Elämäntavat

Meidän elämäntavat ja -tottumukset ovat aika lailla erilaiset kuin Suomessa. Kuten olen jo aikaisemmin tullut todenneeksi veitämme perheen kesken enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin. Vaimo tosin tekee pitkää työpäivää, joten hän saapuu kotiin usein vastan kuuden tietämillä. Koulupäivät ovat Alinalla ja Aarnolla pitkiä ja sen lisäksi heillä on paljon läksyjä. Paikallisen koulun lisäksi he suorittavat kotiperuskoulua. Suomikoulun koulukirjat saapuivat vasta tällä viikolla, joten matematiikan ja äidinkielen opiskelut ovat yli kuukauden myöhässä verrattuna suomalaiseen peruskouluun. Alina suorittaa lisäksi 4. luokan uskonnon ja ympäristötiedon, joita hän ei ole kylläkään vielä aloittanut. Paikallisen koulupäivän jälkeen syön lasten kanssa "illallisen" ja lapset katsovat lasten ohjelmia klo 17:00 saakka. Seuraavat 2-3 tuntia menevätkin sitten läksyjen parissa, kunnes on jo iltapalan aika.

Koti-isän päivärutiinit ovat hyvin pitkälle samanlaiset päivästä toiseen. Verrattuna konsultointiin ja projektityöhön, niin kotitöistä ei tahdo tulla loppua. Aamuisin tulee usein väistämättä ajatelleeksi, että päivää aikaisemmin tulin jo tehneeksi samat asiat. Projektityössä oli sentään alku ja loppu, mutta kotityöt on aloitettava joka aamu uudelleen laittamalla aamupalaa ja kouluevästä. Asiat kylläkin rullaavat jo rutiinilla ja olen tottunut uuteen rooliini koti-isänä, enkä haikaile takaisin työelämään - ainakaan vielä.

Antonin aloitettua esikoulu minulla on ollut jokin verran enemmän omaa aikaa ja ehdin urheilla enemmän kuin aikoihin. Eppujen sanoja lainaten voisin todeta, että musta on tullut urheiluhullu. Urheilen viikoittain 3-6 kertaa, jonka lisäksi kävelen päivittäin muutamia kilometrejä. Suomessa ehdin urheilla 1-2 kertaa viikossa, jos sitäkään ja muutoinkin arkiliikunta oli vähäistä. Elämäntavat ovat täällä paljon terveellisemmät ruokavaliosta lähtien, sillä koko täällä oloaikana olen juonut kokonaiset 2 olutta, kun olimme illastamassa viime viikon perjantaina meksikolaisessa ravintolassa. Muutakaan alkoholia ei ole tullut nautittua, joten tässä tuntee itsensä ihan raittiiksi. Aikaa on paljon enemmän lapsille ja perheelle, kun en käy töissä ja lisäksi ei ole kavereita, joita tapailla. Välillä tulee tosin hieman yksinäinen olo, mutta päivärutiinit pitävät minut kiireisenä, enkä ehdi asioita sen enempää murehtimaan. Otan päivän ja hetken kerrallaan.

En ollut tänään lasten kanssa kaupungin keskustassa heiluttamassa Suomen lippua ja toivottamassa G20-maiden päämiehiä tervetulleiksi Pittsburghiin. Barack Obama on tänään ottanut vieraat vastaan läheisessä konservatoriumissa, joka sijaitsee 3 km päässä meidän kodista, tarjoamalla päämiehille illallisen. Kello lähenee täällä puolta yötä, mutta silti helikopteri/t pörräävät vielä taivaalla. Toistaiseksi mielenosoitukset ovat sujuneet rauhallisesti ja keskustassa on rikottu vain muutamia ikkunoita. Tosin mellakkapoliisit ovat joutuneet turvautumaan kumiluoteihin ja kyynelkaasuun konservatorion lähistöllä, joten ehkä yön aikana saadaan vielä kunnon mellakka aikaiseksi.