Eilen tuli kuluneeksi jo 10 kuukautta muutostamme ja aika alkaa käymäään todella vähiin. Enää on 48 aamua jäljellä. Olemme jälleen saaneet nauttia loppuviikosta 30 asteen lämpötiloista ja sisällä on vaihteeksi tukalaa. Voin vain kuvitella millaiseksi sisäilma muuttuu, kun lämpötila saavuttaa 35 asteen rajan - toivottavasti vasta elokuussa.
Alinan ja Aarnon koulussa oli torstaina karnevaalit. Vaimo oli ostanut sinne runsaasti rekvisiittaa ja ottanut kotoa mm. suomalaisia lastenkirjoja. Mölkky herätti mielenkiintoa, mutta minimölkyn pelaaminen osoittautui hankalaksi. Pandan lakritsi oli pääasiassa meidän poikien mieleen, joten meillä on nyt kotona muutama ylimääräinen rasia. Tai sitten lapsemme syövät ne pikavauhtia, jos vain löytävät jemmapaikan. Vaimon pitämä suomipöytä oli sulassa sovussa ruotsipöydän kanssa saman telttakatoksen alla. Ruotsipöytää piti ruotsalainen au pair. Eräs intialainen mies tosin totesi, että pöytämme olivat väärässä järjestyksessä maantieteellisesti katsottuna, kun Suomi oli Ruotsin vasemmalla puolella. Minä kommentoin järjestyksen riippuvan siitä, mistä päin asiaa tulee katsoneeksi. Olimme pöydän toisella puolen, joten Ruotsi sijaitsi oikein meidän vasemmalla puolen. Karnevaali oli kiva tapahtuma ja suomipöydän luona vieraili muutamia suomalaisten jälkeläisiä. Karnevaalilla kerättiin rahaa koulun tarjoamien harrastusten rahoittamiseksi ja rehtori tuli erikseen kiittämään meitä suomipöydästä. Harmi vain, etten tullut antaneeksi rehtorille laskua vaimon hankinnoista.
Alina on valittanut pitkin vuotta, että hänellä on aivan kamala luokanvalvoja, joka huutaa ja räyhää oppilaille. Luokanvalvojalla on ollut päivittäin täysi työ kurin pitämisessä. Nykyisillä 4. luokkalaisilla oli ollut viime vuonna testi (3. luokan lopulla), jonka perusteella oppilaat jaettiin viiteen eri koululuokkaan. Tuttavaperheemme rouva tiesi kertoa testin pohjautuneen tutkimukseen, jonka mukaan lahjakkaiden oppilaiden tulee olla samantasoisten oppilaiden kanssa samassa luokassa. Näin ollen testissä parhaiten menestyneet olisi laitettu samalle luokalle. Asia ei ole julkinen ja opettajatkaan eivät välttämättä tiedä testien tuloksista, mutta tuttavaperheen poika on Alinan luokalla ja testin perusteella poika kuului toiseksi parhaimpaan ryhmään. Kuitenkin heidän luokalla on ns. ongelmalapsia, jotka menestyivät testissä huonoiten. Osa Alinan luokkatovereista on jouduttu erottamaan koulusta häiritsevän käytöksen takia (vanhemmat voivat anoa lapsen ottamiseksi takaisin kouluun). Koska testissä huonoiten menestyneitä lapsia ei voida laittaa samaan luokaan, Alinan luokkatovereina on sekä toiseksi parhaiten että huonoimmin menestyneitä oppilaita. Ns. keskivertolapset sijoitettiin sitten muihin luokkiin. Onkohan tämä nyt sitten sitä amerikkalaista tasa-arvoa. Oppilaat jaetaan ryhmiin jo alkuvaiheessa menestymisen mukaan. Testissä parhaiten menestyneet palkitaan rauhallisella oppimisympäristöllä ja heille mahdollisestaan pääsy lahjakkaiden oppilaiden ohjelmiin. Koulussa ei tunneta lainkaan erityisluokkaa tai -opetusta. Suomessa tällaista jaottelua kutsuttaisiin myös kastijaoksi ja eriarvoisuudeksi.
Antonilla oli perjantaina päiväkodin viimeinen kesäleiripäivä. Anton viettää sekä aamu- että iltapäivät vastaisuudessa minun kanssani. Alinan ja Aarnon koulu loppuu keskiviikkona, mutta he tulevat vielä osallistumaan karaten kesäleirille viikolla 25. Perjantai sujui pääasiassa Aarnon 8-vuotispäivän järjestelyissä. Kävin Antonin kanssa ostamassa tarjoiltavaa tukkukaupasta (Costco). Aarno halusi juustopalloja, joten niitä on nyt enemmän kuin tarpeeksi. Synttärivieraatkin söivät niistä vain murto-osan.
Aarnon syntymäpäivillä oli lauantaina 7 kaveria, jotka kaikki muistivat Aarnoa legoilla tai rahalla legojen ostamista varten. Legoja on kertynyt jo kiitettävästi ja nyt alkaa tulla jo raja vastaan niiden määrässä, jotta saamme tuotua kaikki Suomeen. Alina ja Anton olivat mukana juhlinnassa, mutta Alina toivottavasti viimeistä kertaa. Alinan läsnäolosta ei ole aikaisempinakaan syntymäpäivinä ollut Aarnolle iloa - päinvastoin. Alina halusi kovasti järjestää ohjelmaa ja olla syntymäpäivien emäntä, mutta vastaavasti tämä ei sopinut Aarnolle. Kinastelu yltyi loppuvaiheessa jo tappeluksi. Vaikka pyysimme Alinaa monta kertaa pysymään omassa huoneessaan, niin silti hän oli jatkuvasti poikien huoneessa Aarnon kiusaksi muiden synttärivieraiden läsnäollessa. Jossain vaiheessa Aarno tuli potkaisseeksi Alinan leukaan ja Alina raapineeksi Aarnon poskea kostoksi. Synttärivieraiden lähdettyä molemmat olivat itku kurkussa. Alina leuka oli "murtunut" ja Aarnon poski oli revitty "verelle". Ainoa positiivinen puoli asiassa oli se, että Alina tuli jo tunnin päästä pyytäneeksi Aarnolta anteeksi. Molemmat ovat oikeita jästipäitä ja eivät usko vanhempien puheita tai käskyjä. Kai se on sitten sukuvika, koska minäkin olen ollut vähintään yhtä huonokäytöksinen lapsi.
ELINA 1970: Siisti, vähänajettu ja taloudellinen. Äänenvaimentajassa pikkuvikoja. Myydään käteisellä tai vaihdetaan nuorempaan.
JOHANNA 1978: Hyvin pidetty, mutta perässä pientä laittamista. Alkuperäinen kunto. Otettu käyttöön vasta kesäkuussa 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti