Jotkut asiat eivät ota sitten millään toimiakseen täällä. Olemme edelleen ilman kaasusopimusta ja näin ollen lämmintä vettä sekä ruoanlaitto mahdollisuuksia. Maanantaina kaasuyhtiö oli kylläkin lähettänyt kirjeen ja pyysivät takuumaksua (71 taalaa). Laitoimme shekin paluupostissa mukaan ja lisäksi vaimo faksasi meidän passien tiedot kaasuyhtiöön. Kun hän tänään soitti asiakaspalveluun, niin sieltä vastattiin, että passien valokuvat olivat faksissa epäselvät, eikä kaasusopimusta sen takia ole avattu. Haloo... Tekisi mieli soittaa kaasuyhtiön asiakaspalvelupäällikölle ja sanoa, miten asiat tulisi hoitaa tai ainakin kertoa, miten he hoidetaan Suomessa. En taida kuitenkaan moiseen ryhtyä, kun kieli voi mennä solmuun.
Sain eilen puhelinsoiton ja luulin soiton jo olevan kaasuyhtiöstä. En saanut mitään selvää soittajasta ja yritin sanoa uudestaan puhelimeen "hello", jotta vastapuoli olisi esitellyt itsensä uudestaan, mutta ei. Ymmärisin hänen murteestaan vain sen, että asiat ovat järjestyksessä, mutta yksi asia uupuu. Pyysin keskustelemaan vaimoni kanssa ja vastapuolena olikin kouluviranomainen, joka pyysi ottamaan lapsille yhden rokotuksen. Hmm... Kyse oli vesirokon rokotuksesta, joka meidän lapsille oli otettu Suomessa jo vapaaehtoisesti, mutta sen lisäksi täällä vaaditaan toinenkin rokotus vesirokkoa vastaan. No, se tuli otettua ja asiat ovat järjestyksessä koulunkäynnin aloitusta varten.
Tänään menin lasten kanssa läheiseen ulkouimalaan ja tarkoituksenamme oli käydä vilvoittelemassa. Päivälämpötila on ollut jatkuvasti 25-32 asteen (Celsius) välillä. Pienikin kävelymatka hikoiluttaa. Päästyämme paikanpäälle, niin meille kerrottiin, että uimaan pääsee vasta 20 minuutin kuluttua. Uimavalvojat olivat kuulleet ukkosen jyrähdyksen 10 minuuttia aikaisemmin ja näin tapahtuessa allas on tyhjennettävä uimareista ja odotettava 30 minuuttia. Mieleni teki saman tien kysyä, että mikä logiikka on odottaa puolituntia tai ylipäätään odottaa. No, puoli tuntia meni ja olimme juuri menossa pukuhuoneeseen, kun tuli uusi ukkosen jyrähdys ja sade. Se uimareissu jäi väliin ja pojat olivat todella pettyneitä.
Meillä oli täksi illaksi liput Pirates joukkueen pesäpallopeliin ja tarkoitus oli käydä katsomassa peliä yhdessä vaimon esimiehen perheen kanssa. Sade sotki suunnitelmat. Istuin paikat olisivat olleet avoimen taivaan alla ja pelin ajankohta saatetaan siirtää toiselle päivälle sateen takia. Näin ollen emme lähteneet paikanpäälle. Vahinko ei ollut kovin suuri, koska amerikkalainen pesäpallo on mielestäni maailman tylsistyttävin peli katsoa. Isot äijät heiluttavat mailaa vuoron perään kentällä ja yrittävät osua vastapalloon. Kerran pelin aikana pallo lentää kaaressa vastapäädystä ulos, kenttä rullaa ja yleisö mylvii. Eurooppalaisessa jalkapallossakin tapahtuu enemmän, vaikka lopputulos olisi 0-0.
Päivät ovat menneet joutuisasti. Mukavaa on ollut ja koti-ikäväkään ei ole iskenyt sitten ensimmäisen taksimatkan kotisuomesta. Ensi viikosta lähtien jään Antonin kanssa kahdestaan kotiin, joten saa nähdä, mitä kaikkea tässä keksitään yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti