Kuminauhat

Kuminauhoista on tullut valtava villitys. Sekä Alina että Aarno keräävät kuminauhoja. Kyse ei ole mistä tahansa kuminauhoista, vaan ranteissa pidettävistä eri värisistä ja muotoisista nauhoista. Markkinamiehet ovat taas keksineet lasten kustannuksella hyvän tulolähteen. Alina on kerännyt itselleen jo toista sataa kuminauhaa. Niitä on myytävänä jokaisessa kaupassa ja vain tietyn kauppaketjun myymälöissä myydään jotain "keräilyharvinaisuuksia". Alinalla meni jokin päivä sitten herne nenään, kun emme suostuneet ajamaan Walmart:iin nauhaostoksille. Lähimpään myymälään on noin 15 kilometrin matka ja minun olisi pitänyt viedä Alina 5 dollarin nauhaostoksille. Jokin tolkku tässäkin keräilyharrastuksessa sentään pitää olla. Alinalla on parhaimmillaan useita kymmeniä kuminauhoja ranteessaan. Hän vie niitä kouluun ja tekee niillä vaihtokauppoja. Mä en voi millään käsittää, mikä näistä kuminauhoista tekee niin suosittuja. Antoninkin ikäisten tyttöjen näkee pitävän nauhoja ranteissaan. Ainakin kuminauhoille on saatu hyvät katteet, jos ei muuta ja lasten ranteet sekaisin. Ohessa on otos Aarnon kokoelmasta.

Nämä helteet ovat jälleen alkaneet nyppiä oikein kunnolla ja minä en saa iltaisin nukutuksi. Olen luopunut omista mittauksistani, kun mikrofonien virittämiseen menee likaa aikaa, enkä jaksa enää kuunnella kuorsausta nauhalta. Lisäksi maanantaista alkaen Anton on ollut aamupäivisin minun seurassani. Sain tosin selvitettyä kuorsauksen alkuperän. Porasin pienen reiän seinän läpi naapurihuoneiston puolelle mikrofonia varten. Nauhalta kuuluu ihan selvästi, kuinka kuorsaus tulee naapurineidin puolelta. Kuorsauksen sijaan kuului toisinaan ihmeellistä ähinää. Liekö mikrofonissa vika. Joka tapauksessa NHL-pelit ovat nyt ohi, eikä minulla ole enää mitään tekemistä. Olen alkanut nyppiä kuminauhoja muiden nukkuessa ajan kulukseni. Tein oikein radan kuminauhojen lentoratojen mittaamiseksi. Lentokaari on vaikeasti toistettavissa, mutta toistaiseksi kuun mallinen nauha on lentänyt pisimmälle.

Eilen alkuyöstä oli jälleen tuskaisen kuumaa ja päätin mennä lennättämään nauhoja yläkerran huoneiston parvekkeelta. Vuokraisäntä oli jättänyt yläkerran huoneiston oven lukitsematta kellariin johtavien rappusten yläpäästä. Olin kieltämättä utelias, kun kävin kokeilemassa ovia, mutta yläkerran parvekkeella oli ihanan vilpoisaa. Lisäksi minä sain istua siellä rauhassa amerikkalaiset kalsarit jalassani. Jalkojen väli tuulettui muuten nopeasti ne jalassa. Innostuin kuminauhojen lennättämisestä niin paljon, että sain jonkin verran tuhottua Aarnon ja Alinan varastoa. Niillä oli kiva ampua ohikulkijoita. Osumatarkkuudessa ei kylläkään ollut paljoakaan kehumista. Vasta yhdeksännellä yrittämällä sain osuman erään miehen takamukseen. Liekö säikähdyksestä vai kivusta pieraissut, mutta hän jäi varmasti ihmettelemään, mikä hänen takamukseensa osui.

Luulen myös selvittäneeni kakan hajun alkuperän. Meidän kadulla asuvan naishenkilön koira teki tarpeensa meidän etupihalle klo 23:00 tienoilla. Yleensä ihmiset keräävät koirien jätökset pussiin, mutta tämä rouva potkaisi pötkäleet meidän ikkunan alla olevien puskien juureen. Kaikkea sitä ihmiset kuvittelevat. Luulevat pimeyden turvin voivansa tehdä kolttosia muiden näkemättä. Minä sain kostoksi ammuttua kuminauhalla koiraa, joka ulisi kivusta. Ei varmasti tee toista kertaa tarpeitaan meidän pihalle. Tänään aamulla kävin keräämässä muutamia kuminauhoja talteen seuraavia öitä varten ja samalla korjaamassa koiran jätökset. Naishenkilön aamulehti oli vielä pihalla, joten laitoin koiran tarpeet hänen aamulehden väliin. Vaikka klo 6:30 oli jo valoisaa, niin uskon selvinneeni kolttosestani ilman näköhavaintoja. Naishenkilö tuskin selvisi ilman hajuhavaintoja ryhtyessään lukemaan aamulehteä. Toivottavasti kahvi ei mennyt väärään kurkkuun.