Viikonloppu

Viime viikko oli kiireisin viikko tähän mennessä. Alina ja Aarno käyttivät tilaisuuden hyväkseen, eivätkä tehneet Suomikoulua minun poissaollessani. Minulla oli 3 iltana veroneuvontaan liittyviä menoja ja perjantaina kävin Alinan kanssa uimassa. Vaimolla on ollut työkiireitä ja hän piti esityksen sunnuntaina Skandinaavisen järjestön tapahtumassa, joten hän valmisteli kotona esitystään pitkin viime viikkoa. Lisäksi minulla oli viikonloppuna vesipalloturnaus ja tapasin lauantaina muutamia muita suomalaisia.

Yliopistojoukkueeni (kuulostaa hienolta - ihan kuin olisin itse yliopiston nuori opiskelija) järjesti viikonloppuna vesipalloturnauksen. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli kaksi ottelua. Lauantain ensimmäinen ottelu voitettiin 19-5 ja minä tein historialliset kolme maalia yhdessä ottelussa. Tosin en poiminut palloa muistoksi, vaikka kolmas maali tuli upeasta syötöstä pelin viimeisellä sekunnilla. Lauantain iltaotteluun en päässyt mukaan ja siinä ottelussa tuli takkiin 11-5. Minun poissaolollani ei ollut vaikutusta asiaan, koska en kuitenkaan ole mikään runkopelaaja. Sunnuntain aamupelit eivät enää sujunetkaan minulta yhtä mallikkasti, vaikka ensimmäisessä pelissä tein yhden maalin. Ottelu hävittiin 10-9. Seuraava peli voitettiin 6-5, mutta minulle jäi muistoksi lähinnä kipeytynyt leuka ja pieni kolo toisessa yläetuhampaassa. Vastustaja niin sanotusti täräytti kyynerpäällä leukaan. Leuka on enää vähän arka, mutta etuhammas tuntuu kielenpäässä karhealta.

Tapasin lauantaina 5 suomalaista miestä, jotka olivat tulleet katsomaan Penguinsien jääkiekkopeliä Washington DC:stä. Peli pelattiin jo klo 13:00 ja liityin iltapäivästä heidän seuraansa ottelun jälkeen. Pasi oli ottanut minuun yhteyttä autofoorumin keskustelupalstalla arvaten minun olevani suomalainen, koska käytän sielläkin Sakke -nimeä. Joka tapauksessa jossain vaiheessa Pasi tuli maininneeksi Pittsburghin vierailusta ja pyysi minua liittymään heidän seuraansa. Ilta sujui oikein mukavasti seurustellen muiden suomalaisten kanssa. Kolme tunnusti olevansa koti-isänä, joten löysin viimein kohtalotovereita. Olin ensimmäistä kertaa täällä ollessamme baarikierroksella ja tuntui kuin olisin ollut Suomessa, koska sain kuunnella ja puhua omaa äidinkieltä.

Antonilla oli sunnuntaina synttärit päiväkotikaverin luona samanaikaisesti, kun vaimo piti luentonsa veneilemisestä Itämerellä. Arvaukseni osui oikeaan, kun ajattelin olevani ainoa miespuolinen vanhempi synttärijuhlilla. Toki päivänsankarin molemmat vanhemmat olivat paikalla, mutta muilla kuudella lapsella oli äiti mukana. Pääsin kehumaan vaimoa, koska hän on pääasiassa kantanut kotona vastuun lasten kasvattamisesta Suomessa. Keskustelimme myös äitiyslomasta ja sosiaaliturvasta. Täällä on hyvin tavallista, että lapsen äiti palaa takaisin työelämään vauvan ollessa 3 kuukautta. Eräs rouva tosin mainitsi palanneensa takaisin työelämään jo 6 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Suomalainen järjestelmä sai paljon ihailua, mutta onhan suomalainen sosiaaliturva todellisuudessakin erinomaista, vaikka siinäkin löytyisi paljon tehostamisen tarvetta.

Obama sai viimein runnottua läpi sosiaaliturvauudistuksen. Minulla ei ole riittävästi tietoa ja kokemusta paikallisesta sosiaaliturvasta, että voisin ottaa uudistuksen puolesta kantaa. Joka tapauksessa sosiaaliturva perustuu täällä pääasiassa työnantajien tarjoamaan sairausvakuutuksiin. Vakuutusmaksut ovat kalliita. Yksityishenkilöt ottavat myös vakuutuksia itselleen ja perheenjäsenilleen, jos heillä on siihen varaa. Sairausvakuutuksia on moneen lähtöön. Olen kuullut, että joku maksaa jokaisen perheenjäsenen sairasvakuutuksesta 630 $ kuukaudessa ja tämän lisäksi jokaisesta lääkärikäynnistä joutuu vielä maksamaan 90 $ omavastuun. Joillakin perheillä on myös sellaisia sairausvakuutuksia, jotka antavat korvauksen vuosikustannusten noustessa yli 10000 $ rajan. Toisin sanoen vakuutusyhtiön asiakas maksaa kuukausimaksun ja kulut aina 10000 dollariin saakka ennen ensimmäistäkään korvausta.

Vakuutusyhtiöt ovat myös onnettomuuden sattuessa voineet evätä korvausten maksamisen vetoamalla johonkin vakuutusehtojen pykälään. Esimerkiksi eräs henkilö loukkasi leukansa kaatuessaan. Vakuutusyhtiö irtisanoi vakuutuksen, eikä maksanut korvauksia vedoten siihen, että kyseessä olisi ollut hampaisiin kohdistuva vahinko ja vakuutusehdot eivät kattaneet hammaslääkärin kuluja. Tässä tapauksessa asiakas nosti kanteen vakuutusyhtiötä vastaan ja sai vakuutusyhtiön maksamaan korvaukset, koska hammaslääkärikäyntejä ei ollut. Joka tapauksessa moni vakuutusyhtiön asiakas tyytynee vakuutusyhtiön päätökseen, eikä hänellä ole mahdollisuutta lähteä taistelemaan vakuutusyhtiötä vastaan. Ehkä Obaman uudistuksen eräs merkittävin asia on se, että vastaisuudessa vakuutusyhtiöt eivät enää voi evätä vakuutusta olemassa olevien sairauksien perusteella tai henkilön sairastumisen jälkeen. Käsittämätöntä, että vakuutusyhtiö on tähän saakka voinut keplotella itsensä irti vakuutussopimuksesta korvausten langettua maksettavaksi. En yhtään ihmettele, että runsaasta 300 miljoonasta ihmisestä arviolta 2 miljoonaa saa elantonsa lakimiehenä ja näistäkin moni lienee vakuutusyhtiöiden palveluksessa.