Joulujuhlat

Joulu oli kai sit siinä. Oltiin eilen perjantaina vaimon työpaikan joulujuhlissa. Syötiin hyvää ruokaa, joskaan ei niin perinteistä suomalaista jouluruokaa. Joulujuhlissa oli ehkä satakunta jatko-opiskelijaa, työntekijää ja professoria. Ehkä ne proffatkin ovat työntekijöitä, mutta professori kuulostaa sanana vain niin paljon hienommalta. Yksistään vaimon osastolla niitä on arviolta 20 ja kulkiessammme juhlapaikalle sähkötekniikan osaston läpi, niin seinällä oli kuvataulu osaston kaikista professoreista. Niitä oli paljon, vaikka luulin kuvataulun ensin sisältävän jatko-opiskelijoiden kuvat.

Joulujuhlissa ei ollut sen enempää ohjelmaa, mutta lapsille oli kasvomaalausta ja ilmapalloista tehtiin erilaisia hahmoja sekä esineitä. Anton halusi poskeen Paavo Pesusienen ja ilmapalloista hän halusi Batman:in. Aika makeet - sanoisin. Aarnolla oli poskessa Penguinsien (se paikallinen jääkiekkojoukkue) logo. Ei ehkä niin persoonallinen, mutta ilmapalloista hänelle oli tehty miekat ja päähine ninjojen tyyliin. Alina sai kanin, joka piti kukkaa. Lisäksi joulupukki kävi jakamassa lapsille joululahjat ja olisittepa nähneet Antonin ilmeen. Hän ei ollut uskoa tilannetta todeksi. Ehkä hänen koti-ikävä ja joulupukin kaipuu helpotti, kun joulupukki tuli sittenkin vierailulla, vaikka vielä ei ole edes jouluaatto.

Miltä muuten kuulostaisi syödä firman pikkujoulujen illallinen kertakäyttöastioista ja juoda drinksut muovilaseista. Ei niin hyvältä, vai? No, ei minustakaan, mutta se vaikuttaa olevan paikallinen tapa. Yliopiston joulujuhlassa pääruoka sentään saatiin syödä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja haarukoita ja veitsiä käyttäen. Lihaa leikatessa ei ainakaan tarvinnut päästää suusta ärräpäitä, mutta kaikki muut ruokailuvälineet olivatkin sitten kertakäyttöisiä. Haarukat ja veitset sentään kerättiin pois kaiken muun mentyä suoraan roskiin. Tarjoaakohan kaupungin pormestarikin vieraille illallisen pahvi- tai styroksilautasilta? Ehkä G20-kokouksen aikana eri valtioiden päämiehetkin saivat itse noutaa kahvinsa omaan styroksimukiinsa isoista termoskannuista.

Joo, kertakäyttöastiat ovat totisenta totta. Tänään olimme skandinaavisen järjestön jouluillallisella. Ruokana oli perinteistä suomalaista ja pohjoistamaista jouluruokaa graavilohineen ja joululaatikoineen. Siellä haarukat ja veitsetkin olivat muovisia. Ymmärrän toki, että järjestön jäsenet olivat itse valmistaneet kotonaan kaikki herkut ja ruokavälineiden vuokraaminen sekä roudaaminen olisi ollut työlästä. Tiskaamisesta puhumattakaan. Ehkä kaikilta jäseniltä olisi kuitenkin voinut kerätä 5 $ enemmän oikeiden välineiden hankkimiseksi tai sitten minun on vain totuttava tähän kertakäyttökulttuuriin ja olla murehtimatta jätemäärää. Toisaalta itsekin pääsisin kotona tiskien osalta helpommalla ja vuokraisäntä maksaa kuitenkin jätemaksut... Vai näenkö sittenkin tulevana yönä painajaisia kertakäyttöastioista.

Joka tapauksessa skandinaavisen järjestön joulujuhla oli tunnelmallinen. Norjalaisten kansantassien katsominen tuntui mukavalta ja erään vanhemman rouvan laulua mikrofoniin oli hauska katsoa. Rouvan laulu keskeytyi aina välillä hänen käsien heilutukseen ja vihaiseen katseeseen, kun yhteistanssit eivät sujuneetkaan ihan oikella tavalla. Toisaalta, mistäs ruotsalaiset ja tanskalaiset tietäisivät, miten norjalaisia joulutansseja tulisi pyörähdellä.

