tiistai 1. syyskuuta 2009

Ruuanlaitto

En ole mikään intohimoinen kulinaristi, enkä ruuanlaittaja. Kesäisin on ollut kiva grillata ja savustaa lohta, mutta kotona (Suomessa) en ole juurikaan perehtynyt ruuanlaittoon. Toistaiseksi olen kuitenkin pärjännyt täällä kohtuullisen hyvin. CostCo:sta (tukkumyyntiliike, jossa myydään ruokaa suurina yksikköpakkauksina) ostamani ruuat ovat olleet helposti laitettavissa - pääasiassa eineksiä. Toki olen tehnyt mm. jauhelihakastiketta ja salaattia, mutta lasten suosikkiruoka, makaronilaatikko, on vielä tekemättä. Anoppi antoi lähtiessä kirjalliset ohjeet makaronilaatikon tekemiseksi, mutta ehkä kerään vielä pari päivää voimia laatikon valmistamiseksi.

CostCo:sta ostamani tuore jauheliha oli muotoiltu valmiiksi 12 pihviksi. Yhden pihvin paksuus oli noin 4 cm, joten niitä voisi kutsua vaikka mammuttipihveiksi. Pihvit oli pakattu kauniisti kahteen tasoon styroksilaatiksossa. Nämä tasot oli erotettu toisistaan voipaperilla. Koska tuoretta jauhelihaa oli 2,7 kg päätin pakastaa koko pakkauksen kerralla. Ajattelin, että jauhelihapihvit olisivat myöhemmin irrotettavissa toisistaan helposti. Totuus kuitenkin valkeni minulle toissapäivänä, kun yritin irrottaa jäisiä pihvejä toisistaan tehdäkseni hampurilaisia. Pihvit olivat hyvin jäätyneet yhteen (hienoa yhteistyötä). Vaikka USA:ssa tarjoillaan (ainakin ravintoloissa) ruokaa suurina annoksina, niin 2,7 kiloa olisi ollut vähän liikaa 5 hengen hampurilaistarpeita varten. En halunnut sulattaa kaikkia pihvejä kerralla ja yritin ensin saada puukolla sahattua pihvit irti toisistaan. Kastelin veistä välillä kuumassa vedessä, mutta siitä ei ollut apua. Sain vain katkaistua veitsen kärjen jauhelihapihvien väliin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa vasara käyttöön. Sain ensin lyötyä vasaralla neljä pihviä irti paketista ja sitten vielä jaettua sen kahteen kahden pihvin kasaan. Vain voipaperi erotti päällekkäiset pihvit toisistaan. Irroitettuani veitsenkärjen pääsin vihdoin paistamaan pihvejä. Siinä menikin sitten jonkin aikaa ja jossain vaiheessa sain voipaperin pihvien välistä pois. Puolen tunnin päästä luulin jo saaneeni 4 isoa pihviä paisettua, mutta ne olivatkin keskeltä vielä raakoja. No, pihvit sai helposti halkaistua ja loppujen lopuksi 2 cm hampurilaispihvi ei osoittautunut liian paksuksi syödessä. Lisäksi tekemäni hampurilaiset pihveineen maistuivat herkullisilta. Ensi kerralla tosin ostan hampurilaispihvit valmiiksi pakastettuina putkilopurkissa.

Tänään oli jälleen roskien tyhjennyspäivä. Näky oli aika epämiellyttävä vietyäni Alina ja Aarno koulubussin pysäkille. Kadun varsi oli täynnä roskapusseja, pahveja jne. Joka toinen tiistai on alueellamme kierrätyspäivä. Minulle oli positiivinen yllätys kuin sain tietää, että amerikkalaisetkin kierrättävät, paperia, pahvia, muovi- ja lasipulloja jne. Kierrätys toimii täällä siten, että kaikki kierrätettävä tavara pakataan muovipusseihin (pahvilaatikot voivat olla sellaisenaan) ja kierrätysauto kerää kierrätykseen kelpaavat tavarat roska-auton kyytiin. 1-2 miestä katsoo pussien sisällön ja nostaa kierrätykseen sopivat pussit auton kyytiin. Purkauspäässä työntekijät sitten lajittelevat kierrätykseen kelpaavat tavarat. Järjestelmä on siis vähän erilainen kuin Suomessa, mutta ainakin sillä on positiivinen vaikutus työllisyyteen.

1 kommentti:

  1. Heh, olipas hauska juttu noiden pihvien kanssa, vaikkei varmaan ruokaa tehdessä siltä tuntunut :) Mutta rapatessa roiskuu :)

    VastaaPoista