lauantai 5. joulukuuta 2009

Elämäni ottelu

Täällä oli ensimmäinen pakkaspäivä. Lämpötila on pysytellyt vähän nollan alapuolella koko päivän ja pitkin päivää on ollut vähäistä lumisadetta. Olin tänään katsomassa Aarnon kanssa amerikkalaista jalkapalloa. Koleasta säästä huolimatta ottelu tarjosi suurta viihdettä ja draamaa. Aarnon luokkakaverin isä, Andy, vie meidät katsomaan ottelua. Kyllä, kyse on samasta Andysta, jonka kanssa kävimme lokakuussa kauhujen talossa. Tällä kertaa kohde oli huomattavasti lapsiystävällisempi. Ottelu oli loppuunmyyty, joten katsojia oli 65000. Arviolta 10000 katsojaa oli vierasjoukkueen kannattajia. Käsittämätöntä, että kaupungin kakkosjoukkue (yliopiston joukkue) vetää katsomon täyteen. Ilma olisi ollut huomattavasti parempi ulkojääkiekolle, mutta ottelu oli ehkä paras koskaan näkemäni joukkupeli viihtyvyydeltään. Myönnän olevani hurahtanut amerikkalaiseen jalkapalloon.

Verrattuna mihinkään muuhun joukkuelajiin amerikkalaisessa jalkapallossa, mikään ei ole mahdotonta. Vastakkain olivat sarjan kaksi parasta yliopistojoukkuetta. Pittsburgh oli ennen ottelua kakkosena. Ottelun voittajalle oli tiedossa jatkopelejä ja hävijälle kesäloma. Aarno ei ehkä ollut toppauksistaan huolimatta niin kiinnostunut ottelusta ja hänen luokkatoverinsakin nukkui lähes koko toisen erän. Toisessa erässä Pittsburgh johti jo 21 pisteellä (31-10), mutta heti kotijoukkueen aloituspotkusta vastustaja juoksi koko kentän läpi tehden 99 yardin touchdownin (6 pistettä). Vierasjoukkue tuli takaa tasoihin (38-38) neljännessä ja samalla viimeisessä erässä. Peliä oli jäljellä vain puolitoista minuuttia, kun kotijoukkue siirtyi 44-38 johtoon. Kotijoukkue kuitenkin epäonnistui touchdownin jälkeisessä potkumaalissa (1 piste). Vierasjoukkue sen sijaan teki tasoittavan touchdownin, kun peliaikaa oli jäljellä 20 sekuntia ja onnistuivat lisäksi potkumaalissaan siirtyen johtoon ensimmäistä kertaa koko ottelun aikana. Tämä 44-45 johto riitti vierasjoukkueen voittoon, joten pakkasesta huolimatta tappio tiesi Pittsburghin yliopistojoukkueelle kesälomaa. Tunnelma oli vähän samankaltainen, kuin Suomen hävittyä 6-5 Ruotsille jääkiekosssa muutama vuosi sitten 5-1 johdosta huolimatta.

Jätteiden määrä yhdestä jalkapallo-ottelusta on valtava. Roskat eivät pelkästään rajoitu 3,5 tunntia kestävän ottelun aikana nautittuihin ruokiin ja virvokkeisiin, vaan myös parkkialueilla on runsaasti roskia. Ennen ottelua fanit grillaavat ruokia ja syövät eiväitään parkkialuella. En ole turhaan aikaisemmin viitannut kertakäyttökulttuuriin. Se on niin iskoistunut amerikkalaiseen elämäntapaan, että siihen tuskin on tulossa muutosta vuosikausiin ellei jopa vuosikymmeniin. Ala-asteella lapset tottuvat ruokailemaan kertakäyttöastioista, sillä koulunlounaatkin syödään valmiiksi pakatuista kertakäyttöastioista. Näin ollen lapset tottuvat jo pienestä pitäen kertakäyttökulttuuriin. Olen ollut kerran kuukaudessa Aarnon luokan välitunti- ja lounasruokailun valvojana, joten olen päässyt seuraamaan lounasruokailua paikanpäällä.

Edellinen valvojavuoroni oli tämän viikon torstaina, jolloin kielitaitoni joutui jälleen kerran koetukselle. 7-vuotiaiden puhetta on aivan mahdotonta ymmärtää. Lounasruokailun aikana eräs poika pyysi minulta lupaa käydä vessassa ja vasta kolmannella kerralla ymmärsin hänen kysymyksensä. Vastaavasti toinen poika pyysi kolme kertaa sitomaan kengännauhansa ennen kuin sain jotain tolkkua. Kielitaidostani voinee rehellisesti todeta: kolmas kerta toden sanoo.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja kiitos sotiemme veteraaneille itsenäisyyden puolustamisesta. Me pidämme sunnuntaina pienimuotoiset itsenäisyyspäiväjuhlat. Meille tulee kylään 3 suomalaista, yläkerran pojat ja Aarnon luokkakaverin (Julian) perhe. Juhla tulee sujumaan periamerikkalaisella tavalla syömällä pizzaa, donitseja ja poppareita. Toivottavasti huomisen kunniaksi lapsemme välttävät viettämästä päivittäistä itsepäisyyspäiväänsä.

2 kommenttia:

  1. Jenkkifutis on kyllä oikeasti yksi mun lemppari(penkkiurheilu)lajeistani!

    Osaavissa käsissä pelit saadaan usein käännettyä vielä viimeiselläkin minuutilla. Ja valmentajaltakin merkitys on suurempi kuin muissa lajeissa (tai ainakin siltä tuntuu). Opin lajia jo ennen omaa USA:n keikkaani katselemaan ja arvostamaan, vaikka Suomessa sitä näkeekin telkusta vain sen SuperBowlin verran.

    VastaaPoista
  2. Jenkkifutis on paikanpäällä katsottuna upea kokemus. Peliin pääsee paremmin sinuiksi, kuin tv:tä katsellessa, jossa mainoksia tulee 5 minuutin välein. Tosin tv:stä näkee touchdownit hidaustuksina. Täytyy itsekin myöntää, että futis on mun suosikkilaji jäkiksen lisäksi.

    VastaaPoista