Kalsarit

Ennen kuin kirjoitan päivän aiheesta, niin minun pitänee kirjoittaa vähän kuulumisiakin. Täällä on ollut vaihteeksi inhimilliset oltavat. Lämpötila on 20 asteen hujakoilla ja ilma on tuulista. Vähän niin kuin olisimme Suomen suvessa paitsi hyttyset puuttuvat (tapoin ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen hyttysen viime viikon lauantaina). Olemme saaneet huoneiston viimein kunnolla tuuletettua ja sisälämpötilan laskemaan 24 asteeseen. Viimeisen 9 päivän aikana täällä on ollut neljä ukonilmaa. Keskiviikkona annettiin tornadovaroitus, mutta tornado kuihtui ennen saapumista Pittsburghiin. Eilen oli todellinen rankkasade. Vettä tuli noin 4 cm puolessa tunnissa. Olin sateen aikana lasten kanssa autolla liikkeellä ja mäkiä pitkin ajellessa tuntui kuin olisi ajanut autoa puroissa. Vettä virtasi teillä aivan älyttömästi. Kellarikerrokseen tuli myös vettä. Ei kuitenkaan tulvaksi saakka, vaikka kaikki varaston lattialla olleet pahvilaatikot (pääasiassa tyhjiä) kastuivat.

Aarnolla oli torstaina koulun shakkikerhon turnaus. Aarnon koulu voitti neljän koulun välisen turnauksen ja he (koulu) saivat voiton kunniaksi hienon pokaalin. Aarnolla oli kolme ottelua, joista hän voitti kaksi. Itse olin Aarnon saavutuksesta positiivisesti yllättynyt. Ei kulu pitkää aikaa, kun hän päihittää minut jo mennen tullen ja kummisedälläkin tulee olemaan haasteita Aarnon voittamisessa. Koulua on jäljellä enää 8 päivää ja Aarno ei saanut enää kuluvana viikkona läksyjä. Alinalle tilasin Suomesta 4. luokan saksan kielen kirjat. Tavoitteena on kesän aikana opiskella saksaa, jotta Alina voi jatkaa Suomessa saksan opiskelua 5. luokalla. Paikallinen koulu ja ESL-opiskelu ovat tarjonneet Alinalle ja Aarnolle erinomaiset puitteet englannin kielen opiskeluun. Molemmat puhuvat englantia sujuvasti ja lisäksi lapset ovat alkaneet puhua keskenään englantia. Anton osallistuu keskusteluun myös englanniksi, mutta luonnollisesti hänen sanavarastonsa ei ole yhtä laaja. Toivottavasti saamme tavalla tai toisella ylläpidettyä lasten kielitaitoa Suomessa.

Vein vaimoni esimiehen ja tämän puolison perjantaina lentokentälle. He matkasivat Suomeen. Vaimon esimiehellä on tulevalla viikolla konferenssi Suomessa ja sitä seuraavalla viikolla Ruotsissa. He ovat Suomessa sunnuntaihin 13. päivä saakka ja palaavat takaisin Pittsburghiin seuraavana keskiviikkona. Jos vaimo ei ole ollut ihan esimiehen parhaan jatko-opiskelijan veroinen (22-vuotias ja lapseton mies), niin ainakin vaimon palkkaamisesta on ollut se hyöty, että appivanhemmat pitävät heistä nyt hyvää huolta Suomessa.

