Lumipeite

Lauantaina aamuyöstä alkaen on satanut lunta ja iltaan mennessä olemme saaneet noin 10 cm lumipeitteen. Viimeistään nyt, kun jouluaattoon on enää viisi aamua, on tullut jouluinen tunnelma. Tein liukurin omien lapsuuden muistojen perusteella laittamalla sanomalehtiä muovikassin sisään. Itse asiassa laitoin kolme muovikassia sisäkkäin, jolloin liukurista tuli kestävä. Aarno ja Anton nauttivat suunnattomasti laskiessaan muovikassilla lähipuiston mäkeä sekä lumessa temmeltämisestä.

Normaalisti autot ajavat kotikatuamme pitkin 25-50 mph nopeutta nopeusrajoituksen ollessa 25 mph (n. 40 km/h), mutta lumisateen vuoksi moni ajoi tänään kieli keskellä suuta. Suurimmalla osalla autoilijoista ei ole talvirenkaita. Tiet olivat suolattuja heti aamusta alkaen, mutta aura-autoja ei ole näkynyt. Outoa, ettei suola-auto voi samalla aurata katuja. Ehkä kadut eivät sitä kestäisi. Loin lumet pihamme kulkukäytävältä. Kiinteistöjen omistajat vastaavat kiinteistön viereisen jalkakäytävän kunnossapidosta. Vuokraisäntämme ei ole ollut lumia luomassa, joten ajattelin luoda myös jalkakäytävän lumet. Lumi oli jo niin pakkautunut askelista, että pelkäsin hyvästä ajatuksesta huolimatta tekeväni jalkakäytävästä liukkaan. Naapurin kiinteistön omistaja oli levittänyt suolaa jalkakäytävälle, joten se muuttui meidän kohdalla sulasta hankeen. Sen sijaan, että itse joutuisin syytetyksi mahdollisen jalankulkijan liukastumisen takia, päätin jättää lumet varmuuden vuoksi luomatta ja toivon mukaan säilyttää vastuun vuokraisännällä.

Antonilla alkoi torstaina joululoma, mutta Alinan ja Aarnon koulu jatkuu 23. päivään saakka. Koulu jatkuu 4. tammikuuta, joten joululoma on lyhyempi kuin Suomessa. Aarno on saanut suoritettua kunniakkaasti kotiperuskoulun matematiikan ja äidinkielen opinnot syksyn osalta. Viimeiset kokeet lähetettiin opettajalle tarkastettavaksi kuluneella viikolla. Alinalla on vielä vähän tehtäviä jäljellä ja kolme koetta suoritettavana, mutta Alina on myös ollut todella ahkera. Hänellä on Aarnoon verrattuna paljon enemmän kotitehtäviä.

Viimeiset viikot ja kuluneet kuukaudet ovat auttaneet minua ymmärtämään, millaista vaimolla on ollut koti-äitinä. Kodin siisteyden ylläpito, lastenhoito ja -ruokinta on täysipäiväistä työtä. En ole aikaisemmin ymmärtänyt tullessani töistä kotiin, että toiselle voisi antaa kiitosta ja kannustusta kotiarjen pyörittämisestä. Vaimo on sen sijaan jaksanut minua kannustaa ja kiittää. Välillä arjen pöyrittäminen (lasten kaitsiminen) on ottanut voimille ja jossain vaiheessa seinätkin olivat kaatua päälle, mutta siitä huolimatta vaimo antoi ymmärrystä ja tukea. Hänen on oman kokemuksensa kautta ollut helppo ymmärtää voimieni rajallisuutta ja antaa rakentavaa palautetta. Ehkä lapsetkin ovat halunneet kokeilla rajojaan, joka on käynyt hermoilleni. Etukäteen ajattelin aikani riittävän urheiluun, lukemiseen ja tuhansien digikuvien läpikäyntiin sekä valokuvakansioiden kokoamiseen. Toistaiseksi lukeminen on jäänyt vähiin ja valokuvakansiotkin ovat saaneet odottaa kokoamista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koti-isyys on opettanut minua arvostamaan vaimon aikaisemmin tekemiä panostuksia sekä kodin että perhe-elämän eteen. Vastaavasti tällä on ollut vahvistava vaikutus parisuhteessamme. En ole kertaakaan kaivannut autotallia, johon olisin tiukan paikan tullen voinut paeta omien harrastusten pariin.