Aarno on kehittynyt huimasti englannin kielessä. Ottaen huomioon, että hän tiesi vain muutaman sanan Legon nettisivuilta, niin oppiminen on ollut 3 kuukaudessa ilahduttavaa. Todennäköisesti hän tulee puhumaan isäänsä sujuvammin englantia kesään mennessä. Minä puhun 95 % ajastani Suomea, mutta minun on tarkoitus ottaa alkuvuodesta jokin englannin kielen kurssi Pittsburghin yliopistosta kielitaidon parantamiseksi. Jos Aarno on kehtittynyt kielitaidossa, niin uskoisin voivani todeta itsestäni samaa isänä. Eilen Aarno kaatoi maitolasin / murokulhon 3 kertaa pöydälle ja minä pysyin rauhallisena - joskin vaimo auttoi Aarnoa siivoamaan jäljet. Kolmannen kerran jälkeen totesin lapsille, että vastaisuudessa keskitytään vain ruokailemaan. Enää ei katsota tv:tä, lueta lehteä tai pelata pelejä ruokailun yhteydessä.
Kävin tiistaina kuusikaupoilla Antonin kanssa. Löysimme marketista budjetiimme sopivan kuusen, joka maksoi vain 20 $. Anton tosin olisi halunnut esillä olleen valkoisen joulukuusen (kalliimpi), mutta minä pidättäydyin vihreässä. Tämä on ensimmäinen joulu, kun meillä on tekokuusi. Ehkä selviän tämän joulun yli, mutta ensi vuonna ajoin kyllä palata Suomessa luonnonkuuseen. Vaikka muovikuusi on helppohoitoinen, niin siinä ei ole oikean kuusen tuoksua ja mielestäni se ei ole ekologinen. Toisaalta kuusi on ensimmäistä kertaa esillä kuukautta ennen jouluaattoa. Laitoimme myös kahteen ikkunaan jouluvalot, sillä olihan viime viikon perjantaina Pittsburghin joulun avajaisjuhlat, joten lämpimistä ilmoista huolimatta olemme saaneet luotua kotiin joulun tunnelmaa.
Ekologiisuudesta puheenollen jätteiden määrä on täällä aivan valtavaa. Se tuskin rajoittunee pelkästään Pennsylvanian osavaltioon, vaan kyse on enemmänkin Yhdysvaltalaisesta kertakäyttökultturista. Esimerkiksi vaimon yliopistolla kaikki lounaat - lounaspaikasta riippumatta - myydään kertakäyttöpakkauksissa. Sama tilanne on ollut kaikissa syksyn aikana käymissäni lounaspaikoissa. Vuosien 2006-2008 aikana kävin 4 kertaa Atlannan lähistöllä työmatkalla, jossa kaikki lounaspakkaukset alumiinitölkeistä alkaen kipattiin roskikseen. Täällä sentään käytetään pahvimukeja, mutta työmatkoillani kahvi juotiin styrox mukeista. Lisäksi hotellin aamiasmurot syötiin styrox lautasilta.
Kauppojen hyllyt notkuvat tavaraa, joten tavaroiden elinkaari on ilmeisen lyhyt. Kaupoilla minutkin valtaa toisinaan ostomania, koska tavaraa saa edullisesti varsinkin Suomen hintatasoon nähden, mutta toistaiseksi olen osannut olla pidättäytyväinen. Eilen olin ostaa uuden partakoneen, kun sen sai "edullisesti", mutta totesin 10 vuotta vanhan partakoneeni olevan edelleen toimiva ja käyttökelpoinen. Mieltäni kuitenkin painaa lastemme ja lastenlastemme tulevaisuus eli minkälaisen maailman tulemme jättämään heille jälkeemme. Paljon hyvääkin on tapahtunut. Pittsburgh on ollut terästeollisuuden mekka aina 1980-luvulle saakka ja ilma niin saasteista, että päivälläkin on ollut pimeää. Terästeollisuutta ei enää ole ja muuallakin käytetään suodattimia ilman puhdistamiseksi, mutta globaalisti ajatellen luonnonvarojen käyttäminen ei ole kestävällä pohjalla. Noin 20 % maailman öljyvaroista kulutetaan USA:ssa, vaikka 1/5 maapallon asukkaista ei asu täällä.
Kahden ranskattaren entisenä omistajana minun on todettava, että ne ovat täällä yhtä harvinaisia kuin Bugatit. Eilen näin Peugeot 505 -merkkisen henkilöauton, mutta muutoin en ole nähnyt yhtään ranskalaisvalmisteista autoa täällä ollessani. Ei se, että itsekään olisin ollut mikään ylpeä ranskattaren omistaja, mutta silti ihmettelen niiden poissaoloa paikallisilta markkinoilta. Yhden auton lisäksi olen nähnyt yhden Peugeot -merkkisen mopon, joka huristaa silloin tällöin kotikatuamme pitkin kaasu pohjassa. Ulkoillessa kuulee äänestä, kun kyseinen mopo lähestyy jostain kaukaa. Tyyli muistuttaa 80-luvun alkupuolen Raisu ja Tiger mopoja, jotka olivat Suomessa suosittuja ja joiden takana pääsin joskus itsekin istumaan - ylpeänä.
Täällä vietetään huomenna Kiitospäivää, jolloin koulut ja kaupat ovat suljettuja. Lapsilla ja vaimolla on vapaata torstai ja perjantai. Lähdemme torstaiaamuna autolla Appalakeille West Virginian osavaltioon. Vaikka laskettelukausi aukeaa vasta joulukuun alussa (säiden salliessa) käymme tutustumassa vähän maisemiin. Sääennusteen mukaan maisemia ei kylläkään ole luvassa, koska torstaille ja perjantaille on luvattu sekä vesi- että lumisadetta. Launtaiksi olen varannut junaliput 4 tunnin juna-ajalulle vuoristossa, jonka jälkeen meidän onkin tarkoitus palata kotiin. Lapsista vain Anton on matkasta innoissaan, kun pääsee hotelliin. Tosin hänen oletusarvonsa taitaa olla, että hotellin tv:stä näkyy Paavo Pesusieni -sarjat (Sponge Bob), kuten oli Erien vierailumme yhteydessä.
USA on tunnetusti iso maa ja täällä tulee suomalaisittain katsottuna eteen kaikenlaista ihmeellistä ja huvittavaa. Itse olen ihmetellyt hoitohenkilökunnan pukeutumista (esimerkiksi sairaalat ja hammaslääkärit). Henkilökunta matkustaa busseissa työasuissa tai hammaslääkäri saapuu töihin työvaatteissa. Sairaalan ulkopuolella näkyy henkilökuntaa istumassa kivireunuksen päällä tupakalla. Ilmeisesti henkilökunta vastaa itse omien asusteidensa puhtaanapidosta ja pesevät työvaatteensa kotona. Sairaalahygienian kannalta pidän kuitenkin arvelluttavana työvaatteissa istumista julkisissa kulkuvälineissä tai kostealla kivireunuksella. Ehkä huvittavinta lienee kuitenkin eilisessä Helsingin Sanomissa ollut artikkeli pyykin kuivatuksesta ulkona tai oikeastaan siveellisyyteen vedoton kuivatuskielloista, jotta naapuri ei kuivata alusvaatteitaan ulkona. Pitääkö naapurin tunkea nenänsä toisen pyykkitelineeseen ja tarkkailla, mitä pyykkejä tällä kertaa kuivatetaan. Lukekaa ja ihmetelkää:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pyykkinarut+kiihdyttävät+tunteita+Yhdysvalloissa/1135250992806
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti