Kevätloma

Alinalla ja Aarnolla on tämä viikko koulusta kevätlomaa. Antonin kevätloma oli jo muutama viikko sitten ja vaimolla ei ole erillistä lomaa. Hän saa kuitenkin torstain ja perjantain vapaaksi, koska kävi kahtena päivänä töissä lumipyräkän jälkeen, vaikka yliopisto oli tuolloin suljettu. Lähdemme torstaina ajalemaan kohti Niagaran putouksia, josta on vielä tarkoitus jatkaa matkaa kohti Torontoa perjantaina ja viettää siellä pääsiäistä. Pääsiäisperjantai ja -maanantai ovat täällä normaaleja työpäiviä. Lapset palaavat maanantaina kouluun. Vuonna 1998 olin viisi viikkoa koulutuksessa Torontossa maalis- ja huhtikuussa. Silloinen työnantaja maksoi vaimon lennot Torontoon, joten vietämme toistamiseen pääsiäistä Torontossa. Nyt meitä on vain kolme enemmän. En ole vielä varannut Torontosta hotellihuonetta, mutta ajattelin tälläkin kertaa käyttää Priceline -varauspalvelua, jossa saa antaa oman tarjouksen hotelliyöstä. Tarjousta antaessa pystyy valitsemaan vain alueen, joten nähtäväksi jää millaisen hotellin saamme tällä kertaa, vai nukummeko autossa. Loppuviikoksi on luvattu yli 25 asteen lämpötiloja.

Sanomalehdessä on pitkin talvea kirjoitettu erään 12-vuotiaan pojan tulevasta oikeudenkäynnistä. Hän murhasi 11-vuotiaana isänsä 26-vuotiaan morsiamen ampumalla hänet viime vuoden helmikuussa. Nainen oli viimeisillään raskaana, joten myös syntymätön lapsi menehtyi. Poikaa oli pyydetty siirtämään tavaransa pois omasta huoneesta, koska siitä oli tarkoitus tulla vauvan huone ja tämän epäilleen olleen ratkaiseva motiivi pojan hirmuteolle. Valamiehistö on nyt viimein tehnyt päätöksen, missä oikeudessa murhasyyte tullaan toukokuussa käsittelemään. 12-vuotias poika saa syytteen 1. asteen murhasta ja hänen on vastattava syytökseen aikuisten oikeusasteessa. Lehtiartikkelin mukaan valamiehistö ei myöntynyt käsittelemään asiaa nuorisorikoksena, koska poika ei tuntenut yhtään syyllisyttä tekemisistään. Hän joutuu vastaamaan teostaan, kuten aikuinen. Jos poika todetaan syylliseksi, hänestä tulee rikoshistorian nuorin, joka tuomitaan elinkautiseen vankeuteen ilman ehdonalaisuutta. Hän siis tulee viettämään loppuelämänsä vankilassa ellei häntä myöhemmin armahdeta. Mikäli asiaa käsiteltäisiin nuorisorikoksena, hän vapautuisi vankilasta 21-vuoden iässä. Raakaa kohtelua ja millä perusteella - ei syyllisyydentunnetta.

Pitäisikö lapselle antaa toinen mahdollisuus? Tätä asiaa olen tullut koti-isänä useasti pohtineeksi. Toki murha on äärimmäinen teko ja oma lukunsa, mutta arkipäiväisissä asioissa tulisi antaa aina toinen mahdollisuus. Lapsen elämä on kuitenkin monivuotinen oppimisprosessi. Omasta lapsuudesta muistan, kuinka asioita tuli tehtyä ja kokeiltua kielloista huolimatta. Kerran isoäiti pyysi kesämökillään minua ja veljeäni noutamaan toisesta mökistä kaksi pussia hienosokeria. Olin tuolloin ehkä 5-vuotias ja isoäiti mainitsi erikseen, ettei sokeripusseja saa heitellä. Minähän tottelin ja heitin pussin ilmaan sillä seurauksella, että sokerit olivat pitkin puutarhaa. Juoksin mökin taakse piiloon ja häpeämään, mutta toista kertaa isoäiti ei enää pyytänyt minulta apua hienosokerin kantamisessa.

Usein vasta oman kokemuksen kautta lapsi ymmärtää, mitä vanhemmat ovat kielloilla ja ohjeilla tarkoittaneet. Vai, olinko minä kenties jokin poikkeus lapsena. Tuskinpa. Tämä on kuitenkin kiperämpi kysymys aikusena eli miten suhtautua oman lapsen tottelemattomuuteen. Toinen mahdollisuus on hyvä antaa, mutta kolmannesta tai puhumattakaan neljännestä mahdollisuudesta on toki jo hyvä keskustella lapsen kanssa. Usein tulen epäileneeksi, miten oma lapsi kuulee sanoman. Ajattelenko asiaa vain itsekseni ja jätän viestistäni jonkin oleellisen informaation ajatuksiini pukematta sitä sanoiksi, vai miksi lapsi tekee juuri niin kuin hetkeä aikaisemmin olen kieltänyt. Ehkä kiellon lisäksi olisi hyvä antaa riittäviä perusteluita. Kasvattajana koen ohjeiden antamisen haasteelliseksi ja valitettavasti oma kärsivällisyyteni ei usein tahdo riittää edes sen toisen mahdollisuuden antamiseksi.

Hyvää palvelua

Olin Antonin kanssa perjantaina jälleen kirjastossa. Kahdella aikaisemmalla kerralla olimme lainanneet Batman kuvakirjoja ja videoita. Tällä kertaa ajattelin lainata itselleni jonkin kirjan ja pysähdyimme katselemaan minulle sopivaa kirjaa, joskin kirjojen katselemisesta ei tahtonut tulla mitään. Ensinnäkään minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, minkälaisen kirjan haluaisin lainata ja toisekseen aikani meni pääasiassa Antonin seuraamiseen. Kirjat olivat kauniissa rivissä hyllyn etureunoilla, mutta Antonin mielestä niitä oli hauska työntää. Anton sai kirjarivit kieltämättä aika sekaisin ja minä aloin olla jo hermostunut, kunnes kirjastotäti tuli kysymään, että tarvitsemmeko apua. Hän kertoi lastenosaston olevan vähän pidemmällä, mutta mainitsin vain katselevamme kirjoja. Ehkä me olimme vähän epäilyttävän näköisiä tai sitten hän oli vain niin palvelualtis. Mieleeni juolahti eräs tunnettu kirjailija, jonka nimeä en tietenkään kysyessäni muistanut. Aloin kuvailemaan kirjailijan kirjoittamia kirjoja, jonka jälkeen alkoi kirjastotädin arvausleikki. Luovutin ja kerroin meidän menevän katsomaan lastenkirjoja.

Löysimme Antonin kanssa yhden Batman videon ja kirjan, joita emme olleet aikaisemmin lainanneet. Hämmästykseni kirjastotäti tuli lastenosastolle muistilappu kädessään ja kysyi lisää kirjailijoista. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut kyseisistä kirjailijoista, mutta David Benioffin kirjoittama kirja (City of Thieves) kuulosti mielenkiintoiselta, koska kirjastotädin mukaan se kertoi toisesta maailmansodasta. Muistin myös viimein kirjailijan, jota olin hänelle aikaisemmin yrittänyt kertoa (Dan Brown). Hän ohjasi minut oikealle kirjahyllylle ja kysyi haluaisinko myös lainata jomman kumman hänen esittämistään kirjoista. City of Thieves -kirjaa ei löytynyt hyllystä, mutta kirjastotäti tarkasti sen tietokoneelta juuri palautetuksi ja nouti sen "tiskin alta". Laina-aika on täällä vain kolme viikkoa, joten päädyin lainaamaan ainoastaan hänen ehdottamansa kirjan. Olin erittäin otettu saamastani palvelusta. Olen käynyt lasten kanssa useasti Kivenlahden kirjastossa, jossa kirjastotädit ja -setä pääasiassa istuvat tiskin takana. He eivät ole olleet oma-aloitteisia palvelun osalta. Tosin he useimmiten tervehtivät meitä iloisesti. Olemme kenties jääneet heidän mieleen, kun minulla on ollut usein pyöräilykypärät kädessä, lapset ovat pitäneet kovaa ääntä ja toisinaan lapsilla on tullut kirjastossa vessahätä.

Antonin päiväkodista oli tullut muutama viikko sitten kysely, että haluaako lapsemme osallistua psykologiseen testiin. Lauantaiaamuna klo 09:00 meille tuli kotiin nouri mies ja nainen tekemään Antonille testiä. Testi sisälsi mm. erilaisten kuvien ja hahmojen yhdistämistä. Anton istui heidän kanssa ruokapöydän ympärillä, kun me muut perheenjäsenet jatkoimme muiden asioiden parissa. Tilanne oli aika koominen ja samalla tukala, kun minulla ja vaimolla oli vaikeuksia olla nauramatta. Antonin yhdistäessä kuvia oikein tämä mieshenkilö antoi raikuvat aplodit ja hurraukset: "good job, excellent, way to go man, awesome, you got it" jne. Me suomalaiset emme kenties ole tottuneet vastaavankaltaiseen kannustamiseen, mutta ainakin tämä mieshenkilö piti meidän lapsia enemmän ääntä ja olen varma, että yläkerran pojatkin tulivat heränneeksi jatkuviin taputuksiin ja huudahduksiin.

Puolen tunnin jälkeen Anton alkoi olla jo väsynyttä miestä ja hän sai pienen hengähdystauon. Tauon jälkeen Anton ei tosin tahtonut enää jaksaa keskittyä, jolloin tuli lahjonnan vuoro. Testaajat kysyivät löytyisikö meiltä jotain herkkua Antonille. Olin edeltävän päivän kauppareissulla ostanut pussillisen makeisia (Swedish Fish) ensimmäisen kerran sitten viime syksyisen lupaukseni olla ostamatta lapsille enää karamellejä. Pussin rapina oli yhtenevää ja sokerin voimalla Anton jaksoi seuraavan tunnin testin loppuun saakka. Emme seuranneet testaamista sen enempää, mutta en usko Antonin yksin syöneen niin suurta makeismäärää. Testin loputtua keskustelimme testin sisällöstä. Anton oli ensimmäinen vastaavan testin suorittaja ja naishenkilö tulee käyttämään testin tuloksia gradussaan yliopistolle.

Sunnuntai kului ostoksilla tai siis minä ja Aarno menimme elokuviin muiden mentyä H&M ostamaan kevättakkeja. On se kumma, miten ruotsalaiset pärjäävät ja ovat maailmalla suomalaisia huomattavasti tunnetumpia. Niillä on paljon tunnettuja brändejä, kuten Volvo ja ne pärjäävät hyvin urheilussa. Volvo tosin myytiin tänään kiinalaisille, mutta Olympialaisissa he ylsivät mitalitavoitteeseensa. Kymmenestä mitalista puolet olivat lisäksi kultaisia. Minulle ainakin tulee ruotsalaisista mieleen Hannu Hanhi. Täälläkin on Ikea ja H&M, joskin vain yhdessä myydään lasten vaatteita ja tämän takia meidän piti ajaa kaupungin ulkopuolelle ostoskeskukseen. Itse olisin suosinut paikallisia vaatemerkkejä, mutta minkäs teet vaimon ja tyttären mieltymyksille. Vaimo kehui saaneensa ostettua viimeisiä vaatekappaleita eli monesta tuotteesta oli vain yksittäisiä hajakokoja jäljellä. Ehkä kyseinen liike myikin vain esittelykappaleita...

Ostoksilla käynti on aina lasten kanssa stressaavaa, mutta tällä kertaa minä ja Aarno nautimme hyvästä elokuvasta - How to Train Your Dragon (Näin koulutat lohikäärmeesi). Näytökset pyörivät 40-60 minuutin välein ja meidän ainoaksi pettymykseksemme emme tulleet ostaneeksi lippuja 3D-näytökseen. Tämä elämys jäi mieltä vielä kokematta, mutta tästä huolimatta elokuva oli viihdyttävä. Epäsuorasti ruotsalaiset niittivät tässäkin mainetta, kun pääosassa olivat viikingit.

Koulutappelu

Alinan vierailu Amishien luona sujui hyvin ja hän piti vierailua onnistuneena, vaikka sähköä ei ollut. Vessa oli sentään sisällä ja siellä oli kuulemma ihan oikeaa vessapaperia. Alina suunnitteli jo vierailevansa siellä uudestaan kesällä. Ehkä meidänkin olisi tarpeen elää yksinkertaisempaa elämää ja luopua ainakin TV:stä ja tietokoneesta. Toisaalta TV on helpottanut minun arjen pyörittämistä, mutta toisaalta Anton on ollut hyvä keksimään omia leikkejä, kun esimerkiksi valmistan ruokaa tai pyykkään. Veljen vaimo pyysi minua julkaisemaan hyviä ruokareseptejäni. Minun on tunnustettava, etten ole mikään kokkaaja ja käytän pääasiassa reseptikirjaa. Olen tullut pääasiassa käyttäneeksi Arja Liimataisen kirjoittamaa reseptikirjaa (Parasta kotiruokaa) apuna, vaikka maustamisen teen useimmiten omien mieltymysten mukaisesti.

Keskiviikkona oli rauhallista, kun kolmen lapsen sijaan vain kaksi piti meteliä. Alinan poissaollessa Aarnolla ei ollut nahistelukumppania. Alina ja Aarno ovat olleet usein toisilleen äänekkäitä ja epäkohteliaita koulusta tullessaan. Kolmesta lapsesta lähtee paljon ääntä, mutta tähän mennessä yläkerran pojat eivät ole ainakaan valittaneet liiasta metelistä. Heidän opiskelunsa päättyy toukokuussa ja epäilen poikien muuttavan pois, jolloin mekkalasta vaurioituu vain omat korvat.

Rehtori lähetti eilen Aarnon mukana kirjeen kotiin: "As some of you may be aware, City paramedics and police were at school this morning..." Mietin jo hetken, että miten tämä oikein liittyy Aarnoon, mutta rehtori halusi ilmoittaa kirjeitse kaikille vanhemmille koulussa sattuneesta tappelusta. Kaksi vanhemman luokan oppilasta (tyttö ja poika) olivat ottaneet oikein kunnolla toisiaan vastaan ja tapelleet ruokalassa opettajan väliintulosta huolimatta sillä seurauksella, että opettaja loukkaantui ja hänet vietiin sairaalaan paikattavaksi. Huh, onneksi kouluun asennettiin metallinpaljastuslaite viime viikolla. Toivottavasti tappelupukarit käyttävät vastaisuudessakin aseinaan vain nyrkkejä. Joka tapauksessa tapahtuma on sekä koulun että poliisin tutkittavana ja johtaa mahdollisesti jatkotoimiin.

Alinalla ja Aarnolla oli eilen karatessa vyökoe. Molemmat saavat keltaisen vyön, joka on valkoisesta vyöstä seuraava väri. Molemmat saivat karateklubista kirjeen, joka sisälsi ilmaisia harjoituspasseja jaettaviksi ystävilleen. Passilla saa ilmaisen neljän viikon perehdytyksen (8 harjoituskertaa). Vaimo innostui tästä niin paljon, että hän ja Anton tulevat todennäköisesti käyttämän tämän perehdytyksen hyväkseen. Minä pidättäydyn tilaisuudesta, sillä neljä karaten harrastajaa olisi jo ihan tarpeeksi meidän perheessä. Toivottavasti Espoosta löytyy jokin karateseura meidän muutettua takaisin, koska ainakin Alinalla ja Aarnolla riittää intoa.

Vaimo ehdotti, että osallistuisin Suomessa järjestettävään kirjoituskilpailuun, jonka aiheena on perheen ja uran sovittaminen yhteen. Palkinnosta en tiedä, kuin en myöskään kirjoitustaidoistani. Lukiossa ainekirjoitus tuotti äärimmäistä tuskaa. Kahden tunnin aikana en saanut raapustettua paperille juurikaan mitään ja jouduin useimmiten jatkamaan kirjoittamista kotona. Siinä ihmetellessä vierähti helposti useita tunteja. Vaikka kuinka yritin noudattaa Auliksen oppeja, en tästä huolimatta saanut aikaiseksi mielenkiintoista kirjoitettavaa. Toisaalta nyt olen jo harjoitellut yli seitsemän kuukautta kirjoittamista, joten kait sitä voisi yrittää. Ainakin saisin yhden uuden kirjoituksen julkaistavaksi blogissani huhtikuussa.

Amishit

Alina pääsi tänään kulttuurimatkalle Amishien kylään - yöksi. Tuttavaperheen rouva haki oman tyttärensä ja Alinan koulusta keskipäivällä, jonka jälkeen he matkasivat autolla yökyläpaikkaan. Tuttavaperheen rouva tuntee noin parin tunnin ajomatkan päässä asuvia Amisheja ja on vieraillut heidän luona useasti aikaisemminkin. Alina saanee aikamoisen kulttuuriannoksen yksinkertaisten elämäntapojen noudattamisesta. Toivottavasti hän suhtautuu avoimin mielin heidän elämäntapoihin, joka poikkeaa huomattavasti Alinan elämäntavoista.

Amishit on kristitty lahko. Sen perusti Jakob Amman -niminen henkilö Sveitsissä 1600-luvun lopulla. Ensimmäinen suurempi ryhmä Amishejä saapui USA:han 1730-luvun paikkeilla asettuen Lancasterin alueelle täällä Pennsylvanian osalvaltiossa. Kyse on noin 150 000 ihmisen uskonnollisesta ryhmästä, joka on levinnyt 42 osavaltioon ja Kanadaan saakka, joskin 80 % yhteisöstä asuu edelleen Pennsylvanian osalvaltiossa. He eivät hyödynnä teknologiaa yhteiskunnassaan ja elävät mm. ilman sähköä, kotipuhelimia ja autoja. Maanviljelyksessä ei myöskään käytetä traktoreita. Lahkon sisällä on kuitenkin ryhmiä, jotka käyttävät jossain tilanteissa nykyteknologiaa hyväkseen. Me emme olleet varmoja, missä Amishit suorittavat tarpeensa, joten annoimme Alinalle varmuuden vuoksi vähän vessapaperia mukaan, jos vaikka ulkohuussista ei löytyisi nykyaikaista pyyhepaperia. Harmiksemme alueella ei ole kännykkäverkkoja, joten emme ole kuulleet Alinasta mitään.

Sanomalehdessä oli eilen artikkeli, jossa kerottiin Toyotan Yhdysvaltalaisten osakkeenomistajien nostamista oikeusjutuista yhtiötä vastaan. Kanteluissa väitetään Toyotan johdon tietoisesti antaneen sijoittajille harjaanjohtavaa informaatiota kaasupolkimien ongelmista vuosien ajan. Ongelmat ovat olleet johdon tiedossa, mutta niitä olisi kanteiden mukaan vähätelty. Sijoittavat sanovat yhtiön antaneen vääriä todisteita ja yhtiön alunperin todenneen kaasupolkimien ongelmien johtuvan viallisista lattiamatoista. Virheellisen informaation takia ongelmilla ei ollut tuolloin vielä vaikutusta yhtiön osakkeiden arvoon. Vasta yhtiön ilmoittaessa ongelman todellisen laajuuden tammikuussa ja yli kahdeksan miljoonan auton vaativan korjausta, on osakekurssi saanut takkiinsa. Lokakuun 5. päivä osakkeen arvo oli 75 $, jolloin autoja kutsuttiin korjaukseen viallisten lattiamattojen takia. Arvo nousi yli 90 dollariin ennen tammikuun ilmoitusta ja pudoten siitä yli 16 prosenttia maaliskuun alkuun mennessä. Nyt osakkeen arvo on toipunut ja on lähellä 80 dollaria.

Sijoittavat vaativat yhtiöltä korvausta osakkeen arvon alentumisesta, koska yhtiön johto ei alunperin kertonut ongelman johtuvan säännöllisestä suunnitteluvirheestä. Eräs artikkelissa haastateltu sijoittaja mainitsi hankkineensa Toyota osakkeita joulukuun lopussa, kun osakkeen arvo oli korkealla ja ongelman laajuudesta ei ollut vielä annettu julkisuuteen informaatiota. Samainen sijoittaja samalla tähdentää, ettei ostanut osakkeita saadakseen syyn haastaa Toyotan oikeuteen.

Voi, miten läpinäkyvää. Sijoittavat eivät muka tietäisi, että sijoittamiseen sisältyy aina riski sijoituksen arvon laskemisesta. Toyotan haastaminen oikeuteen kuvastaa tätä yhteiskuntaa, kuinka ihmiset yrittävät päästä rikkauksiin käsiksi haastamalla toisia oikeuteen. Korvausvaateet ovat usein valtavia. Lakimiehet hakevat tv-mainoksissa toimeksiantajia (asiakkaita). Kas, kun eivät samalla kerro, mitä ei ole erikseen kielletty tekemästä ja mistä voisi haastaa oikeuteen. Kaikki asiat pyritään tekemään niin, ettei kukaan voisi haastaa oikeuteen, vaikka jotkut asiat voisi tehdä yksinkertaisemminkin. Ihmiset elävät täällä pelko persuuksissa. Mielestäni koko lakijärjestelmä vaatisi perusteellisen remontin, vai voidaanko jossain muussa maassa esimerkiksi tuomita virkamies 57 vuodeksi vankeuteen oman edun tavoittelusta. Joopa joo. Onneksi Suomessa on hyvä ja turvallista elää.

Maanantaina oli shortsikeli (22 astetta), vaikka jotkut ihmiset ovat kulkeneet shortseissa jo lämpötilan noustua plussan puolelle ensimmäisen kerran. Tiistai olikin sitten jo viileämpi sää ja lämpötila vain 4 astetta. Keli muuttui yön aikana nopeasti. Anton ei ollut tiistaiaamuna asiasta moksiskaan, vaan halusi tiistaina ehdottomasti jalkaansa Batman shortsit päiväkotiin. Vaikka kuinka yritimme perustella asiaa, niin hän hyppi tasajalkaa ja huusi haluavansa pukeutua shortseihin. Pyynnöstäni hän kävi vielä ulko-ovella toteamassa ulkolämpötilan, mutta ei tästä huolimatta muuttanut mielipidettään. Meidän ei mahtanut muuta kuin antaa periksi ja Anton oli koko päivän shortsit jalassa. Päiväkodin jälkeen emme tosin ulkoilleet vesisateessa. Anton perusteli valintaansa sillä, että muutkin kulkevat täällä shortseissa. Totta, mutta nyt Antonilla on nuha. Onneksi hän tänään sentään suostui laittamaan pitkät housut shortsien päälle. Elämä ei aina ole niin helppoa valintojen edessä.

Viikonloppu

Viime viikko oli kiireisin viikko tähän mennessä. Alina ja Aarno käyttivät tilaisuuden hyväkseen, eivätkä tehneet Suomikoulua minun poissaollessani. Minulla oli 3 iltana veroneuvontaan liittyviä menoja ja perjantaina kävin Alinan kanssa uimassa. Vaimolla on ollut työkiireitä ja hän piti esityksen sunnuntaina Skandinaavisen järjestön tapahtumassa, joten hän valmisteli kotona esitystään pitkin viime viikkoa. Lisäksi minulla oli viikonloppuna vesipalloturnaus ja tapasin lauantaina muutamia muita suomalaisia.

Yliopistojoukkueeni (kuulostaa hienolta - ihan kuin olisin itse yliopiston nuori opiskelija) järjesti viikonloppuna vesipalloturnauksen. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi ottelua. Lauantain ensimmäinen ottelu voitettiin 19-5 ja minä tein historialliset kolme maalia yhdessä ottelussa. Tosin en poiminut palloa muistoksi, vaikka kolmas maali tuli upeasta syötöstä pelin viimeisellä sekunnilla. Lauantain iltaotteluun en päässyt mukaan ja siinä ottelussa tuli takkiin 11-5. Minun poissaolollani ei ollut vaikutusta asiaan, koska en kuitenkaan ole mikään runkopelaaja. Sunnuntain aamupelit eivät enää sujunetkaan minulta yhtä mallikkasti, vaikka ensimmäisessä pelissä tein yhden maalin. Ottelu hävittiin 10-9. Seuraava peli voitettiin 6-5, mutta minulle jäi muistoksi lähinnä kipeytynyt leuka ja pieni kolo toisessa yläetuhampaassa. Vastustaja niin sanotusti täräytti kyynerpäällä leukaan. Leuka on enää vähän arka, mutta etuhammas tuntuu kielenpäässä karhealta.

Tapasin lauantaina 5 suomalaista miestä, jotka olivat tulleet katsomaan Penguinsien jääkiekkopeliä Washington DC:stä. Peli pelattiin jo klo 13:00 ja liityin iltapäivästä heidän seuraansa ottelun jälkeen. Pasi oli ottanut minuun yhteyttä autofoorumin keskustelupalstalla arvaten minun olevani suomalainen, koska käytän sielläkin Sakke -nimeä. Joka tapauksessa jossain vaiheessa Pasi tuli maininneeksi Pittsburghin vierailusta ja pyysi minua liittymään heidän seuraansa. Ilta sujui oikein mukavasti seurustellen muiden suomalaisten kanssa. Kolme tunnusti olevansa koti-isänä, joten löysin viimein kohtalotovereita. Olin ensimmäistä kertaa täällä ollessamme baarikierroksella ja tuntui kuin olisin ollut Suomessa, koska sain kuunnella ja puhua omaa äidinkieltä.

Antonilla oli sunnuntaina synttärit päiväkotikaverin luona samanaikaisesti, kun vaimo piti luentonsa veneilemisestä Itämerellä. Arvaukseni osui oikeaan, kun ajattelin olevani ainoa miespuolinen vanhempi synttärijuhlilla. Toki päivänsankarin molemmat vanhemmat olivat paikalla, mutta muilla kuudella lapsella oli äiti mukana. Pääsin kehumaan vaimoa, koska hän on pääasiassa kantanut kotona vastuun lasten kasvattamisesta Suomessa. Keskustelimme myös äitiyslomasta ja sosiaaliturvasta. Täällä on hyvin tavallista, että lapsen äiti palaa takaisin työelämään vauvan ollessa 3 kuukautta. Eräs rouva tosin mainitsi palanneensa takaisin työelämään jo 6 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Suomalainen järjestelmä sai paljon ihailua, mutta onhan suomalainen sosiaaliturva todellisuudessakin erinomaista, vaikka siinäkin löytyisi paljon tehostamisen tarvetta.

Obama sai viimein runnottua läpi sosiaaliturvauudistuksen. Minulla ei ole riittävästi tietoa ja kokemusta paikallisesta sosiaaliturvasta, että voisin ottaa uudistuksen puolesta kantaa. Joka tapauksessa sosiaaliturva perustuu täällä pääasiassa työnantajien tarjoamaan sairausvakuutuksiin. Vakuutusmaksut ovat kalliita. Yksityishenkilöt ottavat myös vakuutuksia itselleen ja perheenjäsenilleen, jos heillä on siihen varaa. Sairausvakuutuksia on moneen lähtöön. Olen kuullut, että joku maksaa jokaisen perheenjäsenen sairasvakuutuksesta 630 $ kuukaudessa ja tämän lisäksi jokaisesta lääkärikäynnistä joutuu vielä maksamaan 90 $ omavastuun. Joillakin perheillä on myös sellaisia sairausvakuutuksia, jotka antavat korvauksen vuosikustannusten noustessa yli 10000 $ rajan. Toisin sanoen vakuutusyhtiön asiakas maksaa kuukausimaksun ja kulut aina 10000 dollariin saakka ennen ensimmäistäkään korvausta.

Vakuutusyhtiöt ovat myös onnettomuuden sattuessa voineet evätä korvausten maksamisen vetoamalla johonkin vakuutusehtojen pykälään. Esimerkiksi eräs henkilö loukkasi leukansa kaatuessaan. Vakuutusyhtiö irtisanoi vakuutuksen, eikä maksanut korvauksia vedoten siihen, että kyseessä olisi ollut hampaisiin kohdistuva vahinko ja vakuutusehdot eivät kattaneet hammaslääkärin kuluja. Tässä tapauksessa asiakas nosti kanteen vakuutusyhtiötä vastaan ja sai vakuutusyhtiön maksamaan korvaukset, koska hammaslääkärikäyntejä ei ollut. Joka tapauksessa moni vakuutusyhtiön asiakas tyytynee vakuutusyhtiön päätökseen, eikä hänellä ole mahdollisuutta lähteä taistelemaan vakuutusyhtiötä vastaan. Ehkä Obaman uudistuksen eräs merkittävin asia on se, että vastaisuudessa vakuutusyhtiöt eivät enää voi evätä vakuutusta olemassa olevien sairauksien perusteella tai henkilön sairastumisen jälkeen. Käsittämätöntä, että vakuutusyhtiö on tähän saakka voinut keplotella itsensä irti vakuutussopimuksesta korvausten langettua maksettavaksi. En yhtään ihmettele, että runsaasta 300 miljoonasta ihmisestä arviolta 2 miljoonaa saa elantonsa lakimiehenä ja näistäkin moni lienee vakuutusyhtiöiden palveluksessa.

Kesäaika

Minulta jäi viime blogissani mainitsematta, että täällä siirryttiin kesäaikaan jo viime sunnuntaina. Aikaero on Suomeen nyt toistaiseksi 6 tuntia, kunnes Suomessakin siirrytään kesäaikaan. Aamuisin alkoi olla valoista jo kuuden jälkeen ja heräilin ennen kellonsoittoa. Nyt päivän sarastus alkaa seitsemän aikaan, joten en herää ainakaan turhan aikaisin. Nukkumisen kanssa on kuitenkin toisinaan haasteita, kun yöllä herätessä uni ei tahdo tulla silmään. Esimerkiksi viime yönnä siirryin olohuoneen sohvan puolelle nukkumaan ja sain onneksi nukutuksi uudelleen. Minulla ei ole koskaan ollut hyviä unenlahjoja ehkä armeija-aikaa lukuunottamatta. Kesäajan ansiosta illatkin ovat nyt valoisia. Pimeys tulee kahdeksan kieppeillä. Kevät tuntuu nyt oikein ihanalta ja loppuviikon lämpötilat ovat Suomen olosuhteisiin verrattuna kesäisiä.

Sain koulusta vaihteeksi kirjeen Aarnon poissaoloista. Aarnolla ei ole ollut poissaoloja sitten meidän tammikuisen lomamatkan, joten tilanne ei ole sen osalta muuttunut yhtään huonompaan suuntaan. Kuitenkin koulu halusi lähestyä meitä jälleen kirjeellä ja muistuttaa poissaoloista: "Your child has been absent from school for 10 days or more this year. Even though these absences are excused you will be required to submit documentation from a doctor, court, clergy, or funeral director for any future absences." Mikäli Aarnolle tulee vielä viimeisen kolmen kuukauden aikana poissaoloja, meidän on toimitettava koululle lääkärin, tuomioistuimen, papiston tai hautausurakoitsijan kirjoittama poissaoloilmoitus. Armoa!

Aarnon 11 poissaolosta 6 ajoittuu lokakuulle, jolloin mummo oli auttamassa meitä. Aarno joutui aloittamaan 1. luokan ummikkona vieraalla maaperällä osaamatta englantia. Mietin muutama päivä sitten Aarnon tilannetta ja millaiselta hänestä on mahtanut tuntua. Tahtomattaan joutuu istua joka päivä 7,5 tuntia paikallaan ymmärtämättä sanaakaan muiden puheesta. Koulupäivät ovat varmasti tuntuneet pitkiltä ja esikoulun kavereita Suomessa on ollut ikävä. Aarnon suoritus on ollut esimerkillistä ja moninkertaisen hatunnoston arvoinen. Toivon Aarnon aina muistavan tämän saavutuksen elämässään tulevien koettelumusten edessä. En ihmettele yhtään Aarnon viime syksyistä puremistapausta, enkä hänen haluamaa mummon huomiota lokakuussa.

Elämä ei ole mustavalkoista, mutta mielestäni paikallinen koululaitos on täydellisen joustamaton. Poissaoloja tarkastellaan yksinomaan lukumääräisesti ja kaikkia kohdellaan poissaolojen osalta samoin periaattein. Lieneekö kyse yhdenmukaisuusperiaatteista, vai mistä? Koulun on toki tärkeää seurata oppilaiden poissaoloja ja TARVITTAESSA puuttua niihin. Koululaitos tuhlaa resurssejaan ja voimavarojaan noudattamalla mustavalkoista periaatettaan kaikkien oppilaiden osalta. Oppilaat ovat koulun voimavaroja, oppilaat ovat myös ihmisiä ja yksilöitä, joten heitä tulisi myös kohdella taustojen ja koulumenestystyksen perusteella yksilöllisesti. Koulun lähettämässä kirjeessä oli toki se myönteinen puoli, että se sai meidät vahnemmat nauramaan. Sanonta kuuluu, että nauru pidentää ikää. Meidän elinikää on kenties tullut paikallisen koululaitoksen toiminnan myötä yhtä paljon lisää kuin olemme tähän mennessä asuneet USA:ssa.

Mahdollisen seuraavan poissaolon tapahtuessa taidan kääntyä papiston puoleen, mikäli kyse ei ole vakavasta sairaudesta. Lääkärille on aivan turha mennä ja maksaa kovia lääkärin palkkioita pelkän poissaoloilmoituksen vuoksi. Tuomioistuimen puoleen lienee turha kääntyä, koska oikeuslaitos on tuskin yhtään sen joustavampi. Hautausurakoitsija puoleen voisi toki kääntyä, mutta sanomalehdestä tulisi ensin tutkia kuolinilmoituksia ja löytää sopiva hautausajankohta, mutta vieraiden ihmisten suruun on aivan turha puuttua. Näin ollen papisto on näistä neljästä vaihtoehdosta varmasti kaikkein ymmärtäväisin, eikä kirjoittane laskua poissaoloilmoituksesta.

Olin tällä viikolla kahdesti englannin kielen opiskelussa (English as Second Language). Meitä oli yhteensä 6 oppilasta. Minä, kaksi kiinalaista ja kaksi japanilaista kotirouvaa sekä yksi kiinalainen mies (jatko-opiskelija). Eurooppalaiset ESL-opiskelijat tuntuvat olevan harvassa puhumattakaan miespuolisista kotiarjen pyörittäjistä. Ehkä muut eurooppalaiset osaavat englantia mielestään jo riittävän hyvin minua lukuunottamatta ja ulkomaalaiset miehet eivät halua muuttaa USA:han ryhtyäkseen koti-isäksi. Yhden poikkeuksen olen toki kohdannut minun lisäkseni, mutta kyse onkin toisesta suomalaisesta ja kerron asiasta tuonnempana enemmän tavattuani hänet ensin henkilökohtaisesti.

Minulla oli eilen ensimmäinen veroneuvontatilaisuus. Meitä oli yhteensä viisi vapaaehtoista veroneuvojaa. Ilta meni mukavasti keskustellen muiden vapaaehtoisten kanssa. Neljän tunnin aikana kävi ainoastaan 15-20 avuntarvitsijaa. Veroilmoituslomakkeiden viimeinen jättöpäivä on 15. huhtikuuta ja tuolloin on kuulemma kaikkein eniten ruuhkaa. Oletin asian olevan näin valitessani itselleni päiviä veroneuvontatilaisuuksia varten ja valitsin tarkoituksella itselleni mahdollisimman varhaiset ajankohdat päästääkseni helpommalla :-) Tänään on minun toinen ja samalla viimeinen vuoroni.

Lentoliput

Lentolippujen hinnoittelu on aivan posketonta. Se on täysin epäloogista toimintaa ja ihmettelen, miten lentoyhtiöt ylipäätään ovat itse selvillä lentolippujen hinnoittelusta. Esimerkiksi Finnairin yhdensuuntainen matka New York - Helsinki maksaisi minulta ja lapsilta 30.7.2010 3103 dollaria. Edestakaisen matkan saisi 3408 dollarilla ts. paluumatka olisi 1/10 osa menomatkan hinnasta. Vastaavasti sama yhdensuuntainen Finnairin lento maksaisi American Airlines:lta ostettuna 5765 dollaria ja edestakainen lento 4378 dollaria. Lentomatkojen hinnoittelussa ei ole mitään järkeä. Tämän kaltainen hinnoittelu ei ole missään muualla mahdollista. Joka tapauksessa en ole vielä ostamassa paluulippuja, mutta hinnoittelua lienee tarpeen seurata kevään mittaan.

Lapsiperheiden vanhempien on toisinaan haastellista järjestää yhteistä aikaa. Kaveripiireissä kuuluu silloin tälläin mainittavan, että meillä oli ensimmäinen yhteinen vapaailta kahteen vuoteen. Kävimme vaimon kanssa elokuvissa sunnuntai-iltana katsomassa "the Last Station" elokuvan (Viimeinen asema, ensi-ilta Suomessa 2.4). Mietimme yhdessä, milloin olisimme viimeksi käyneet yhdessä elokuvissa. Siitä lienee vähintään kolme ellei jopa neljä vuotta. Vaimo piti elokuvasta ja minunkin mielestä elokuva oli ihan ok. Tosin draaman sijaan olisin mielummin katsonut jännityselokuvaa, kuten "Shutter Island" (Suljettu Saari), mutta vaimo saattaisi menettää yöunensa. Taidanpa käydä katsomassa sen yksin joku ilta. Lähin elokuvateatteri sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Eijalle suuri kiitos lapstenhoitoavusta!

Lapset olivat omien sanojensa mukaan käyttäytyneet kohtuullisesti Eijan hoivissa, joskin Aarnolla sekä Antonilla oli ollut taisteluleikkejä ja pipejä oli tullut... Ostin lauantaina urheilukaupasta 4 vesitorpedoa, jotka ovat veteen heitettäviä vesileluja ja veden alla ne kulkevat pitkän matkan. Meillä oli Suomessa vastaava torpedo. Aarnon kanssa leikimme sen kanssa paljon Espoonlahden lastenaltaassa ja Aarno kävi aina sulkeltamassa sen pohjasta. Joka tapauksessa lapset innoistuivat leikkimään torpedoilla sunnuntai-iltana ja ilmeisesti leikit olivat olleet menneet vähän överiksi. Mahtoi Eijalla olla kestämistä.

Eilen vaimo kielsi heittämästä torpedoja sisällä, koska ne voivat osua jonkun silmään. 10 minuutin päästä Alina jo itki saatuaan torpedon silmäänsä. En tiedä, miten on muiden lasten osalta, mutta meidän lapsille viestit ja varoitukset eivät tahdo mennä perille. Onkohan kuulossa vikaa, vai kuuliko Aarno meidän sanovan: "heitä torpedo Alinan silmään". Onneksi selvisimme pelkillä kyynelillä. Kysyttyäni lapsilta, miten me vanhemmat saamme lapset kuuntelemaan ja toimimaan annettujen ohjeiden mukaan, Aarno sanoi ilmiselvän vastauksen. Aarnon mielestä meidän tulee ottaa ne pois. Aivan! Varoittamisen sijaan me olisimme voineet ottaa torpedot ennalta pois leikeistä.

Minulla oli maanantaina viimeinen perehdytys tulevaa veroneuvontaa varten. Eilinen tilaisuus oli sikäli hyvä, että se sai minut vain enemmän hämmentyneeksi yliopiston ulkomaalaisten opiskelijoiden ja työntekijöiden verokiemuroista. Edeltävällä viikolla oli läpäissyt veroneuvonnan edellytyksenä olleen kokeen. Eilen jouduin pohtimaan, että millä ihmeellä olin onnistunut sen läpäisemään. Tilaisuuden jälkeen harjoittelin kotona vaimon veroilmoituksen täyttämistä liittovaltiolle ja nyt olen vähän viisaampi sekä toivottavasti myös valmistautunut riittävästi keskiviikon veroneuvontaan. Suomella ei valitettavasti ole USA:n kanssa sopimusta yliopiston työntekijöiden verohuojennuksesta. Monella muulla valtiolla on ja näiden maiden kansalaiset eivät joudu lainkaan maksamaan liittovaltion veroja (pääasiassa kahtena ensimmäisenä vuotena). Vaimon palkasta on pidätetty likaa liittovaltion veroja. Mikäli harjoittelin hänen veroilmoituksen täyttämistä oikein, hän tulee saamaan vuodelta 2009 veronpalautusta. Tästä huolimatta hän tulee tukeneeksi Irakiin ja Afganistaniin ammuttuja ohjuksia 1199 dollarilla.

Julkisivu

Meidän oli tarkoitus mennä uudemman kerran laskemaan renkailla lauantaina, mutta siitä ei tullut vesisateen takia mitään. Lauantaina satoi vettä lähes koko päivän. Lunta todennäköisesti riittäisi vielä hyvin laskettelukeskuksessa, joskin täältä kaikki lumet (kinokset lukien) ovat sulaneet. Renkaat tuskin luistaisivat näillä lämpötiloilla enää kovinkaan hyvin. Olin Aarnon ja Antonin kanssa sen sijaan kaupoilla. Urheilukaupan hyllylle oli tullut jo veneen perässä vedettäviä renkaita. Pojat olisivat haluneet ostaa, mutta se olisi tarkoittanut myös venekauppoja tai - venevuokrausta tulevana kesänä, kun emme tulleet ottaneeksi mukaan venettä Suomesta.

Leveitä jokia pitkin vesirenkaan vetäminen varmasti sujuisi hyvin, mutta en tiedä kuinka uimakelpoista jokien vesi on. Pittsburghin jokien varsilla on ollut useita terästehtaita 1800-luvulta lähtien sekä myös laivanrakennusteollisuutta. Jos Suomessa oli vielä 1970-luvulla tapana upottaa meren pohjaan ylimääräiset roinat, niin tuskin täälläkään terästeollisuus on ollut vesisuojelun osalta ympäristöystävällistä kahdella edeltävällä vuosisadalla. 1970-luvun puolesta välistä lähtien terästeollisuuden tuotanto alkoi hiipua ja viimeinen tehdas suljettiin joskus 90-luvun taitteessa. Vedet tai jokien pohjat lienevät kuitenkin yhtä huonossa kunnossa.

Osaltaan historian sanelemana ja varmaan osittain rahavarojen puutteessa Pittsburgh ei itse asiassa ole viihtyisä kaupunki - ainakaan minun mielestäni. Terästehtaat ovat purettu jokien varsilta jo aika päivää sitten, mutta jokien varsia ei ole tehty viihtyisiksi. Potentiaalia on, jos vain olisi rahaa ja halua. Ainoastaan joen pohjoispuolelle (North Side) on rakennettu kävely- ja pyöräilyreitit joen varrelle. Muutoin joen rannat ovat epäsiistejä ja ulkoilureittejä ei ole. Toisaalta ihmiset liikkuvat autoilla. Rannat ovat vanhaa teollisuusaluetta ja alueet rumia. Kuuluisin puisto lienee ns. kultaisessa kolmiossa jokien risteyskohdassa, mutta sinne pääsee kävelemään vain moottoritien ali, joten tie pauhaa vieressä. Suikulähde on hieno, mutta puisto on pieni. Ydinkestustan eteläpuolella joenvartta reunustavat useat päällekkäiset ja rinnakkaiset moottoritiet. Toki ydinkeskustan ulkopuolella on viihtyisiä puistoja, kuten meidän lähipuistomme.

Pittsburgh on ollut hyvin vauras kaupunki "rauta-aikana" ja tämän seurauksena täällä on kuuluisa taide- ja dinosaurusmuseo sekä hieno konservatorio. Teräspohatat olivat taiteiden keräilijöitä. Andy Warhol omaa myös oman nimikkomuseon. Muutoin poikkeuksellisia nähtävyyksiä ei juurikaan ole. Rakennuskanta on rumaa. Heti ydinkeskustan ulkopuolella on vanhaa asuinrakennuskantaa. Talojen julkisivut ovat epäsiistejä ja tiilivuoraukset kaipaisivat kunnostusta. Tiet ovat huonokuntoisia. Ehkä kyse on pahamaineisista alueista, joiden läpi on tarkoitus ajaa pysähtymättä. Talojen katot ovat ruskeita, harmaita, punaisia ja valkoisia. Asuinrakennuksilla ei ole juurikaan muuta yhtäläisyyttä kuin rähjäisyys. Vaikka meidän asuinalue on hyvämaineinen, niin täälläkin moni talo kaipaisi kunnostusta. Monet talot ovat vuokralaisten käytössä ja vuokraisännillä ei liene kiinnostusta panostaa talojen julkisivujen parantamiseen. Toivottavasti meidän perheen yhteinen "julkisivu" on sen sijaan parantunut täällä ollessamme ja olemme enemmän yhtä perhettä. Aarno ainakin odottaa jo innolla vesirengasajelua minun kanssani isovanhempien mökillä.

Navigaattori

Syyskuussa ostamassani autossa on integroitu navigaattori. Kiva leikkikalu muuten, mutta täysin onneton. Se neuvoo ihmeellisiä reittejä pitkin, eikä osaa reitittää uudelleen, jos ei noudatakaan annettuja ajo-ohjeita. Esimerkiksi, keskustasta pääsee meille kahta eri reittiä. Navigaattori opastaa aina ajamaan moottoritietä pitkin, joka tekee pienen kiertomatkan. Valitessani oikoreitin navigaattori pyrkii ohjaamaan minut koko ajan takaisin moottoritielle, vaikka oikotietä pitkin kotiin olisi enää matkaa jäljellä 1 maili. Jos tuossa vaiheessa noudattaisin vielä navigaattorin ohjeita, olisi moottoritien kautta ainakin 3 mailia matkaa. Vasta ohittaessani viimeisen risteyksen, jota pitkin pääsee takaisin moottoritielle, niin navigaattori ohjaa oikoreittiä pitkin.

Mulla oli auto 6 kk huollossa viime viikolla. Mainitsin navigaattorin ongelmista, joten se tutkittiin huollossa. Mitään vikaa ei löytynyt. Huoltomies epäili, että navigaattori ei osaa ohjata oikoreitille, kun kyse on rinnakkaisista väylistä. Joo, ne ovat rinnakkaisia alkumetreillä, mutta vielä 1/2 mailin etäisyydellä navigaattori pyrkii ohjaamaan alkuperäiselle ajoreitille. Tuo rinnakkainen väylä on hieman suhteellinen käsite. Navigaattorissa on myös sekä sisä- että ulkolämpötilan näyttö vain Farenheit -asteikolla. Mittayksikköä ei pysty muuttamaan, vaikka navigaattorin ohjekirja antaa näin ymmärtää. Sama auto on sekä Kanadan että USA:n markkinoilla. Ohjekirja on molemmille markkinoille sama ja tämän takia molemmat mittayksiköt mainitaan ohjekirjassa. Kuitenkaan käyttäjän ei ole mahdollista yksikköä vaihtaa, vaikka Kanadassa on käytössä Celsicus -asteikko. Ostin marketista 11 dollarin lämpömittarin syksyllä, jossa on digitaalinen näyttö sekä Farenheit että Celsius -asteikolla. Ts. yksikön pystyy muuttamaan. Noin 2400 dollarin navigaattorissa ei ole tälläistä ominaisuutta. Nyt ostaisin auton ilman navigaattoria ja asentaisin oman 11 dollarin lämpömittarin.

Äärimmäisen huonoa suunnittelua tai mitä lienee. USA:ssa ollaan kuitenkin siirtymässä metri- ja kilogrammajärjestelmiin 2016 tai näin minulle on kerrottu. Elitarvikepakkauksissa on aina suluissa pakkauksen koko grammoissa tai litroissa ja koulussakin opetataan näitä mittayksiköitä. Surkea navigaattori ja hukkaan heitettyä rahaa... No, nyt jollain automerkeillä on myynnissä vuoden 2011 automalleja. Vuosi 2010 lähestyy vasta maaliskuun puoltaväliä ja jo nyt on vuoden 2011 automalleja tarjolla. Toivottavasti niistä sentään löytyy lämpötilanäyttö molemmilla asteikolla.

Meitä on viimepäivinä hellinnyt kesäinen sää. Eilen lämpötila ylitti jo 20 asteen rajan. Aarno pääsi tiistaina vielä hiihtämään läheiselle golf-kentälle luokkakaverin ja hänen isänsä kanssa. Lämpötila oli 14 astetta ja etelän puoleisilla nurmikentillä ei ollut enää lainkaan lunta, mutta pohjoispuolella oli vielä jonkin verran lunta jäljellä. Enää tuskin on sielläkään. Aarno innostui hiihdosta niin paljon, että olisi halunnut päästä hiihtämään kaverin lainasuksilla myös eilen. Valitettavasti hiihtokelit ovat nyt ohitse. Harmi vain, etten saanut Aarnoa innostumaan hiihtämisestä viime talvena Suomessa tai hänen kaverinsa isä ei tullut kysyneeksi asiaa aikaisemmin. Ehkä uuden harrastuksen aloittamiseksi tarvitaan kaverilta saatu alkukipinä.

Mä pääsen ensi maanantaista alkaen ihan oikeaan ESL-opetukseen (english as second language). Minulla alkaa pienryhmäopiskelu kahdesti viikossa. Jo oli aikakin, koska Alinakin alkoi opastaa minua lausumisessa. Mutta minkäs teet, jos kieli ei taivu muuta kuin solmuun. Aina kannattaa kuitenkin yrittää ja ehkä minäkin vielä opin kevään aikana. Äidinkieli on päässyt täällä samaan aikaan vähän ruostumaan. Sanat eivät tahdo tulla mieleen. Esimerkiksi, minulla kesti pitkään ennen kuin muistin, mikä on muurarin käyttämä apuväline (muurauslasta). Toisaalta minulla on joskus ennenkin kestänyt pitkään äidinkielen sanojen muistamisessa...

Olin Antonin kanssa tiistaina eläintarhassa katsomassa pingviinejä ja jääkarhuja. Edellisellä kerralla (jouluaatto) Anton nukkui ja häneltä jäi pingviinit näkemättä. Meillä oli hauskaa katsoa pingviinien elämää, joskin osa pingviineistä seisoi koko ajan paikoillaan. Anton tapasi myös päiväkotikaverinsa eläintarhassa. He eivät nyt juurikaan kulkeneet yhdessä tai jutelleet keskenään, mutta päiväkotikaverin äiti kysyi minulta, haluaisiko Anton joku kerta tulla leikkimään Michaelin kanssa. Anton ymmärsi kysymyksen ja vastasi minulle heti suomeksi, että hän haluaa Michaelin tulevan meille leikkimään legoilla. Vaikka Anton ei puhu englantia, niin hän kuitenkin vaikuttaa hyvin ymmärtävänsä, mitä muut puhuvat. Joka tapauksessa Michael olikin nopeasti Antonin paras kaveri ja hän kertoi minulle haluavansa leikkiä Michaelin kanssa. Anton sai kutsun toisen päiväkotikaverin syntymäpäiville 21. maaliskuuta, joten viimeistään silloin hän pääsee leikkimään Michaelin kanssa.

Kevät ja lämpimät ilmat ovat tehneet Alinaan myönteisen vaikutuksen. Tiistain karateharrastuksen jälkeen hän oli todennut äidilleen, että Amerikassa on ihan kivaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Alina mainitsee asiasta. Toisaalta hän ei ole lainkaan valittanutkaan täällä asumisesta, mutta harvoin lasten suusta kuulee jotain myönteistä. Alina ainakin viihtyy hyvin karateharrastuksen parissa.

Oppilaana

Aarno on alkanut opettaa minulle englannin kielen lausumista. Hänellä oli sunnuntaina luokkakaveri leikkimässä legoilla ja pelaamassa tietokoneella. Juttelin hänen ystävän kanssa, mutta Aarno huomautti minulle kahdesti lausumisestaan: "Ei sitä noin sanota". Ainakin antamani oppi on syksyllä mennyt yhden asian suhteen oikeaan suuntaan, kun silloin autoin Aarnon ääneenlukemista ja lausumista. Nyt Aarno tekee minulle samaa eli ainakin Aarno on oppinut oikaisemaan lausumisvirheitä, joten minä saan olla vuorostaan oppilaana. Eilen illalla iltasadun lukemisestani pojille (Batman) ei tahtonut tulla mitään, kun Aarno huomautti vähän väliä minulle lausumisestani. Antonkin alkoi jo hermostua, kun iltasadussa ei tahdottu päästä eteenpäin. Niinpä Aarno alkoikin lukea meille iltasatua. Aarno lukee jo sujuvasti ja lausuu sanoja kuten paikalliset, mutta pidempien sanojen kohdalla hänenkin on pysähdyttävä vielä tavaamaan. Joka tapauksessa kehitys on ollut huikeaa.

Saimme sunnuntaina Batman auton viimein valmiiksi. Pojat leikkivät sillä vuoronperään. Anton on vähän harmissaan, kun Batman legoukkoa ei tullut paketin mukana ja nyt joku muu hahmo joutuu ajamaan autoa. Legoauto on vahvaa tekoa, mutta tästä huolimatta se on kovassa käytössä ja osat irtoilevat. Legopakettien ikärajasuositukset eivät ole turhia.

