Viikon 38 kuulumisia

Taas on yksi viikko kohtapuolin takanapäin. Päivät kuluvat nopeasti ja elämänrytmi alkaa tasoittua. Lapset käyvät koulua ja Anton esikoulua. Minä laitan ruokaa ja pidän kotia pystyssä. Jotta tekisin "oikeita asioita" vaimo kirjoitti minulle työlistan viikkotehtävistä eli minä päivinä tulee imuroida, vaihtaa lakanat, pestä ne wc-pöntöt ja jne. Parhaani mukaan yritän käyttää jäljelle jäävää vapaa-aikaani urheiluun. Yliopistolla (CMU) on upeat urheilufasiliteetit uima-altaasta alkaen ja minä pääsen vaimon työpaikan "siivellä" nauttimaan näistä mahdollisuuksista.

Auto toimitettiin kotiin tiistaina ja se helpottaa tai ainakin nopeuttaa (ruuhkasta riippuen) liikkumista paikasta toiseen. Auton luovutettiin tankattuna, jota Suomessa ei välttämättä tapahdu. Toisaalta polttoaine on täällä edullista. Gallona (3,78 l) maksaa noin 2,6 dollaria. Olemme toistaiseksi käyneet vain kaupassa ja keskustassa, mutta loppuviikosta (G20-kokouksen aikaan) on tarkoitus lähteä pariksi päiväksi pidemmälle matkalle.

Yläkerran pojat ovat olleet aika hiljaa ja rauhallisia. Kellarin pyykkikonetta he kuitenkin käyttävät toisinaan puoliltaöin. Huonosta eristyksestä johtuen tuntuu kuin pesukone pyörisi viereisessä huoneessa. Jos suomalaisia soimataan juroiksi, niin löytyy juroja ihmisiä täältäkin. Yksi yläkerran asukkaista on juro. Keskiviikkona olimme samaan aikaan huoneistojemme ulko-ovella. Emme olleet aikaisemmin tavanneet. Hän vilkaisi minuun, kääntyi pois ja jatkoi matkaansa. Olin sentään kammannut tukkani aamulla, joten en ainakaan ollut epäsiistin näköinen. Se on ihme juttu, miten joillakin suomalaisilla on täällä kaksoisolento. Presidentillä (Halosen Tarja) on Conan O'brien ja tämä yläkerran juro poika on kuin ilmetty Teemu Roström. Ei se, että Teemu olisi juro poika Raumaltan, mutta tämä yläkerran poika on ilmetty Teemu. Näkö ja koko ovat identtisiä, mutta näiden lisäksi molempien kävelytyyli on täsmälleen samanlainen.

Pittsburgh on sekaisin amerikkalaisesta jalkapallosta. Paikallisissa linja-autoissa lukee vaihtuvana tekstinä matkakohde ja "Go Steelers Go". Sanomalehdessä on päivittäin 3-5 sivua juttua amerikkalaisesta jalkapallosta. Huomenna on mahdollisesti enemmän, kun tänään on Steelersin peli. Täytyy myöntää, että olen itsekin "hurahtanut" jalkapalloon. Kirjoitan nyt samanaikaisesti blogia ja katson Steelersin peliä tv:stä Chicagoa vastaan.

Olin eilen Aarnon kanssa katsomassa yliopistojalkapalloa Steelersin kotiareenalla (Heinz Field). Saimme kokea amerikkalaista elämäntapaa, kun jonotimme autolla parkkipaikkaa tunnin verran (bussilla ja kävellen olisimme päässeet aikaisemmin perille). Paikalle päästyämme tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Katsomoon mahtuu 65050 katsojaa ja paikalla oli arviolta 50000 katsojaa. Poliisimoottoripyörät johdattivat Cheerlederit ja soittokunnan areenalle. Soittajia oli kenties jopa 160 (pääasiassa torvisoittajia) ja meteli oli sen mukaista. Aarno piti näkemästään - varsinkin saadessaan popcorn annoksen (tarkoitettu todennäköisesti 4 ihmiselle). Kotijoukkue (Pittsburghin yliopisto) voitti ja ottelun jälkeen oli upea ilotulitus.

Täällä on useampi yliopisto, mutta Pittsburgh University ja Carnegie Mellon University (vaimon työpaikka) ovat suurimmat. Aikaisemmin kehuin CMU:n (Tartan) jalkapallopelin tunnelmaa, mutta eilinen peli oli aivan eri planeetalta. Olihan katsojiakin 40-kertaisesti. Tartan pelissä minusta ja Antonista oli otettu meidän huomaamatta valokuva, joka julkaistiin yliopiston (CMU) lehden etusivulla. Taidamme olla julkkiksia yliopistolla, joten minun on varottava nimikirjoituksen metsästäjiä käydessäni seuraavan kerran siellä urheilemassa.

Olimme tänään koko perheen kanssa kaupungin kuuluisimmassa puistossa lasten juoksutapahtumassa. Aarno osallistui mailin juoksuun. Puisto on niemenkärjessä kahden joen risteyskohdassa. Puistossa on kylläkin hieno suihkulähde, mutta muutoin puisto on kuin kuivettunut perunapelto. Istutuksia ei ole juurikaan ja nurmikko on kauttaaltaan palanut. Toisaalta sitä ei nurmikoksi voi kutsua, kun pinta on pääasiassa kovettunutta multaa. Toivottavasti loppuviikosta maailmalle näytettävissä uutiskuvissa puisto on retusoitu kauniin vihreäksi. Juoksutapahtuma oli kiva ja Aarno jaksoi juosta koko matkan. Aikakin oli erinomainen eli mailin matkaan kului 8.10.

Ai niin... En ole saanut vastausta Suomen ulkoministeriltä esittämääni lenkkikutsuun. Ehkä se on vain hyvä, koska ulkoministeri paransi omaa ennätystään Berliinin maratonilla 11 minuutilla loppuajan ollessa 3.20.20. Toisaalta ulkoministeri ei ole tänne tulossa, joten tyydyn itse ensi sunnuntaina juostavaan paikalliseen 10K juoksuun (Great Race run).