Sisarrakkautta

Minulle on viime päivinä selvinnyt, mitä kiinteistöjen omistajat tekevät puista pudonneille lehdille. No, haravoivat tietenkin. Näinhän Suomessakin on tapana, mutta täällä lehdet haravoidaan pihoilta katujen varsille. Autot pysäköivät lehtikasojen päälle ellei sitten joku asukas ole onnistunut kekoamaan niin isoa lehtikasaa, ettei siihen kertakaikkiaan voi autoa pysäköidä. Ilmeisesti kaupungin kunnossapito käy sitten jossain vaiheessa keräämässä lehdet pois katujen varsilta. Ilmat ovat ainakin olleet haravoinnin kannalta suosiolliset, kun on ollut kuivaa ja tyyntä, eikä tuuli puhalla lehtiä takaisin pihoille. Lämpötila on tänään lauantaina ollut lähes 20 astetta.

Mä en voi millään käsittää Alinan ja Aarnon välistä sisaruutta. Rakkaudesta ei ole puhettakaan. Kinastelu ja tappelu alkaa jo lasten kävellessä koulubussilta kotiin. Jompi kumpi sanoo toiselle jotain, joka yltyy kinasteluksi ja pian Alina onkin jo Aarnon kimpussa. Kotona sama jatkuu. Lasten katsoessa lasten ohjelmia lattialla, niin pian alkaa töniminen, jota tehostetaan potkimalla. Elleivät Alina ja Aarno nahistele, niin Aarno komentelee Antonia ja siitäkös vasta meteli alkaakin. Anton osaa pitää puoliaan ja myös hänestä lähtee tarvittaessa ääntä. Lapsilla ei tunnu sitten yhtään olevan kärsivällisyyttä. Laitoin tänään jälkiruuaksi jäätelöannokset. Kannoin kaksi annosta kerralla ruokapöytään ja kolmas jäi odottamaan noutamista. Toin annokset Alinalle ja Antonille. Olin hakemassa keittiöstä kolmatta annosta, kun Aarno sai jo raivarin ja huusi lähtevänsä kotoa pois, koska luuli jäävänsä ilman jäätelöä.

Jos kotona ei ole helppoa, niin autossa vielä vähemmän. Eilen kävimme autolla kaupoilla. Ehdin ajaa auton pihaltaltamme juuri ja juuri kadulle, kun takapenkillä jo alkoi Alinan ja Aarnon nahistelu. Vaikka kotona siedän pientä nahistelua, niin autossa minulla on nollatoleranssi. En vain muuten pysty keskittymään ajamiseen. Tämä on oikeaa oravanpyörää. Olen huono malli lapsille, kun menetän herkästi malttini. Lapset seuraavat isänsä esimerkkiä ja mekkala on kotona jatkuvaa. Ei auta, vaikka laitan tietokoneen tai Nintendo Wiin jäähylle yhdeksi päiväksi. En tiedä, miten saisin tänne kuria aikaiseksi. Minuun on pienenä tehonnut selkäsaunat, mutta en usko siitä olevan apua meidän lapsien osalta. Torstaina muutostamme tuli kuluneeksi 3 kuukautta ja kaikki olemme vielä hengissä, mutta siitä huolimatta olen vähitellen alkanut kaivata takaisin työelämään rauhaisampaan ympäristöön.

Tänä viikonloppuna kaupungin nimenä voisi olla Sportsburgh. Kellon ollessa 22:50 Pittsburghin yliopiston joukkue pelaa parhaillaan Heinz-stadionilla jalkapallopeliä. Katsomo on täynnä (yli 65000 katsojaa) ja Pittsburgh johtaa peliään. Jääkiekkojoukkueella (Penguins) oli tänään myös kotipeli. Pingviinit voittivat Bostonin 6-5 huikeiden vaiheiden jälkeen jatkoajalla. Pingviinit olivat tappiolla ja tekivät tasoitusmaalin, kun peliaikaa oli jäljellä vain 0,4 sekuntia. Hyvän alkakauden jälkeen pingviinit olivat hävinneet viimeiset 4 peliään, joten voitto varmasti paransi heidän itseluottamustaan tuleviin peleihin.

Huomenna keskipäivällä kaupungin 1. jalkapallojoukkueella (Steelers) on peli Heinz-stadionilla, joka sekin on loppuunmyyty (kauan ennen jo sarjan alkua). Stadionin työntekijöillä tulee olemaan kiireistä saada stadion ja sen ympäristö siistittyä yön aikana. Kävimme iltapäivällä keskustassa kävelemässä. Vaikka Pittsburghin yliopiston peli alkoi vasta kello 20:00, niin ihmiset valuivat autoillaan ja kävellen stadionille jo klo 14:00 aikaan. Stadionin parkkipaikoilla autojen takaluukut olivat auki. Faneilla oli grillejä ja valtavia pöytiä katettuina autojen vieressä. Hotellit ovat myös täynnä vierailevien joukkueiden faneja. Tästä viikonlopusta on arvioitu jäävän kaupungille tuloja 18 miljoonaa dollaria.

Urheilutapahtumat jatkuvat vielä maanantaina jääkiekolla. Teemu Selänteen johdattama ankkalauma tulee tänne pelaamaan. Ostin minulle ja Aarnolle liput tähän otteluun. Olisin ostanut Alinallekin lipun peliin, mutta hän ei halua lähteä mukaan. Toisaalta en ollut siitä kovin yllättynyt. Säästinpä kuitenkin yhden lipun hinnan, sillä pelkästään Aarnon ja minun lippujen hinnaksi tuli 250 $. Ostin vähän paremmat liput, jotta pääsemme katsomaan ottelua läheltä pelikenttää ja ankkalauman kulkuväylää jäälle. Pääsen vihdoin heiluttamaan tänne tuomaamme Suomen lippua.

Yläkerran pojat ovat asuneet hyvin rauhallisesti, eivätkä ole pitäneet meteliä. Enemmän minun on käynyt heitä sääliksi meidän perheemme metelöinti. Viimeiset kaksi tuntia yläkerrassa on pidetty sitten sitäkin enemmän mekkalaa. Heillä on useampia kavereita kylässä, Lattia ei pelkästään kopise, vaan yläkerrassa pompitaan, ellei sitten jopa painita. Huuto raikaa, joskaan ei Pittsburghin jalkapallopelin tapahtumien tahtiin. Näin ollen, heillä täytyy olla omat tietokonepelit meneillään. Olisi ollut kohteliasta ilmoittaa meillä etukäteen. Saa nähdä tuleeko nukkumisesta tänä yönä mitään, mutta vastaavasti heillä saattaa olla aamulla aikainen herätys...