sunnuntai 30. elokuuta 2009

Arki

Arki alkaa pikkuhiljaa rutinoitua. Herään arkiaamuisin klo 06:40 laittamaan aamupalaa ja herättelen Alinan ja Aarnon klo 07:00 tietämissä. Koulubussipysäkille on lähdettävä viimeistään 07:50. Vaimo lähtee töihin klo 08:00-08:30 välillä ja minä jään Antonin kanssa kotiin. Viimeisen kahden ja puolen viikon aikana olen käynyt useammin leikkipuistossa kuin koko vuoden aikana yhteensä. Käyn Antonin kanssa keinumassa vähintään kerran päivässä ja välillä meillä on jalkapallokin mukana. Muu aika menee leikkiessä, Internetiä selatessa ja ruuanlaitossa. Suomessa arkeen kuului työssäkäynti ja erilaiset omakotitaloon liittyvät työt. Välillä olenkin kutsunut omakotitaloasumista leikkisästi orjaleiriksi. Täällä tulee otettua rennosti ja mihinkään ei ole kiire. Lisäksi kotihommat eivät paina päälle, kun on koko päivä aikaa. Vietämme perheen kesken paljon enemmän aikaa kuin kotona Suomessa ja istumme ruokapöydän äärellä samaan aikaan, mikä oli Suomessa harvinaista. Alinakaan ei juokse koko ajan kavereiden luona ja häntä ei tarvitse soittaa kotiin syömään.

Vaimon työt ovat pikkuhiljaa alkaneet rullamaan. Hän auttaa kahden Intilaisen jatko-opiskelijan väitöskirjojen viimeistelyssä. Lisäksi hän pääsi viime perjantaina viimein käyttämään pyyhkäisyelektronimikroskooppin kuuluvaa analysaattoria. Kukaan ei ollut täällä aikaisemmin käyttänyt erästä sulkeumaohjelmistoa, joten hän pääsi esittelemään sen käytettävyyttä. Laboratoriopäällikkö ilahtui suuresti. Ko. ohjelmasta on maksettu aikanaan 30 000 dollaria ja vaimo oli vasta ensimmäinen ohjelman käyttäjä.

Tänään saatiin viimein oma internet-yhteys ja samalla tv-kanavat tulivat kaapelin kautta näkyviin. Toisaalta tähän asti olemme pärjänneet hyvin ilman televisioita, joten nähtäväksi jää tuleeko tv:tä töllötettyä liikaa. Pääasia kuitenkin on, että voimme hyvällä omatunnolla surfata netissä, eikä tarvitse pelätä jonkun tulevan koputtamaan oveen haastelappu kädessä. Toisaalta voihan postitse vielä tulla yllätys.

Kävimme tänään dinosaurusmuseossa, jota pidetään yhdestä maailman parhaista. Nähtävillä oli jos jonkin näköistä ja kokoista dinosaurusta sekä muita fossiileja / luurankoja. Rauman pojalla (Vertti) olisi ollut museossa paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Ehkä seuraavat dinosaurusleikitin olisivat saaneet uusia ulottuvuuksia. Mutta ainakin tarinaa olisi riittänyt muille kerrottavaksi sekä loppuvuodeksi että koko ensi vuodeksi.


1 kommentti:

  1. Moi Sakke!

    Olin jo päässyt unohtamaan tämän blogin, kunnes eilen illalla se tuli jostain mieleeni. Tänään sitten luin kaikki jutut yhdeltä istumalta...

    Paljon kiitoksia mielenkiintoisista jutuistasi. Mukava lukea tarkkoja kuvauksia teidän uudesta arjesta. Toivottavasti päivitystahti on jatkossakin yhtä ripeä!

    Paljon tsemppiä teidän perheelle uusiin seikkailuihin siellä Amerikan "kehitysmaassa".

    T. Jussi

    VastaaPoista