Anton

Ollessamme vaimon kanssa jääkiekko-ottelussa maanantaina lapset olivat koonneet piparkakkutalon yhdessä Eijan kanssa. Ostin viime viikolla Costco:sta valmiin paketin, jossa kaikki tarvikkeet olivat mukana karkkeineen. Upea paketti ja hintakin oli vain 9,99 $, joskin tuttavaperheemme ruova mainitsi, että maku on sitten sen mukainen. He ovat myös joka joulu ostaneet ja koristelleet piparkakkutalon, mutta ovat jättäneet sen syömättä joka kerta. Toisin sanoen piparkakkutalokin on ilmeisesti tarkoitettu vain koristeeksi. Joka tapauksessa lapset olivat koristelleet hienon piparkakkutalon Eijan avustuksella. Yleensä piparkakkutalo on syöty alta aikayksikön, mutta tällä kertaa se on säilynyt meillä koskemattomana. Tiistaiaamuna Anton oli heti herättyään esittelemässä meille vanhemmille heidän kokoamaa taloa.

Ihmiset ovat koristelleet pihojaan ja talojaan aika kirjavasti joulun alla. Osa taloista / talojen edustoista on valaistu valtavan upeasti ja hyvällä maulla. Vastaavasti mauttomuuksiakin - ainakin suomalaisen mittapuun mukaan - näkee siellä täällä. Varsinkin kaupungin laitamilla näkee pihoja, jotka ovat täynnä puhallettavia jouluhahmoja joulupukista mikkihiireen. Ne ovat aika kornin näköisiä, mutta tuntuvat olevan varsin suosittuja. Torstaille (tänään) on luvattu lumisadetta, joten jouluntunnelmaa on odotettavissa.

Ajelimme tiistai-iltana kaupoilta kotiin, kun Anton ex tempore totesi: "haluan takaisin Suomen kotiin". Se riipaisi sydäntä, kun Anton alkoi vielä nyyhkyttää. Alina lohdutti Antonia takapenkillä ja pihaan saavuttuamme Antonin ikävä oli jo ohi. Pojat ovat viettäneet kaikki joulut kotona Suomessa yhdessä isovanhempien kanssa. Ehkä Antonille vain tuli mieleen joulupukki ja joulunvietto kotisuomessa. Tämän joulun vietämme keskenämme täällä amerikan kodissa ilman joulukinkkua ja isovanhempien seuraa. Myös joulupukki jää tänä vuonna käymättä, ellet Antti halua tehdä tällä kertaa vähän pidempää matkaa meitä ilahdutaaksesi (tosin minä en lupaa tulla vastavuoroisesti teille).

Sikainfluenssa ei pääse täällä enää otsikoihin. Aarno kävi sunnuntaina ottamassa rokotteen. Jonoa ei ollut lainkaan. Vaimo sai rokotteen työpaikalla jo pari viikkoa sitten ja minä menen tänään Antonin kanssa ottamaan rokotteen yliopistolle. Työntekijöiden perheenjäsenille tarjotaan mahdollisuus rokotteeseen. Jostain syystä alle 10-vuotialle lapsille suositellaan kahta rokotetta. Alina ei halua edes ottaa yhtä rokotetta, joten hän jää ilman. Uskoisimme yhden rokotuskerran riittävän pojille, koska se kuitenkin antaa suojan 85 prosentin varmuudella.

Sain viimein varattua meille tammikuuksi lomamatkan Meksikoon. Menemme viettämään vaimon syntymäpäivää (25-vuotis syntymäpäivä) hiekkarannoille. Matkatarjonta on valtaisaa. Samaa kohdetta myydään usean eri välittäjän (matkatoimistot ja internet-sivustot) kautta. Vaimo oli pyytänyt tarjousta matkatoimistosta. Heidän tarjous "all-inclusive" 7 päivän matkasta lentoineen oli noin 4500 $ meidän perheeltä. Kohteen oman nettisivujen kautta saman kohteen olisi saanut noin 1000 $ edullisemmin (8 päivää). Otimme vielä kuitenkin edullisemman hotellin, jotta meille jää rahaa tehdä joululoman aikana matka USA:n pääkaupunkiin. Lisäksi olemme täällä ollessamme jo tottuneet elämään vähän vaatimattomassa asunnossa (vetoista, kuluneisuutta, lattiassa reikä jne.). Matkan hinta vaihteli sen mukaan, minkälaiset lennot nettihaku tarjosi. Saimme kuitenkin vaimon haluamat päivälennot, koska hän ei halua lentää pimeään aikaan.

Alina on ollut viime päivinä huolissaan ukin kunnosta. Hän haluaisi kovasti nähdä ukin. Hän toivoo ukille voimia ja jaksamista, jotta näkee ukin ensi kesänä Santtion mökillä. Ainakin Alina rukoilee sen puolesta iltaisin.