Kävimme eilen bussilla Ikeassa. Yliopiston edestä menee bussi lentokentälle ja se kiertää Ikean kautta. Yliopistolle on matkaa vajaat 2 kilometriä ja se vaikutti mukavalta työmatkalta. Vaimo pääsee joutuisasti kävellen töihin ja sateisina ilmoina hän voi kulkea bussilla. Pysäkki on etuoven edessä. Me menimme Ikeaan ostamaan tiskiharjaa. Lähikaupasta sellaista, kun ei löytynyt. Tuli samalla ostettua vähän muutakin loppulaskun ollessa 1043 taalaa. Lisäksi tavaroille tuli ottaa kotiinkuljetus ja siitä veloitettiin erikseen. Olisi pitänyt ottaa kotiinkuljetus samalle päivälle ja pyytää samalla meidän perheen kuljetusta kotiovelle.
Kaikenlainen tilpehööri jäi meidän kannettavaksi. Paluumatkasta muodostui vähintäänkin näyttävä. Tunkeuduimme täpötäyteen bussiin rattaiden ja 4 suuren Ikea kassin kanssa. Samanlaisia sinisiä kasseja, joita löytyy jokaisesta Suomalaisesta perheestä. Bussi oli täynnä lentokentältä tulevia matkustajia matkalaukkuineen. Jäimme pois yliopiston pysäkillä ja yritimme saada taksia. Anton oli jo tuossa vaiheessa nukahtanut. Taksitilaus ei onnistunut puhelimitse pysäkille, vaan meidän piti antaa katuosoite. Siispä kävelemään kasseineen eteenpäin seuraavan talon kohdalle ja uusi taksitilaus. Taksitilausjärjestelmä ei toimi täällä alkuunkaan. Odotimme 50 minuuttia taksia, jonka jälkeen perusimme taksitilauksen. Tuossa vaiheessa Anton oli jo herännyt ja saimme 2 Ikean kassia rattaisiin ja Anton pääsi kävelemään, mikä helpotti huomattavasti loppumatkaamme. 10 minuutin päästä taksikeskuksesta soitettiin ja kysyttiin, että vieläkö tarvitsemme taksia :-( Kävelymatka kotiin sujui hyvin, mutta mahtoi olla uskomaton näky. Toisaalta Olimme jo rutinoituneita kuljettaamaan suurta määrää tavaroita matkustaessamme tänne. Olimme kuin asunnottomia ostoskärryjen kanssa. Pääasia kuitenkin oli, että pääsimme kotiin ja saimme hankittua kaikenlaista tarpeellista kodin tavaraa.
Ehkä Ikea muodostui meidän pelastukseksi tai ehkä meidän pitää ensin varmistua siitä, että kaikki ostamamme tavarat tulevat kotiinkuljetuksessa. Espoossa olen välttänyt Ikeassa käyntiä, koska ne kokemukset eivät ole olleet minulle kovinkaan positiivisia. Hermot on mennyt enemmäin kuin yhden kerran, kun kaupasta ei tahdo päästä ulos ja ihmisiä on enemmän kuin suurkaupungin keskustassa. No, Ikea tekee ruotsalaiset tunnetuiksi maailmalla ja ehkä siinä on meidänkin hyvä siivestää sanomalla, että asumme Ruotsin naapurimaassa.
Eilen illalla tapasimme vuokraisännän ensimmäistä kertaa. Hän oli ollut tekemässä jotain töitä yläkerran huoneistoon, johon illalla opiskelijapojat palasivat kesälomalta takaisin. Yliopisto-opiskelu alkaa täällä jo tällä viikolla. Vuokraisännästä oli aikaisemmin muodostunut vähän negatiivinen kuva. Ainakaan hän ei ole ollut kovin avulias. Esimerkiksi, kysyessäni toista avainsarjaa, niin vastaus oli, että meidän tulee itse teettää sellaiset. Lauantaiaamuna katselin seinällä olevaa palohälytintä ja vuokraisännän tuntien ajattelin, että siinä ei kuitenkaan ole patteria. Eipäs ollutkaan, vaan sellainenkin tuli itse hankkia. Sanoisinko vastuuntunnotonta toimintaa. Kaiken kaikkiaan vuokraisännästä jäi kuitenkin positiivinen vaikutelma hänen lähdettyään. Hän muistutti hyvin paljon Antonin kummitädin isää.
Autoa ei juurikaan tarvitse arkipäivisin, mutta ehkä sellainen olisi kuitenkin hyvä hankkia helpottamaan viikonlopun aktiviteettejä. Autokuume on kova ja autokin on jo katsottu Suomesta valmiiksi. Kaupungista löytyy vain 1 ko. automerkkiä myyvä liike. En kuitenkaan taida kehdata mennä vielä käymään autoliikkeessä. Yritin Suomesta käsin tehdä autokauppaa netin välityksellä, mutta se oli vähän nihkeää. Suivaannuin heidän korulauiseisiin ja palveluun. Sanoin suorat sanat ja haistatin pitkät, joten nyt odotellaan pölyn laskeutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti