämä kaksi päivää ovat sujuneet erittäin hyvin, vaikka vaimo on ollut työmatkalla. Enää ei ole tarvinnut miettiä sukunimen vaihtamista osuvammaksi, vaan meillä on suorastaan ollut aika rauhaisaa.

Olen jo muutaman vuoden pitänyt konsulttikavereideni kanssa yhteiset pikkujoulut. Olemme kokoontuneet Yrjönkadun uimahallille (Helsinki) ja saunoneet 4. kerroksen tilaussaunassa, jossa on mm. oma uima-allas (Marskin sauna). Meillä on ollut aina hyvin leppoisaa ja mukavaa. Saunan jälkeen olemme käyneet illastamassa ja sitten kadonneet Helsingin yöelämään. Valitettavasti tämän vuoden pikkujoulut jäivät minulta väliin, mutta oli erittäin mukavaa saada kavereilta puhelinsoitto. Yhteydenotto jäi opertaattorin (T-mobile) takia varsin lyhyeksi, mutta kavereilla tuntui olevan hauskaa ja hyvä niin. Hankimme tänne tultuamme prepaid- liittymät, koska puhumme kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Minun puheaikani oli jo umpeutumassa ja kävin aamulla lataamassa Antonin kanssa lisää puheaikaa. T-mobilen naismyyjä oli oikein mukava - kaikin puolin. Kun puheaika ei latautunut välittömästi SIM-kortilleni, totesi myyjä sen kestävän toisinaan 15 minuttia. No, aika kului ja sain konsulttikavereilta puhelinsoiton Suomesta, joka kuitenkin loppui kesken. Sain tekstiviestin, että minuun on vaikeaa saada yhteyttä. Katsoin puhelinliikkeestä saamaani kuittia ja huomasin naisvirkailijan ladanneen puheajan väärälle numerolle. Hän oli tehnyt näppäilyvirheen eli keskimmäinen suuntanumero oli merkitty 780:ksi, kun se on 708. Minun olisi toki itse pitänyt tämä tarkistaa asioidessani liikkeessä, joten jouduin vierailemaan siellä uudestaan. Kaiken huippu vain oli se, että myyjä ei kysynyt minulta jonossa mitään, vaan ohjasi toiselle myyjäle todeten, että tämä herra oli ostanut lisää puheaikaa ja puheajan latauksen onnistuminen voi kestää pidempään. Mainitsin puheajan menneen väärälle numerolle, mutta en saanut pahoitteluja tai anteeksipyyntöä. Jos olisin amerikkalainen, olisin jo haastanut tämän myyjän ja operaattorin oikeuteen kunnianloukkauksesta... Puhelu Suomesta katkesi sen takia, että täällä maksetaan myös vastaanotetuista puheluista. Siinä voisi olla ratkaisu suomalaisten operaattoreiden katteiden parantamiseksi.

Sain tänään vietyä Antonin viimein parturiin ensimmäistä kertaa. Hänen hiuksensa alkoivat jo mennä takkuun, eikä hän ole ollut oikein halukas antamaan minun leikata hiuksiaan. Omasta kokemuksestani viisastuneena yritin löytää vähän toisenlaisen parturin. Ensimmäisessä paikassa oli vain yksi parturitäti, joka ei sanojensa mukaan leikkaa lainkaan lasten hiuksia. Kadun vastapuolella havaitsin toisen parturin. Se osoittautui hyvin moderniksi. Parturituoleja oli arviolta 20 ja "parturitädit" vähintään 2-3 kertaa nuorempia verrattuna minun käyttämääni parturiin muutama viikko sitten. Hintataso vaihteli tekijän mukaan, mutta Antonin hiukset tulivat siitä huolimatta leikattua kohtuuhintaan. Taidanpa itsekin mennä seuraavaksi tähän parturiin, kunhan ensin saan kasvatettua hiuksiani takaisin...

Ruokakaupat eivät saa myydä Pennsylvanian lakien mukaan olutta. Näin ollen ruokakaupoissa ei näe mäyräkoiria kantavia asiakkaita, kuten Suomessa. Nyt osavaltion lainsäädännöstä vastaava elin on päättänyt antaa oluen myyntioikeuden yhden suuren ruokakauppaketjun viidelle myymälälle. Kun kyse on kuitenkin Pennsylvanian lainsäädännöstä, sisältää lupa useita ehtoja. Ensinnäkin oluen myyntialueen yhteyteen on rakennettava vähintään 30 asiakaspaikan anniskelutila (ravintola), jossa on tarjottava myös ruokaa. Lisäksi "ravintolasta" on oltava erillinen kassa ulosmenoa varten. Oluen myynti on rajoitettu 12 oluen laatikkoon ja olutta ei saa myydä, ellei kassakoneeseen tule kirjatuksi asiakkaan syntymävuotta. Jos täältä katsottuna kauppojen vapaat sunnuntaiaukiolot Suomessa tuntuvat olevan hankala asia, niin kyllä täälläkin osataan tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia.

Muistan lukeneeni jossain vaiheessa, että USA:ssa kuolisi vuosittain noin 26000 jalankulkijaa liikenteessä. Mielestäni määrä on huikea, mutta toisaalta onhan täällä paljon asukkaitakin. Toisaalta en yhtään ihmettele asiaa. Vaikuttaa siltä kuin uudemmat kaupunginosat olisivat suunniteltu autoteollisuuden tarpeita ajatellen eli kaikki liikkuisivat autoilla ja taloudessa olisi useampi kuin yksi auto. Meidän asuntoalueemme on rakennettu 1920-luvulla, joten täällä on katujen varsilla jalkakäytäviä. Tosin tien ylittäminen on mielenkiitoista verrattuna Suomeen. Erillisiä suojateitä ei ole katujen risteyksissä ja vain harvoissa valo-ohjatuissa risteyksissä on erillinen liikennevalo jalakulkijoille. Kokemuksemme mukaan autoilijat eivät tahdo antaa jalankulkijoille tietä. Vaikka olemme ylittämässä katua risteysalueella ja seisomme jo toisen ajokaistan päällä, emme silti voi ylittää katua. Toisesta suunnasta tulevat autot huristavat ensin ohi ja vasta näiden takavalojen näkyessä, voi kadun ylittää turvallisesti loppuun. Tällä viikolla olin vähällä jäädä auton alle, joskin kyse oli yliopiston alueesta ja auton tilannenopeus oli ehkä 10 km/h. Olin ylittämässä katua risteysalueella, jossa autoilijoille on erillinen pysähtymismerkki (STOP) ja lisäksi erilliset varoituskyltit jalankulkijoista. Kylteistä ilmenee, että osavaltion laki vaatii väistämään jalankulkijoita. Eräs autoilija ei noteerannut liikennemerkkejä ja olin kävellä auton kylkeen / jäädä alle. Mieleni teki koputtaa kuljettajan ikkunaan, mutta maltoin mieleni. Ehkä minä olisin kohta ollutkin se syyllinen. No joo, asiaa ei sen enempää voi yleistää, mutta ainakin Suomessa jalankulkijat ovat turvallisemmassa asemassa.