Jouluruuat on nyt sitten tämän joulun osalta nautittu. Meillä on vielä ensi viikonloppuna suomalaisen järjestön joulujuhla, jonne kaikki osallistuvat tuovat ruokia mukanaan. Ehkä toivossa on vielä hyvä elää, mutta jouluaatoksi emme ole ajatelleet vaimon kanssa laittaa mitään jouluruokia. Lapsemme ovat ruuan suhteen sen verran nirsoja, joten pääsemme itse vain paljon helpommalla. Todennäköisesti jouluaattoaamuna kokoonnumme muovisen joulukuusen ympärille jakamaan lahjat ja laulamaan yhden joululaulun, jos lapset sallivat sen vanhemmilleen. Lapsia on turha odotuttaa iltaan, kun joulupukki ei tule tänä vuonna kotiimme. Jouluateriaksi kelpanee nakkikeitto tai pizza - kertakäyttöastioista nautittuna tietenkin.

No, joo. Ei tilanne ole lainkaan niin paha, miltä kuulostaa. Meillä on kuitenkin toisemme ja kylmän ilman sattuessa voimme pukeutua lämpimästi sisälläkin. Tosiasiassa Antonin tiistaisen koti-ikävän jälkeen (takaisin Suomen) olen itsekin alkanut ikävöidä Suomen joulua. Vuonna 1997 olimme vaimon kanssa häämatkalla Phuketissa ja vietimme jouluaaton hotellimme noutopöydän antimia nautiskellen ja paikallista iltaohjelmaa seuraten. Tuolloin vannoin itselleni, että tämä oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vietän jouluaaton poissa Suomesta. Paikalla oli paljon lapsia, jotka odottivat joulupukkia. Tämän sijaan paikalliset transvestiitit pitivät tanssiesityksiä ja tulivat pöytiin esittelemään rintojaan (sekä keräämään rahaa). Onneksi tuossa vaiheessa olimme jo syömässä jälkiruokaa, koska silikoneja katsellessa jouluntunnelma oli varsin kaukana. Klo 23:30 aikaan lapsia, eikä lapsiperheitä ollut enää juurikaan läsnä, kun joulupukki viimein huristi paikalle moottoripyörän takaritsalla. En ole rasisti, mutta mustaihoinen joulupukki ei kuitenkaan ollut paras valinta illan huipennukseksi. Nyt edessäni on toinen joulu pois Suomesta ja se ei tunnu hyvältä.

Kaipaan aitoa joulukuusta, joulukinkkua, joulupukin saapumista, takkatulta ja ennen kaikkea takan lämpöä vielä 1. joulupäivän aamuna. Itse asiassa minusta tuntuu pahalta ajatella, mihin minä ja vaimoni olemme johdattaneet perheemme. Kulunut viikko on ollut pääasiassa pakkasta. Keskiviikkona lämpötila kävi päivällä hetkellisesti 12 asteessa, mutta muutoin on ollut tuulista ja koleaa. Lämpötila on laskenut parhammillaan 9 pakkasasteeseen ja sisällä on ollut viileää. Meillä ei ole takan lämpöä tai vaihtoehtoista lämmitystä, jolla voisimme saada sisälämpötilan siedettäväksi. "Kaasupoltin" on miltei jatkuvasti päällä patterin kiertoveden lämmittämiseksi. Se ei paljoakaan auta, kun alapuolinen kellari on kylmä ja parkettilattian alla ei ole eristystä. Ulko-ovesta vetää ja muutoinkin ulkoseinissä ei liene mitään eristystä. Lämmityksen ohjaustermostaatti on keskellä huoneistoa - kaikkein lämpimässä kohdassa, jossa ei ole ikkunoita, eikä kylmiä seiniä. Se ei huomio esimerkiksi Aarnon huonetta, jossa on 3 kylmää ulkopinta-alaa. 2 ulkoseinää ja lisäksi ulkoseinät muodostavat ulokkeen, jolloin 1/4 huoneen lattiasta on kylmää ulkoilmaa vasten. Ei paljon auta, että ikkunoihin on laitettu muovikelmut lisäeristeeksi.

Talvea vasten asumisemme laatu on ollut heikentymään päin, joten pelkästään joulu ei aiheuta koti-ikävää. Toivottavasti talvi on täällä lyhyt ja toisaalta Meksikon lomamatkaankin on enää 5 viikkoa. Eilen sain kerrankin nauttia asioidessani pankissa. Siellä oli ihanan lämmintä ja minulla ei ollut mikään kiire palata takaisin ulkoviimaan. Antonkin saa siellä joka kerta tikkarin, joten taidammepa käydä siellä talven aikana useamminkin. Jos ei muuten, niin ainakin lämmittelemässä ja syömässä tikkarit.