Toisenlainen joulu

Minulla on harvoin päänsärkyä. Joskus krapula on toki aiheuttanut pään jomotusta, mutta alkuviikosta vanne kiristi päätä ilman alkoholiakin. Olen aina aikaisemmin ajatellut vanteen kiristystä lähinnä vitsinä. Maanantaina ja tiistaina tuntui, kuin olisin saamassa vähintään aivoverenvuodon ja mielessäni kävi jo testamentin laatiminen. Alkuviikko ei ollut helpoimmasta päästä ja koti-isän hommat tuntuivat haasteellisilta. Ehkä päänsärky oli uupumisen ensi oireita.

Minulla on jäänyt urheilut vähiin joulukuussa, kun yliopiston vesipalloilijatkin jäivät talvilomalle jo joulukuun alussa. Puulaakisakkia koko porukka... Jouksulenkit ovat jääneet myös vähiin ilmojen viilennettyä. Vaimo ehdottikin tiistaina, että menisin yliopiston punttisalille ja uimaan seuraavana päivänä. Hän lupautui hoitamaan Antonia tämän ajan. Keskiviikkona vaimo ja muut yliopiston työntekijät saivat yliopiston rehtorilta sähköpostia, että kyseinen työpäivä päättyy jo klo 12:00 ja työntekijöiden on lähdettävä joulun viettoon. Vaimo otti kävelymatkalla rattaisiin nukahtaneen Antonin vastaan yliopistolla hyvällä omalla tunnolla puolilta päivin ja minä menin kuntoilemaan. Olin punttisalin ja uinnin jälkeen kuin uudesti syntynyt ihminen. Olo oli mitä parhain. Auringon ohella elämä hymyili, eikä päänsärystä ollut enää kuin muisto jäljellä. Eräässä kampanjassa todettiin ainakaan, että elämä on parasta huumetta. Minä väittäisin kuitenkin kokemani perusteella urheilun olevan parasta huumetta. Jälkikäteen jäin miettimään kuinka moni urheilua harrastamaton ihminen mahtaa korkata pullon vastaavassa tilanteessa oloaan helpottaakseen. Voi niitä toki olla muitakin keinoja päästä vanteen kiristyksestä eroon, kuin urheilu ja viina.

Jouluaattona heräsimme 8 asteen pakkasessa (sisällä oli siedettävän lämmintä). Ei ollut kinkun tuoksua, eikä isovanhempia. Anton oli edeltävänä päivänä pohtinut paljon joulupukin saapumista amerikkalaiseen tapaan savupiipun kautta. Hän harmitteli kertoessani, että huoneistossamme ei ole takkaa, eikä näin ollen savupiiippua. Hän kyseli useaan otteeseen, miksi meillä ei voi olla täällä savupiippua, kun Suomen kodissakin on. Lohdutin kuitenkin, että lahjat löytävät piipusta huolimatta perille. Yön aikana "joulupukki" oli tuonut jokaisen lapsen joulusukkaan paketin ja lisäksi joulukuusen alle oli ilmestynyt paketteja. Lapset saivat avata joulusukassa olleen lahjan, mutta joutuivat odottamaan siihen saakka kunnes aamutoimet olivat suoritettu. Lapset jaksoivat odottaa jopa klo 09:00 saakka.

Aamupäivä sujui lahjojen parissa ja joululauluja kuunnellessa. Ihme kyllä, lapset eivät protestoineet joululaulujen pakkokuuntelua. Aarno oli allapäin ja totesi joulun olevan "kaikkein tyhmin". Hän olisi halunnut päästä suuren legopaketin rakennuspuuhiin, jonka olin laittanut aikaisemmin jemmaan huonon käytöksen takia. Joulu ei tuntunut samalta kuin aikaisempina vuosina Suomen kodissamme, mutta joulutunnelma oli joka tapauksessa moninkertainen verrattuna edeltävään jouluuni ulkomailla (Thaimaa 1997). Joulu oli nyt toisenlainen. Ruokalajeja oli vähemmän, mutta vaimon tekemä porkkanalaatikko oli tälläkin kertaa herkullista. Jouluateria sisälsi porkkanalaatikon lisäksi maistuvaa kinkkua ja keitettyjä perunoita. Lapsille tietenkin niitä nakkeja...

