Rauhallista Joulua

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa ja rauhallista joulua! Olen kirjoitellut pitkin syksyä ja talvea, vaikka en tunne kaikkia lukijoitani. Blogin kirjoittaminen on ollut kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoista. Sitä tulee kirjoiteltua kaikenlaista ventovieraille ihmisille. En tee mitään uuden vuoden lupauksia, mutta pyrin vastaisuudessakin kirjoittamaan jotain mielenkiintoista.

Saanemme viettää valkean joulun. Lunta on vielä maassa muutamia senttejä, joskin jouluaatoksi on luvattu suojasäätä ja 1. joulupäiväksi vesisadetta. Uskon meidänkin perheen rauhoittuvan joulunviettoon huomenna (jouluaatto) aamulla. Viimeisinä 2-3 kolmena päivänä se ei ole tuntunut olevan mahdollista, kun meno on ollut kotona hurjaa. Uhkaukset ja kiristykset ovat menneet kuuroille korville, mutta ehkä eilen (tiistai) saimme asiaan viimein muutoksen.

Sunnuntaina aamulla Alina ja Aarno olivat vaihteeksi toisissaan kiinni ja kyse ei ollut mistään halaamisesta. Uhkasin viedä Alinalta ja Aarnolta tietokone ja Nitendo pelivuorot pois aattopäivään asti, jos he vielä kerrankin käyvät toisiinsa käsiksi ennen joulua. Iltaan asti uhkaus näytti toimivan, kunnes he alkoivat ihan tosissaan lätkimään toisiaan. Meillä on ruokapöydän ympärillä 9 tuolia ja he alkoivat tappelemaan samasta istuinpaikasta. He halusivat katsoa illan elokuvaa (Joulupukki 3) ja syödä iltapalaa samalta paikalta, vaikka 8 muuta tuolia oli vapaana ja kaikista näkee yhtäläisesti televisiolle. Lopputulos oli se, että kukaan ei enää katsonut elokuvaa ja vanhemmat lapset menettivät pelivuoronsa jouluaattoon saakka.

Episodi jatkui vähän myöhemmin. Aarno uhkasi muuttavansa kotoa pois, kun hän ei saa huomiota osakseen ja kukaan ei hänestä välitä. Näköjään lapsemmekin osaavat jo uhkailla ja kiristää. Liekö oppineet sen minulta... Joka tapauksessa Aarno nauttii Antonin huudattamisesta. Hän on useaan otteeseen tehnyt jotain sellaista, mikä on saanut Antonin itkemään hysteerisesti ja pelkäämään. Esimerkiksi, Aarno on joussut edeltä kauppaan, vaikka se ei ole sallittua. Anton on huolestunut Aarnosta ja huutanut Aarnolle, ettei yksin saa mennä. Kun Aarno ei ole noteerannut Antonin komentoja, on Anton alkanut itkeä. Joka tapauksessa sunnuntaina Aarno lisäsi vettä myllyyn laittamalla repun selkään ja jatkamalla uhkauksiaan. Tässä vaiheessa Anton huusi jo hysteerisesti, ettei Aarno saa mennä pois. Lopulta minulta paloi käämit. Kannoin Aarnon eteiseen ja puin hänelle ulkovaatteet ylle. Sanoin, että tervemenoa ja työnsin Aarnon ulko-ovesta ulos sekä laitoin oven lukkoon. Aarno yritti kylläkin itkukurkussa ängetä vastaan.

Onneksi kukaan ei ollut näkemässä kadulla episodia. Aarno jäi ulos ja minä menin lohduttamaan Antonia. Minulle tuli itselleni valtavan paha olo siitä, että olin heittänyt Aarnon pihalle, mutta onneksi Aarno ei lähtenyt ulko-ovelta mihinkään karkuun. Hän kyhjötti ulko-ovea vasten, kun vaimo haki hänet hetken päästä sisälle ja minä olin suunnattoman helpottunut. Sitä ehti jo hetken ajatella kaikenlaista kamalaa. Loppuilta sujuikin sitten rauhallisemmissa merkeissä. Painotimme lapsille jälleen kerran, että me noudatamme fyysistä ja henkistä koskemattomuutta kotona, joka koskee myös lapsia.

Aarno oli tiistaipäivän pois koulusta. Hän oli mukamas kipeä, mutta kotona hän jaksoi riehua ja juosta. Ehkä hän oli jo illalla itse niin tylsistynyt, että alkoi ärsyttää isosiskoa. Vaikka sisko sulkeutui omaan vaatehuoneeseensa (ettei kävisi Aarnoon käsiksi) ja pyysi lopettamaan, niin Aarno vain jatkoi suuremmalla innolla. Minä en enää jaksanut komentaa, huutaa, kiristää tai uhkailla. Otin Aarnon suurimman joululahjatoiveen ja vein sen pois. Selvitin samalla Aarnolle, etten keksi enää rangaistuskeinoja, joten tämän takia joululahjatoivetta ei anneta jouluaattona. Aarno sai 2 viikkoa sitten valita itselleen legopaketin. Hän on siitä lähtien odottanut jouluaattoa ja legopaketin kokoamista. Hän on myös välillä saanut katsella legopakettia, jota ei laitettu lahjapaperiin. Nyt Aarno joutuu odottamaan joulun jälkeen vielä muutaman päivän ennen kuin saa legopaketin itselleen. En tiedä, onko se oikein, mutta keinot ovat aika vähissä. Kerroin sen myös Alinalle ja Aarnolle, että meidän vanhempien voimat eivät riitä heidän jatkuvien nahistelujen puuttumiseen. Legopaketin poisottaminen veti Aarnon hiljaiseksi ja Alinakin alkoi jo laatia hänelle sekä Aarnolle kirjallisia sääntöjä.

Ostin eilen pienen ja valmiiksi paistetun kinkun. Laittanemme sen huomenna uuniin lämpiämään. Vaimo tekee lisäksi porkkanalaatikon. Saimme jo sunnuntaina maistaa vaimon herkullista porkkanalaatikkoa, kun hän oli valmistanut laatikon "suomalaisten" joulujuhlaan. Kävimme sunnuntaina joulujuhlassa, jossa oli Pittsburghissa asuvia suomalaisia tai suomalaisten jälkeläisiä. He ovat jo useana vuotena viettäneet joulujuhlaa ja syöneet toisten tekemiä jouluruokia (nyyttärit). Valitettavasti meitä oli vain kourallinen ja meidänkin lasten metelöinti vei toisilta ilon joululaulujen laulamisesta. Tunnelma oli kuitenkin mukava ja lämmin. Vaimon tekemä porkkanalaatikko, samoin kuin muut jouluruuat, olivat herkullisia. Vaimo paljasti porkkanalaatikon salaisuuden. Hän oli käyttänyt porkkanalaatikon valmistuksessa kalkkunan täytettä, jotka ovat kuutioituja korppuja (salviaa ja sipulia) - "sage & onion cubed stuffing". Olin ostanut ne aikanaan krutongeina, joita voisi käyttää salaateissa. Hmmm... Vaimo ei suostunut käyttämään niitä salaateissa, mutta onneksi hän löysi niille murskattuna paremman käyttökohteen.