Vaimon yliopiston opiskelijoilla on kevätloma tällä viikolla, jonka takia myös Antonin päiväkoti on kiinni. Alinan ja Aarnon kevätloma on vasta maaliskuun viimeisellä viikolla. Harmillista, ettei lasten lomat osuneet samaan ajankohtaan. Toisaalta vaimo ei käytä lomapäiviä koululoman yhteydessä, joten emme ainakaan tee pitkiä lomaretkiä. Tarkoitus on käydä vesipuistossa lomaa edeltävänä viikonloppuna ja mahdollisesti Torontossa loman jälkeisenä viikonloppuna.

Kevät on nyt sitten kait virallisesti saapunut. Lumet sulavat vauhdilla ja päivälämpötila alkaa lähestyä jo 15 astetta. Linnut visertävät iloisesti ja vaimo on jo nähnyt krookusten kukkivan (minä en tiedä kukista mitään). Olin Antonin kanssa läheisessä leikkipuistossa pitkästä aikaa. Näky oli suorastaan kuvottava. Lumen alta on paljastunut kymmenittäin koirien jätöksiä leikkikentän viereisellä koripallo- ja tenniskentällä. Koirien omistajat ovat ulkoiluttaneet lemmikkejään kenttäaitausten sisäpuolella ja antaneet niiden tehdä vapaasti tarpeensa. Toivottavasti nämä koirien omistajat tulevat myös ensimmäisinä pelaamaan koripalloa tai tennistä paskan sekaan. Täällä on tiukat säännöt koirien jätöksien korjaamisesta kadunvarsilta. Koiria ei myöskään saa pitää vapaina. Ohjetaulujen mukaan rikkeestä seuraa 300 $ sakko tai 30 päivää vankeutta. Samat taulut olisi oltava myös näillä kentillä.

Olemme jo hyvän matkaa yli puolenvälin ja ajatus paluusta siintää mielessä. Eräs tuttavamme totesi, että loppuaika menee varmaankin nopeasti ja paluuaika taitaa tulla juuri, kun olette asettuneet. Näin voi olla. Taaksepäin katsottuna aika on aina mennyt nopeasti riippumatta siitä, mitä tekee ja missä oleskelee. Tänne tulostamme tulee perjantaina kuluneeksi (jo) 7 kuukautta, vaikka tämä aika tuntuu paljon pidemmältä. Karkeasti sanottuna 3 ensimmäistä kuukautta oli enemmän tai vähemmän kuherrusaikaa - uutuudenviehätystä. Syksy oli pääasiassa ihana ja lämmin sekä perheen kanssa tuli vietettyä paljon aikaa yhdessä. Tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista uutta. Tätä seuraavat kolme kuukautta oli henkisesti rankempaa aikaa. Kotona ei ollutkaan enää niin viihtyisää ilmojen viilennettyä aina pakkasen puolelle. Sisällä on ollut vetoissa ja kylmähköä. Lisäksi iltojen pimetessä emme enää ulkoilleet arki-iltaisin. Tuli koti-ikävä Suomeen. Toisinaan talvikuukaudet olivat aikamoista kärvistelyä ja välillä tulin olleeksi allapäin muuttomme takia. Helmikuun 1.viikonloppuna tuli lunta ja oikeastaan siitä lähtien täällä oleminen on ollut jälleen mukavampaa. Lapset ovat saaneet temmeltää lumessa ja nyt saamme nauttia keväästä. Paluulippuja emme ole vielä hankkineet ja ehkä emme tulekaan niitä hankkineeksi vielä 2-3 kuukauteen. Joka tapauksessa loppuajasta on tarkoitus nauttia ja ottaa ilo irti yhdessäolemisesta ennen paluuta heinä-elokuun vaihteessa.

Lumirenkailua

Teimme tänään retken läheiseen laskettelukohteeseen (Seven Springs). Se on noin tunnin ajomatkan päässä ja rinteiden pituus vastaa suurinpiirtein Vuokatin rinteitä Suomessa. Sää oli täydellinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli tyyni. Parkkialue sijaitsi rinteiden lähellä (noin 500 metriä), mutta tästä huolimatta rinteiltä oli bussikuljetus. Koulubussi kuljetti meidät rinteiden alapäähän. En ole aikaisemmin ollut koulubussin kyydissä, joten nyt ainakin tiedän minkälaisella kyydillä Alina ja Aarno tekevät koulumatkoja.

Kävimme laskemassa mäkeä lumirenkailla (snow tubing) ja kivaa oli. Alaikäraja oli 4 vuotta. Vaikka Anton täyttää vasta kesäkuun 1. päivänä 4 vuotta, niin otimme hänet mukaan rinteeseen. Jokaisella oli oma rengas, mutta lasku oli mahdollista tehdä jopa kuuden renkaan ryhmissä. Tein ensimmäisen laskun Antonin kanssa yhdessä. Hän oli aivan täpinöissään. Vauhdin kiihtyessä ilme muuttui vakavaksi ja pian Anton oli kauhusta jäykkänä. Omaa vatsanpohjaa kutitti mukavasti. Alhaalla Antonia kuitenkin nauratti, mutta ehkä se johtui pelkästä helpotuksesta vauhdin pysähdyttyä. Toisen laskun alkaessa Anton alkoi epäröimään ja halusi tulla renkaan kyydistä pois. Alas oli mentävä ja Anton oli peloissaan koko toisen laskun. Loppuajan Anton vietti äitinsä kanssa mäen alapäässä. Minä, Alina ja Aarno sen sijaan nautimme vauhdin hurmsta. Hyvä ilma oli saanut monet muutkin ihmiset liikkeelle, joten omaa laskuvuoroa joutui välillä odottamaan vähän pidempääkin. Laskettelurinteillä ei näyttänyt olevan yhtä kovaa tungosta.

Kävin Antonin kanssa perjantaina jälleen kirjastossa. Mukaamme tarttui tällä kertaa 3 Batman kirjaa ja yksi video. Kirjastokäynnin jälkeen menimme läheiseen lelukauppaan katsomaan legoja. Alkuviikkoina pojat kävivät monet kerrat katselemassa kyseisessä lelukaupassa legoja. Jossain vaiheessa itse aloin jo hävetä käyntejämme, kun emme juurikaan koskaan ostaneet mitään. Jälleen kerran Anton halusi päästä katselemaan legoja ja viime käynnistä oli joka tapauksessa jo kuukausia niin ajattelin, että olkoon menneksi. Lelukaupassa on jotain omaperäistä ja vanhanaikaista. Se on vähän kuin astuisi kauppaan 20 vuotta ajassa taaksepäin. Koimme Antonin kanssa positiivisen yllätyksen nähtyämme ylähyllyllä Batman legosarjan. Hintakin oli kohtuullinen (89,95 $ + verot). Anton on jo pitkän aikaa toivonut Batman legoja ja sovimme, että ostan hänelle synttärilahjan valmiiksi. Synttäreihin on tosin vielä lähes kolme kuukautta.

Kotimatkalla ihmettelin, miten leluliikkeestä saattoi vielä löytyä Batman legoja. Olin ollut jo aikaisemmin yhteydessä Legon asiakaspalveluun täällä USA:ssa ja tiedustellut Batman legojen saatavuutta. Sain ystävällisen vastauksen, jossa todettiin ko. legosarjan poistuneen markkinoilta jo parisen vuotta sitten. Lelukaupan varastot kiertävät ilmeisen hitaasti, kun hyllyiltä löytyy vielä markkinoilta jo ajat sitten poistuneita tuotteita. Saimme toiseksi viimeisen paketin Batmanin autosta. Lelukauppa on hinnoitellut tuotteen mahdollisesti 2-4 vuotta sitten ja hintalappu on pysynyt alusta alkaen samana. Paketissa on lego-osia yli tuhat ja uudet yli 700 lego-osan sarjat maksavat 99 dollaria. Olin aikaisemmin katsonut ebay:stä käytettyjä Batman legoja. Ko. sarjasta pyydetään 199-299 dollaria, joten kyse lienee jo keräilytavarasta. Taidanpa käydä ostamassa sen viimeisenkin paketin ja tuplata lelukaupan kuluneen viikon liikevaihdon. Ehkäpä joku keräilijä maksaisi minulle siitä kaksinkertaisen hinnan.

En halunnut odotuttaa Antonia lahjan saannissa kesäkuulle, joten päätimme yhdessä koota auton. Kyse ei olekaan mistään pienestä rakennussarjasta, vaan autolle kertyy mittaa lähes 50 senttiä. Anton sekä Aarno olivat aluksi innoissaan, mutta kokoamiseen on mennyt minulta tähän mennessä jo 4 tuntia ja pojat ovat leikkineet vanhojen legojen parissa. Olen kokoamisessa vasta puolessavälin. Legopaketin ikäsuositus on 10-14 vuotta, joten Antonilta rakentaminen ei olisi vielä ihan sujunutkaan. Loppujen lopuksi taisin ostaa Batmanin auton sittenkin itselleni.