Saimme Eijan sunnuntaina jälleen lastenhoitajaksi ja pääsimme kuuntelemaan Pittsburghin sinfoniaorkesteria. Orkesteri soitti Ludwig Van Beethovenin sinfonia nro 9. Saimme vaimon esimieheltä konserttiliput, koska heiltä liput olisivat jääneet käyttämättä. Nautin kuulemastani. Varsinkin sinfonian viimeisestä osasta, jossa kuoro oli mukana. Se oli koti-isälle kiva kulttuurielämys ja ennen kaikkea mekin hyödyimme muiden Suomen vierailusta. Matkalla olimme ajaa eläimen yli kotikadullamme. Pieni kilpikonna käveli pikkuhiljaa tietä yli, mutta onneksi olin tarkkaavainen. Kilpikonna lienee karannut, jos ei nyt ihan sirkuksesta, niin ainakin omistajaltaan. Kovin lujaa vauhtia kilpikonnan karkumatka ei näyttänyt edistyvän. Viimeksi olin törmätä eläimeen kesällä 2004 tai 2005. Sekään ei ollut ihan tavanomainen tapaus, sillä olin ajaa veneellä peuran yli. Minä annoin peuran uida edestäni kapealla väylällä saaren rantaan ennen matkani jatkamista.

Sitten päivän aiheeseen. Kävin perjantaina kalsariostoksilla. Vaikka olen pitänyt kalsareistani aina hyvää huolta, pessyt niitä harvemmin ja muistanut kääntää puolta, niin edellisestä ostoskerrasta oli tullut kuluneeksi jo vuosia. Olin työmatkalla Tampereella ja kesäisen työpäivän jälkeen kävin juoksulenkillä. Palattuani takaisin hotellille huomasin jättäneeni vaihtokalsarit kotiin. Toisinaan pidän samoja kalsareita päiväkausia, mutta tällä kertaa ne olivat hiestä märät ja tahdoin alleni kuivat kalsarit. Menin Tampereen Sokokseen ostoksille (ilman kalsareita). Puin sovituskopissa uudet kalsarit päälleni ja menin kassalle. Annoin kalsaripaketin kassaneidille maksamista varten. Pian hän kysyi, että laitetaanko pussiin. Minä vastasin: "Ei tarvitse, kun laitoin ne jo jalkaani.". Neidin hymy oli kieltämättä aika herkässä ja minä olin vähän nolona. Kassan lähettyvillä löysin vielä kivat shortsit ja menin niiden kanssa takaisin samalle kassalle. Nyt kassaneiti kysyi: "Laitatko nämäkin jalkaan, vai laitetaanko tällä kertaa pussiin?" Selvästi huumori-ihmisiä. Vähän kuten vaimonikin, joka on innokas lukijani. Olin läsnä hänen lukiessa turvotuskemikaaleista, kunnes hän pysähtyi kysymään: "Ook sä paskonut meidän sohvalle?"

Kalsarien ostaminen ei ole helppoa - ainakaan täällä USA:ssa. Vertailin tavaratalossa erilaisia Jockey-merkkisiä kalsareita ja päädyin ostamaan 3 kappaleen paketin "Modern Classics" alushousuja. Paketin kuvassa oli viimeisen päälle atleettinen kaveri piukat kalsarit jalassa. Minun piti enää vain päättää ostanko 32 (vyötärö 81 cm), vai 34 (vyötärö 86 cm) tuumaiset alushousut. Senttitiedon perusteella päädyin jälkimmäiseen kokoon. Vaikka lähestyn vasta neljänkympin ikää, niin kotona tuli huomattavasti vanhempi olo. Tunsin itseni papparaiseksi avattuani kalsaripaketin. Vaikka kuvan kaveri näytti parikymppiseltä, niin nämä kalsarit olivat koon perusteella tarkoitettu ikämiehille. Tai sitten paikallisilla miehillä on suuret pallit. Muutoin en keksi mitään syytä, miksi kalsareissa pitää olla kahden kerroksen verran tilaa. Ruotsissa tämän vielä ymmärtäisi. Vai, onko kyse jonkun uuden (ruotsalaisen) muotisuunnittelijan päähänpistosta. En tuntenut ostamiani kalsareita samoiksi kuvan kanssa, mutta niillä mennään eteenpäin ja vaikka Ruotsin kautta Suomeen. Ohessa on kuva hyväksi todetusta suomalaisesta versiosta verrattuna amerikkalaiseen virkaveljeen.