Kova paikka

Maanantaiaamuna oli vähän haikea olo jättää Alina ja Aarno koululuokkiinsa täysin vieraiden ihmisten kanssa. Aarno ei ymmärtänyt mitään opettajan puheista. Molemmat jäivät aika vakavin miettien istumaan koululuokkaan. Iltapäivällä menin Antonin kanssa kouluun lapsia vastaan. Odotimme koulun rappusilla jännityksellä lasten kommentteja ensimmäisestä koulupäivästä. Aarno oli vakavan oloinen saapuessaan luoksemme ja mainitsi päivän olleen "ihan tyhmä". Alina vastaavasti oli yhtä hymyä minut nähdessään. Tosin jälkikäteen kävi ilmi, ettei hymyn syynä ollut mukava koulupäivä, vaan minun näkeminen. Kävellessämme kotiin lapset kertoivat koulupäivän sujumisesta ja ainakin iltapäivällä Alinalla oli sujunut paremmin.

Tänä aamuna olikin sitten jo aivan toinen tilanne. Illalla Alina jo mainitsi useaan otteeseen, ettei halua mennä kouluun. Aamupalan yhteydessä hän valitti huona oloaan ja tekoyski. Hän oli itkuinen, eikä millään olisi halunnut lähteä kouluun. Emme antaneet hänelle muuta vaihtoehtoa kuin mennä kouluun. Aarno ei ollut moksiskaan. Vaimo saattoi heidät pysäkille koulubussiin ja ainakin hänen sydäntään riipi lasten mennessä bussiin. Vaikuttaa siltä, että 1. luokkalaisen on paljon helpompi sopeutua uuteen ympäristöön kuin 4. luokkalaisen. Tosin luonteellakin voi olla oma osansa asiassa. Alinalle oli jo Suomessa muodostunut hyvä kaveripiiri, jonka kanssa hän vietti vapaa-aikaansa. Nyt hän ikävöi kavereitaan Suomessa. Toivottavasti luokalta löytyisi uusia kavereita.

Tosin tähän aamuun liittyi vähän hupiakin - ainakin niille, jotka sattuivat näkemään tilanteen. Täällä on roskien tyhjennys kerran viikossa tiistaiaamuisin. Roskat kerätään tien varteen, josta roska-auto käy ne noukkimassa. Viime viikolla olimme vain pinoneet roskasäkkejä kadun varteen, mutta maanantai-iltana (eilen) vien takapihalla olleen roskapöntön valmiiksi kadun varteen. Kadun reuna on noin 12 metrin päässä talomme etuovesta ja talot ovat täällä aivan vieri vieressä. Vaimo kävi viemässä aamulla vielä yhden roskapussin roskapönttöön ja jäi epäröimään, kuuluuko roskat olla pöntössä vai kasoissa. Niinpä hän alkoi tyhjentää roskapusseja pöntöstä pois. Minä katsoin kadun toiseen päähän ja näin roskamiesten tyhjentävän roskasäilöitä. Mainitsin ulko-ovelta vaimolle, että anna vain roskien olla pöntössä, joten hän laittoi roskapussit takaisin pönttöön. Harmi, ettei minulla ollut kameraa esillä, että olisin saanut ikuistettua hänen ilmeensä. Jäimme vielä miettimään, tuleeko roskapöntön kansi olla paikallaan, vai pois paikaltaan. Vaimoni toi kannen varmuuden vuoksi kotiovemme eteen - tosin se oli turhaa. No, nyt ainakin tiedämme ensi viikolla, miten roskien kanssa tulee menetellä.

Olemme vieläkin ilman omaa internet liittymää. Tosin olen tilannut liittymän, mutta sitä ei ole käyty asentamassa. Käytän edelleen jonkun toisen langatontaverkkoa, mutta tähän päivään mennessä kukaan ei ole tuonut haastelappua ja toivottavasti ei tuokaan. Yläkerran opiskelijapojat ovat olleet rauhallisia ja meidänkin lapset ovat pitäneet pienempää ääntä, kun heille on muistutettu yläkerran asukkaista. Viime yönä tosin yhden opiskelijan koira haukkui. Lauantai ja sunnuntain välisenä yönä joku siirsi huonekalujaan. Äänieristys on täällä surkea. Kaikki askeläänet kuuluvat yläkerrasta kuin joku kävelisi viereisessä huoneessa. Tosin kaikkeen tottuu. Talvella on myös totuttava siihen, että täällä on vain yksinkertaiset ikkunat.