Joulua juhlistetaan täällä vasta 1. joulupäivänä, jolloin kaikki liikkeet ovat suljettuina. Jouluaattona liikkeet, museot jne. ovat normaalisti auki. Me suunnistimme ltapäiväksi Pittsburghin eläintarhaan Alinan ja Aarnon vastuksesta huolimatta. Vierailusta ja samalla jouluaatosta muodostui ikimuistoinen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja olimme miltei ainoat asiakkaat. Saimme rauhassa seurata merileijonien temmellystä. Merileijona vanhemmat olivat ulkoaltaan reunalla kasvot kohden aurikoa. Vauva merileijona haki jatkuvasti emonsa rintaa ihan niin kuin Anton vielä kaksi vuotta sitten. Toiset merileijonat temppuilivat altaassa ja leikkivät lasten veteen heittämällä lumella. Pääsimme myös seuraamaan läheltä kahden jääkarhun lönköttelyä, haista puhumattakaan sekä näimme ensimmäistä kertaa eläissämme pingviinejä. Totta - kyse ei ollut tällä kertaa hokkarit jalassa pyörivistä pingviineistä (Pittsburgh Penguins).

1. joulupäivä on ollut sateinen. Lumet ovat saaneet kyytiä. Aarno sai viimein haluamansa legopaketin. Olimme saaneet muutama päivää aikaisemmin kutsun vaimon esimiehen kotiin lounaalle. Sharonin (esimiehen puoliso) tapana on esittää asioita ja kutsuja spontaanisesti. Emme olleet lainkaan varmoja kutsusta, kun hän ei ollut kutsun "heiton" yhteydessä kertonut kellonaikaa. Hän soitti tänään kuitenkin kello 13:00 aikaan ja ihmetteli, ettemmekö olekaan tulossa lounaalle. Tilanne oli kieltämättä aika nolo. Langan toisessa päässä oli nälkäisiä ihmisiä, jotka odottivat ruokaseuraa ja olimme itse juuri syömässä lounasta... No, menimme kuitenkin toiselle lounaalle ja iltapäivä oli oikein kiva. Sharon pahoitteli, ettei ollut kutsun yhteydessä kertonut kellonaikaa ja me pahoittelimme, ettemme ottaneet aamulla yhteyttä kysyäksemme asiaa. Toisaalta sekin olisi voinut ollut noloa, jos he eivät olisi olleet varautuneita "ruokkimaan" meitä.

Matkaamme huomenna (lauantai) pääkaupunkiin. Vietämme 3 yötä yhdessä keskustan hotelleista. Hotellin varaaminen oli internetin kautta mielenkiintoista. "Priceline.com" varauspalvelun kautta voi varata mm. lentoja ja hotelleita. Varauspalvelusta tekee mielenkiintoisen se, että siellä voi antaa oman tarjouksen hotelliyöstä. Ensin valitaan ajankohta, alue ja hotellin luokitus, jonka jälkeen annetaan oma tarjoushinta hotelliyöstä. Tarjous koskee kahta aikuista ja hotellista tai hotellihuoneesta ei ole tarjousta tehtäessä tietoa. Ensimmäinen tarjoukseni ei mennyt läpi, mutta toinen tarjoukseni tuli hyväksytyksi. Varauspalvelu veloittaa luottokorttia samantien, eikä varausta pysty muuttamaan tai peruumaan hyväksymisen jälkeen. Sain varattua meille 3 tähden hotellihuoneen 60 $ hintaan per yö (plus verot). Mielestäni hinta on edullinen. Tarkistettuani hotellihuoneen vuorokausihinnan heidän omien nettisivujen kautta sain hinnaksi 119 $ per yö. Jouduin vain soittamaan hotelliin varmistaakseni, että saamme huoneen kahdella parisängyllä. Se onnistui. En kuitenkaan maininnut, että kahden aikuisen sijaan meitä tuleekin 2 aikuista ja 3 lasta, joten joudumme vielä vähän jännittämään tulevaa majoitustamme.