Kesäaika

Minulta jäi viime blogissani mainitsematta, että täällä siirryttiin kesäaikaan jo viime sunnuntaina. Aikaero on Suomeen nyt toistaiseksi 6 tuntia, kunnes Suomessakin siirrytään kesäaikaan. Aamuisin alkoi olla valoista jo kuuden jälkeen ja heräilin ennen kellonsoittoa. Nyt päivän sarastus alkaa seitsemän aikaan, joten en herää ainakaan turhan aikaisin. Nukkumisen kanssa on kuitenkin toisinaan haasteita, kun yöllä herätessä uni ei tahdo tulla silmään. Esimerkiksi viime yönnä siirryin olohuoneen sohvan puolelle nukkumaan ja sain onneksi nukutuksi uudelleen. Minulla ei ole koskaan ollut hyviä unenlahjoja ehkä armeija-aikaa lukuunottamatta. Kesäajan ansiosta illatkin ovat nyt valoisia. Pimeys tulee kahdeksan kieppeillä. Kevät tuntuu nyt oikein ihanalta ja loppuviikon lämpötilat ovat Suomen olosuhteisiin verrattuna kesäisiä.

Sain koulusta vaihteeksi kirjeen Aarnon poissaoloista. Aarnolla ei ole ollut poissaoloja sitten meidän tammikuisen lomamatkan, joten tilanne ei ole sen osalta muuttunut yhtään huonompaan suuntaan. Kuitenkin koulu halusi lähestyä meitä jälleen kirjeellä ja muistuttaa poissaoloista: "Your child has been absent from school for 10 days or more this year. Even though these absences are excused you will be required to submit documentation from a doctor, court, clergy, or funeral director for any future absences." Mikäli Aarnolle tulee vielä viimeisen kolmen kuukauden aikana poissaoloja, meidän on toimitettava koululle lääkärin, tuomioistuimen, papiston tai hautausurakoitsijan kirjoittama poissaoloilmoitus. Armoa!

Aarnon 11 poissaolosta 6 ajoittuu lokakuulle, jolloin mummo oli auttamassa meitä. Aarno joutui aloittamaan 1. luokan ummikkona vieraalla maaperällä osaamatta englantia. Mietin muutama päivä sitten Aarnon tilannetta ja millaiselta hänestä on mahtanut tuntua. Tahtomattaan joutuu istua joka päivä 7,5 tuntia paikallaan ymmärtämättä sanaakaan muiden puheesta. Koulupäivät ovat varmasti tuntuneet pitkiltä ja esikoulun kavereita Suomessa on ollut ikävä. Aarnon suoritus on ollut esimerkillistä ja moninkertaisen hatunnoston arvoinen. Toivon Aarnon aina muistavan tämän saavutuksen elämässään tulevien koettelumusten edessä. En ihmettele yhtään Aarnon viime syksyistä puremistapausta, enkä hänen haluamaa mummon huomiota lokakuussa.

Elämä ei ole mustavalkoista, mutta mielestäni paikallinen koululaitos on täydellisen joustamaton. Poissaoloja tarkastellaan yksinomaan lukumääräisesti ja kaikkia kohdellaan poissaolojen osalta samoin periaattein. Lieneekö kyse yhdenmukaisuusperiaatteista, vai mistä? Koulun on toki tärkeää seurata oppilaiden poissaoloja ja TARVITTAESSA puuttua niihin. Koululaitos tuhlaa resurssejaan ja voimavarojaan noudattamalla mustavalkoista periaatettaan kaikkien oppilaiden osalta. Oppilaat ovat koulun voimavaroja, oppilaat ovat myös ihmisiä ja yksilöitä, joten heitä tulisi myös kohdella taustojen ja koulumenestystyksen perusteella yksilöllisesti. Koulun lähettämässä kirjeessä oli toki se myönteinen puoli, että se sai meidät vahnemmat nauramaan. Sanonta kuuluu, että nauru pidentää ikää. Meidän elinikää on kenties tullut paikallisen koululaitoksen toiminnan myötä yhtä paljon lisää kuin olemme tähän mennessä asuneet USA:ssa.

Mahdollisen seuraavan poissaolon tapahtuessa taidan kääntyä papiston puoleen, mikäli kyse ei ole vakavasta sairaudesta. Lääkärille on aivan turha mennä ja maksaa kovia lääkärin palkkioita pelkän poissaoloilmoituksen vuoksi. Tuomioistuimen puoleen lienee turha kääntyä, koska oikeuslaitos on tuskin yhtään sen joustavampi. Hautausurakoitsija puoleen voisi toki kääntyä, mutta sanomalehdestä tulisi ensin tutkia kuolinilmoituksia ja löytää sopiva hautausajankohta, mutta vieraiden ihmisten suruun on aivan turha puuttua. Näin ollen papisto on näistä neljästä vaihtoehdosta varmasti kaikkein ymmärtäväisin, eikä kirjoittane laskua poissaoloilmoituksesta.

Olin tällä viikolla kahdesti englannin kielen opiskelussa (English as Second Language). Meitä oli yhteensä 6 oppilasta. Minä, kaksi kiinalaista ja kaksi japanilaista kotirouvaa sekä yksi kiinalainen mies (jatko-opiskelija). Eurooppalaiset ESL-opiskelijat tuntuvat olevan harvassa puhumattakaan miespuolisista kotiarjen pyörittäjistä. Ehkä muut eurooppalaiset osaavat englantia mielestään jo riittävän hyvin minua lukuunottamatta ja ulkomaalaiset miehet eivät halua muuttaa USA:han ryhtyäkseen koti-isäksi. Yhden poikkeuksen olen toki kohdannut minun lisäkseni, mutta kyse onkin toisesta suomalaisesta ja kerron asiasta tuonnempana enemmän tavattuani hänet ensin henkilökohtaisesti.

Minulla oli eilen ensimmäinen veroneuvontatilaisuus. Meitä oli yhteensä viisi vapaaehtoista veroneuvojaa. Ilta meni mukavasti keskustellen muiden vapaaehtoisten kanssa. Neljän tunnin aikana kävi ainoastaan 15-20 avuntarvitsijaa. Veroilmoituslomakkeiden viimeinen jättöpäivä on 15. huhtikuuta ja tuolloin on kuulemma kaikkein eniten ruuhkaa. Oletin asian olevan näin valitessani itselleni päiviä veroneuvontatilaisuuksia varten ja valitsin tarkoituksella itselleni mahdollisimman varhaiset ajankohdat päästääkseni helpommalla :-) Tänään on minun toinen ja samalla viimeinen vuoroni.