Kuivaa

Juhannus on ollut kuiva sekä ilmojen että nautittujen alkoholijuomien osalta. Koko viikonlopun olemme saaneet nauttia helteisistä säistä. Sunnuntaina lämpöä oli parhaimillaan 34 astetta. Vaikka muutoin onkin ollut kuivaa, niin sisällä hiki valuu selkää pitkin tekemättä mitään ja pöksyt ovat märät pelkästä istumisesta. (Meillä ei siis ole huoneistossa koneellista ilmastointia.) Olen kova poika hikoilemaan, mutta harvemmin ruokailessa takamus on kastunut, mutta minkäs teet, kun hiki valuu selkää pitkin housuihin. Olisin mielummin viettänyt Juhannuksen mökkeillen Suomessa, mutta ehkä sitten ensi vuonna.

Kotona oleminen on käynyt kirjaimellisesti voimille. Helteiset ilmat ja yhteistyökyvyttömät lapset (Alina ja Aarno) ovat vieneet viimeisetkin voimavarat. Kulunut viikko sujui Antonin kanssa hyvin, kun vanhemmat sisarukset olivat päivät karaten kesäleirillä. Hain Alinan ja Aarnon sekä tiistaina ja keskiviikkona, mutta molemmilla kerroilla hermoni olivat koetuksella. Tiistaina Alina jaksoi kotiin saakka, kunnes aloitti räyhäämisen. Keskiviikona Alina haukkui minut pystyyn jo leirin sisätiloissa. (painokelvotonta tekstiä). Minä tulin Alinan mielestä liian aikaisin hakemaan heidät. Pienen ajan jälkeen karateohjaajatkin joutuivat jo patistamaan Alinaa lähtemään. Rehellisesti sanottuna Alina on aika vaikea tapaus. En edes uskalla vielä kuvitella, minkälaista arki tulee olemaan hänen saavuttaessa murrosiän. Onneksi en ole enää tuolloin koti-isänä. Toivottavasti Alina alkaisi itse pian ymmärtämään oman etunsa ja miten toisia ihmisiä (mm. perheenjäseniä) tulee kohdella. Keskustelutaitoja olisi hyvä myös opetella, mutta kait sitä on vain itse katsottava peiliin. Kasvatuskeinot ovat kuitenkin vähissä, mutta toivoa on niin kauan kuin on elämää.

Alinalle ja Aarnolle on aivan turha ehdottaa mitään. Heiltä saa aina kieltävän vastauksen ellei kyse ole jostain herkuttelusta. Mä olen ollut helisemässä, kun en ole päässyt vesistön äärelle. Helteisinä ilmoina tekisi mieli pulahtaa mereen tai järveen, mutta valitettavasti sellaisia ei ole tarjolla ihan lähettyvillä. Joki virtaa kahden kilometrin päässä, mutta sitä ei voi kutsua vesistöksi. Samoin joitain "paskalampia" on lähellä, joten virkistäytymisestä ei voi puhua. Meidän piti lähteä Erie-järvelle viikonlopuksi ja olin jo varaamassa hotelliyötä, kun Aarno sai kutsun naapuri-Henrin luokse yökylään. Vaimo haluaa myös ottaa viikonloput rauhassa työviikon jälkeen ja pysytellä kotosalla. Minä olen kotona 24/7, joten vähemmästäkin alkaa takki olla tyhjä. Sain kuitenkin perheen liikkeelle lauantaiaamuna. Aarno tosin uhkaili ja huusi, että hän ei lähde minnekään ja minä aloin jo pakkaamaan tavaroitani omaa retkeä varten. Aarno muutti mielensä, mutta vastaavasti Alina heittäytyi hankalaksi. Annoin hänelle vaihtoehdon jäädä kotiin 8 tunniksi lukkojen taakse tai lähteä meidän muiden mukana järvelle uimaan ja melomaan. Alina suostui viimein lähtemään matkaan, kun pakkasimme tavaroita ja teimme lähtöä.

Suunnistimme Arthur-järvelle (1305 hehtaaria), joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Morainen kansallispuistossa. Alueella on ollut aikanaan suo ja pieni joki, mutta alue ei ollut suosiollinen maanviljelykseen. 1800-luvulla alueelta louhittiin liuskekiveä ja kivihiiltä (avolouhos). Siellä oli runsaasti myös kaasuesiintymiä. 1900-luvun alkupuoliskolla alue autioitui ja vuonna 1970 alue saatiin tekojärvineen valmiiksi virkistyskäyttöön. Kyseessä on siis padotettu järvi. Paikalle päästyämme söimme eväät ja menimme rannalle uimaan. Alina tosin ei halunnut uimaan, vaan aloitti valittamisen: "Mä haluan kotiin. Milloin lähdetään?" Pojat joka tapauksessa nauttivat uimisesta, jonka jälkeen menimme vielä melomaan lasten vastuksesta huolimatta. Aarno oli huolissaan, ettei ehtisi Henrille yökylään, mutta olimme kuitenkin jo hyvissä ajoin kotona (klo 16:00).

Vuokrasimme yhden kahden istuttavan kajaakin ja yhden kantootin. Alkuväittelyiden jälkeen Alina ja Aarno päätyivät sama kajakin kyytiin. Alina istui edessä ja Aarno takana. Ensimmäiset kymmenen metriä sujuivat hyvin. Sitten Alina alkoi haukkumaan Aarnoa paska-aivoksi, kun hän ei osannut meloa heti ensimmäisellä yrittämällään. Aarno ruiski vettä Alinan päälle ja Alina vastaavasti hakkasi melalla Aarnon melaa. Vuoron perään he kantelivat meille, mitä toinen oli tehnyt tai sanonut. Sanoin, että vain yhteistyöllä ja toista neuvomalla he pääsevät eteenpäin. Minusta tuntui samalta kuin olisin työntänyt norsua ulko-ovesta sisään (tai sovittanut liian suurta ATK-pöytää auton sivuovesta sisään). Mielessä kävi kiristää omaa tahtia, jättää heidät melomaan keskenään ja tulla parin tunnin päästä katsomaan tilannetta. Ainakin he olisivat olleet pakon edessä sovun löytämiseksi tai sitten jompi kumpi olisi ollut pian veden varassa. Päädyimme kuitenkin laittamaan heidät erilleen. Melontaretken huipennus oli siinä, kun vaimo löi melalla omaan silmäänsä. No, minä pääsin tänäkin Juhannuksena veden äärelle - ainakin hetkeksi. Tosin tällä kertaa inisivien itikoiden sijaan oli kaksi vikisevää lasta ja vaimo sai mustan silmän.