Batman

Pitkästä aikaa täällä paistaa aurinko. Maanantaihin asti on odotettavissa aurinkoa ja samalla päivälämpötilat ovat selvästi plussan puolella. Ilmassa on selvästi kevään merkkejä. Linnut ovat alkaneet jo visertää ja illat ovat valoisempia. Lunta on vielä paljon. Lämpötilan noustessa lumi alkaa sulaa ja tämän seurauksena on odotettavissa tulvia. Meidän asuntoalue ei tule tulvimaan, koska asumme mäen laella, mutta jokien varsilla tulee varamasti olemaan ongelmia. Runsaiden lumisateiden takia sulamisvettä tulee olemaan paljon.

Osa kiinteistön omistajista ei ole edelleenkään puhdistanut jalkakäytäviä lumesta kiinteistöjen edustalta. Syitä voi olla useita. Esimerkiksi huonokuntoisille ja sairaille ihmisille lumen luonti on raskasta. Vaikka jalkakäytävät olisivatkin kulkukelpoisia, on kaupungin kunnossapito tehnyt risteysalueille valtavia lumikasoja. Toisin sanoen jalkakäytävä päättyy lumikasaan ja kävelijöiden on siirryttävä ajotien puolelle kävelemään. Näin ollen vaimo on vienyt Antonin aamuisin bussilla päiväkotiin. Bussipysäkki on talomme edustalla kadun toisella puolen ja bussi vie suoraan yliopistolle. Minä olen vastaavasti hakenut Antonin autolla, mutta tällä ja viime viikolla olemme kävelleet jo kolmesti kotiin. Anton on ollut aikaisemmin laiska kävelemään ja ensimmäisellä kerralla hän sanoi jo 50 metrin kävelyn jälkeen, ettei jaksa enää. Sain kannustettua hänet jatkamaan kävelyä pienellä lahjonnalla ja muina kertoina käveleminen on sujunut reippaasti ilman lahjontaakin. Kotimatka kestää 45-55 minuuttia Antonin kävelyvauhdista riippuen. Rattaat ovat saaneet odottaa kotona lumien sulamista, mutta ehkä lumien sulattuakin tulemme jatkamaan kävelyharrastustamme.

Olen käynyt kaksi kertaa uimassa Antonin kanssa päiväkodin jälkeen. Yliopiston uima-allas on viereisessä rakennuksessa. Anton muistutti sekä eilen että tänään haluavansa mennä uudestaan uimaan suoraan päiväkodista. Hänen mielestä uimisen jälkeen oli kiva syödä banaania ja Batman välipalaa (amerikkalainen nimitys makeisista). Oikeastaan tuo viimekertainen Batman välipala taitaa olla enemmän Antonin mielessä kuin itse uinti. Ainakin sitä hän on muistellut. Anton on ylipäätään aikamoinen Batman friikki. Viime kerralla kirjastosta löytyi yksi Batman kirja ja sitä on luettu iltasaduksi lähes joka ilta. Hän katselee Nintendo pelin mainoksesta Batman legoja päivittäin. Harmi vain, että Batman legot ovat poistuneet jo markkinoilta, mutta laitan niistä vielä jossain vaiheessa ostoilmoituksen jollekin kirpparipalstalle. Lisäksi Antonilla on Batman t-paita, jota hän pitää pitkähihaisen paidän päällä toistuvasti. Paita on välillä pesussa, mutta heti seuraavana päivänä hänen on saatava se jo ylleen.

Alinan ja Aarnon karateharrastus on ollut opettavaista. Siellä opetetaan hyviä käyttäytymissääntöjä. Lisäksi siellä on toistuvasti korostettu, että omaa suoritusta saa kehua, mutta vastaavasti se ei oikeuta missään olosuhteissa toisen suorituksen aliarvioimiseen tai haukkumiseen. Varsinkin meidän lasten osalta tämä on ollut hyvä neuvo ja vaimo on muistuttanut siitä lapsia. Alinalla on ollut tapana sanoa pikkuveljelleen mm. koululäksyistä: "Et sinä edes osaa". Aarnon kannalta tämä ei varmasti ole kovinkaan kannustavaa. Alina vain ei aina huomio, että hän on 3 vuotta Aarnoa vanhempi. Viime harjoituksessa lapsille annettiin myös äärimmäisen hyvä neuvo, jos lapsi kadottaa vanhempansa. Eksyttyä ei kannata kääntyä kenen tahansa ventovieraan aikuisen puoleen, vaan hakeutua toisen lapsen äidin luokse. Äiti, jolla on lapsi mukana, on turvallisin apu ja tälläinen henkilö varmasti osaa auttaa vanhempien löytämisessä. Ilmiselvä asia, jota itse vain en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi.

Mielikuvitusystävä

Anton on nauttinut meistä ehkä kaikkein eniten lumesta. Hän on välillä yksin leikkimässä lumella etuovemme edessä, kun ei saa sisaruksistaan leikkikaveria ulos. Sunnuntaina oli mukava seurata hänen leikkejään. Hänen suunsa liikkui koko ajan ja hän selvästikin keskusteli jollekin toiselle henkilölle. Hän leikki yksikseen mielikuvitusystävän kanssa. Heitti lunta ystävän päälle ja antoi kädellä ohjeita. Anton eläytyi kokonaan lumileikkeihinsä. Anton sanoi leikkineensä Aarnon kanssa, kun kysyimme sisällä asiasta. Keskusteltuamme myös Amerikan päiväkodin ystävistä Anton totesi lakoonisesti, että hänellä on vain ystävä ja sekin on Suomessa. Eela on Antonin ystävä Suomessa ja Eelasta hän aina välillä puhuu. Olemme katsoneet tietokoneelta viime kesäisiä valokuvia ja nähdessään ystävänsä valokuvan Anton huudahtaa iloisesti: "Eela!"

Olin Antonin kanssaan eilen jälleen pulkkamäessä. Voi sitä Antonin riemua ja iloa, kun laskimme yhdessä mäkeä alas. Heti vauhdin pysähdyttyä hän sanoi: "Mennään vieläkin". Ei muuta kuin mäki ylös ja uusi lasku. Laskeminen ottaa voimille, kun Anton haluaa olla pulkan kyydissä myös ylämäkeen ja mäen yläosa on jyrkkä.

Autoradiosta tuli nauhoitettuja pätkiä kilpailusta, jonka palkintona oli jääkiekkoliput Penguinsien peliin. Kysymykset olivat hyvin yksinkertaisia. Piti vain nimetä kaupunki. Ensin oli kystty Suomen pääkaupunkia. Okei, se on Yhdysvaltalaisille varmasti vaikea pähkinä purtavaksi. Minäkään en tunne jokaista Yhdysvaltain osavaltiota puhumattakaan niiden pääkaupunkeja. Helpottavampi kysymys oli ollut nimetä jokin Skandinaavinen kaupunki. Kun tämäkin oli vaikea kysymys, piti viimeiseksi nimetä jokin kaupunki Euroopasta. Helposta kysymyksestä huolimatta radionauhoituksessa tuli vastauksena: "hmmm, city in Europe... I don't know". Jääkiekkoliput ainakin jäi vastaajalta saamatta. Ensi kerralla yritän itse päästä langoille.

Jääkiekosta vielä puheenollen, niin sekä naisten että miesten prossimitalit olivat upea saavutus! USA:n ja Kanadan välinen loppuottelu oli jännittävä ja tasainen peli. Itse olin USA:n joukkueen puolella ja toivoin heidän voittavan kultamitalit. Ratkaisu oli kylmäverinen, kun Pittsburghin oma pelaaja (Sidney Crosby) teki jatkoajalla voittomaalin. Poika on vasta 22-vuotias ja jo nyt saavuttanut sekä Stanley Cup -mestaruuden että Olympialaisista kultamitalin. NHL jatkuu tänään mielenkiintoisella ottelulla. Penguins saa tänään vieraakseen Buffalon joukkueen, jonka maalilla pelaa USA:n maajoukkuevahti, Ryan Miller. Juuri häntä vastaan Crosby teki kultaisenmaalin.

Olin ennen sunnuntain loppuottelua vähän remonttihommissa. Tuttavaperheemme remontoi taloa. Kyse ei ole mistään pikkuremontista. Ulkokatto ja -seinäverhous ovat remontin ulkopuolella, mutta muutoin lähes kaikki muu menee uusiksi. Ulkoseiniin tulee kunnon eristykset, lattioihin tulee lämmityskaapelit ja kellarikerrokseen sauna. Minä maalasin yhden makuuhuoneen seiniä. Valitettavasti yksi seinä jäi maalaamatta, kun piti kiirehtiä katsomaan jääkiekon loppuottelua. Joka tapauksessa maalaaminen oli rentouttavaa - terapiaa koti-isän hommille. Pitkästä aikaa pääsin puuhastelemaan ns. miesten hommiin. Perjantaina uudestaan.