Koulujärjestelmä

Olen pitkin syyskuuta kunnostanut Eijan (tämä 100 metrin päässä asuva suomalainen ystävämme) kaveriltaan saamaa polkupyörää. Puhdistin ketjut, kunnostin jarrut, uusin sisärenkaat ja käsikahvat... Eija käytti viime viikon polkupyörää työmatkoilla ja sain häneltä luvan käyttää polkupyörää käydessäni vesipalloharjoituksissa. Tiistai-iltana klo 23:00 jälkeen poljin harjoituksista kotiin. Tie oli musta sateen jäljiltä ja ajovalosta huolimatta ajoin tiellä olevaan kuoppaan, sillä seurauksella, että molemmat renkaat tyhjenivät ja jouduin taluttamaan polkupyörän loppumatkan. Onneksi Eija on tämän viikon ollut työmatkalla Floridassa, joten polkupyörä on saanut rauhassa odottaa uutta kunnostusta. Totesin kuopan olevan ainoa koko tiellä, kun kävelin Antonin kanssa eilen samaa reittiä päiväkodista kotiin.

Maanantai- ja tiistaipäivä olivat täällä hyvin tuulisia. Naapuritalomme edessä olevasta puusta katkesi kaksi isoa oksaa jalkakäytävälle. Ne tukkivat jalankulun, jonka takia kyseisellä kohdalla piti poiketa kävelemään ajotien puolelle. Kahteen päivään kukaan ei korjannut oksia pois. Viime yönä klo 23:55 heräsin moottorisahan pärinään ja punaisten valojen välkyntään (makuuhuoneemme ikkuna on kadun puolellla). Palomiehet olivat raivaamassa oksia pois jalkakäytävältä. Mahtavat he olla täällä kovin kiireisiä päiväsaikaan, kun pitää häiritä muiden yörauhaa. Minulle olisi miellummin maistunut uni, kun edeltävän illan yöunet olivat jääneet lyhyeksi myöhäisten vesipalloharjoitusten takia. Tosin uni on muutoinkin katkonaista, kun alakerran lämmitysjärjetelmä pyörähtää vähän väliä käyntiin. Kytkimme lämmityksen päälle maanantaina. Vesikattila lämpiää kaasulla ja sen ääni on verrattavissa pesukoneen rummun maksimi kierrosnopeuteen. Vaikka vesikattila on kellarissa, niin olemattomasta äänieristykestä johtuen tuntuu, kuin nukkuisi vesikattilan kanssa sängyssä.

Paikallisen ja Nöykkiönlaakson koulun välillä ei ole paljoakaan yhteistä. Koulujärjestelmä poikkeaa täällä huomattavasti Suomen koulutavoista. Koulubussijärjestelmä on toimiva, mutta vastaavasti aamuisin tulee tehdä lapsille kouluevät, kun koulu ei tarjoa lounasruokailua. Alina ja Aarno eivät ole saaneet yhtään koulukirjaa, eikä se johtune heidän ulkomaalaistaustastaan. Lapset tuovat koulusta päivittäin kasan monisteita, jotka toimivat kotiläksyinä. Lisäksi tulee kaiken maailman muuta monistetta - pääasiassa mainoksia myytävistä tuotteista ja palveluista koulun hyväksi - vanhemmille luettavaksi. Läksyjen teko perustuu täällä siihen olettamukseen, että lapset selvittävät vastaukset lukemalla internet:iä tai kirjoja. Suomessa asiat on mietitty valmiiksi koulukirjoissa, jotka sisältävät sekä selvityksen tehtävänannosta että itse tehtävästä. Jouluun mennessä hukkunemme monisteisiin, koska jo nyt lasten huoneen lattiat ja pöydät ovat monisteita pullollaan.

Koulujärjestelmä edellyttää vanhemmilta vapaaehtoistoimintaa tai ainakin se on suotavaa. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta useamman lapsen ollessa kyseessä vapaaehtoisuus vaatii vanhemmilta paljon järjestelyjä. Ehkä paikalliset vanhemmat ovat siihen tottuneita ja pitävät sitä luonnollisena asiana. Aarnon luokalla vanhemmat pyörittävät välipalatoimintaa ja osallistuvat ulkoilun valvontaan. Me jäimme elokuussa pois välipalatoiminnasta, kun ei ollut vielä autoa välipalatarvikkeiden hankkimiseksi, mutta sekään ei liene enää hyvä perustelu pois jättäytymisellä. Alinan ja Aarnon koulunkäynnin osalta on myös se haaste, että he eivät välttämättä itsekään tiedä, mitä läksyjä he ovat opettajilta saaneet. Olimme viikonoppuna vierailemassa paikallisen perheen luona, joiden toinen pojista on Aarnon ja toinen Alinan luokalla. Poikien äiti ylläpitää molempien luokkien nettisivuja vapaaehtoisesti. Joka tapauksessa vieraillessamme ilmeni, että Alinalta oli jäänyt pari monistetta saamatta ja emme tienneet mitään internet:ssä suoritettavista matematiikan tehtävistä.

Myös Antonin päiväkodissa on vapaaehtoistoimintaa kalliista lukuvuosimaksusta huolimatta. Koska olemme pienituloisia (elän vaimon siivellä), meidän oli mahdollisuus hakea helpotusta lukukausimaksuihin. Saimme hakemukseen myönteisen vastauksen ja 40 % alennuksen lukuvuosimaksusta, mutta vastapainoksi meidän edellytetään tekevän vapaaehtoistoimintaa. Koska vaimo on töissä, niin minä lupauduin tekemään päiväkodissa tarvittaessa rakennus- ja korjaustoimintaa. Lisäksi käyn pyydettäessä osatamassa välipalatarvikkeita ruokakaupasta. Huomisesta alkaen saamme apuvoimia Suomesta, kun appivanhmepani tulevat meille asumaan 4 viikoksi. Lapset ovat odottaneet jo monta viikkoa heidän tulemistaan malttamattomina.

Antonin päiväkodista puheenollen meidän nettipankin välityksellä maksama lasku (toistaiseksi ainut) on tuhoon tuomittu. Päiväkoti ei saa vastaanotettua maksuamme. He pyysivät vaimoa perumaan nettimaksun ja maksamaan syyslukukauden shekillä. Luulin, että aikaisempi kritisointini nettipankkia vastaan oli aiheeton, kun 5 päivää maksun suorittamisen jälkeen sain pankilta sähköpostin onnistuneesta maksusta. Se tarkoitti kuitenkin vain sitä, että vastapuoli voi nostaa suorittamamme maksun. Nyt tuo maksu pitänee käydä pankissa henkilökohtaisesti perumassa, kun päiväkoti ei saa "nostettua" pankista heille osoitettua maksumääräystä. Ehkä päiväkodin henkilökunnalla ei ole kokemusta nettipankin käyttämisestä tai nettipankkijärjestelmä ei toimi. Minua vain ihmetyttää, miksi vastapuolen pitää erikseen vastaanottaa maksu, eikä se voi suoraan kirjutua heidän tililleen.