Hyvää palvelua

Olin Antonin kanssa perjantaina jälleen kirjastossa. Kahdella aikaisemmalla kerralla olimme lainanneet Batman kuvakirjoja ja videoita. Tällä kertaa ajattelin lainata itselleni jonkin kirjan ja pysähdyimme katselemaan minulle sopivaa kirjaa, joskin kirjojen katselemisesta ei tahtonut tulla mitään. Ensinnäkään minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, minkälaisen kirjan haluaisin lainata ja toisekseen aikani meni pääasiassa Antonin seuraamiseen. Kirjat olivat kauniissa rivissä hyllyn etureunoilla, mutta Antonin mielestä niitä oli hauska työntää. Anton sai kirjarivit kieltämättä aika sekaisin ja minä aloin olla jo hermostunut, kunnes kirjastotäti tuli kysymään, että tarvitsemmeko apua. Hän kertoi lastenosaston olevan vähän pidemmällä, mutta mainitsin vain katselevamme kirjoja. Ehkä me olimme vähän epäilyttävän näköisiä tai sitten hän oli vain niin palvelualtis. Mieleeni juolahti eräs tunnettu kirjailija, jonka nimeä en tietenkään kysyessäni muistanut. Aloin kuvailemaan kirjailijan kirjoittamia kirjoja, jonka jälkeen alkoi kirjastotädin arvausleikki. Luovutin ja kerroin meidän menevän katsomaan lastenkirjoja.

Löysimme Antonin kanssa yhden Batman videon ja kirjan, joita emme olleet aikaisemmin lainanneet. Hämmästykseni kirjastotäti tuli lastenosastolle muistilappu kädessään ja kysyi lisää kirjailijoista. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut kyseisistä kirjailijoista, mutta David Benioffin kirjoittama kirja (City of Thieves) kuulosti mielenkiintoiselta, koska kirjastotädin mukaan se kertoi toisesta maailmansodasta. Muistin myös viimein kirjailijan, jota olin hänelle aikaisemmin yrittänyt kertoa (Dan Brown). Hän ohjasi minut oikealle kirjahyllylle ja kysyi haluaisinko myös lainata jomman kumman hänen esittämistään kirjoista. City of Thieves -kirjaa ei löytynyt hyllystä, mutta kirjastotäti tarkasti sen tietokoneelta juuri palautetuksi ja nouti sen "tiskin alta". Laina-aika on täällä vain kolme viikkoa, joten päädyin lainaamaan ainoastaan hänen ehdottamansa kirjan. Olin erittäin otettu saamastani palvelusta. Olen käynyt lasten kanssa useasti Kivenlahden kirjastossa, jossa kirjastotädit ja -setä pääasiassa istuvat tiskin takana. He eivät ole olleet oma-aloitteisia palvelun osalta. Tosin he useimmiten tervehtivät meitä iloisesti. Olemme kenties jääneet heidän mieleen, kun minulla on ollut usein pyöräilykypärät kädessä, lapset ovat pitäneet kovaa ääntä ja toisinaan lapsilla on tullut kirjastossa vessahätä.

Antonin päiväkodista oli tullut muutama viikko sitten kysely, että haluaako lapsemme osallistua psykologiseen testiin. Lauantaiaamuna klo 09:00 meille tuli kotiin nouri mies ja nainen tekemään Antonille testiä. Testi sisälsi mm. erilaisten kuvien ja hahmojen yhdistämistä. Anton istui heidän kanssa ruokapöydän ympärillä, kun me muut perheenjäsenet jatkoimme muiden asioiden parissa. Tilanne oli aika koominen ja samalla tukala, kun minulla ja vaimolla oli vaikeuksia olla nauramatta. Antonin yhdistäessä kuvia oikein tämä mieshenkilö antoi raikuvat aplodit ja hurraukset: "good job, excellent, way to go man, awesome, you got it" jne. Me suomalaiset emme kenties ole tottuneet vastaavankaltaiseen kannustamiseen, mutta ainakin tämä mieshenkilö piti meidän lapsia enemmän ääntä ja olen varma, että yläkerran pojatkin tulivat heränneeksi jatkuviin taputuksiin ja huudahduksiin.

Puolen tunnin jälkeen Anton alkoi olla jo väsynyttä miestä ja hän sai pienen hengähdystauon. Tauon jälkeen Anton ei tosin tahtonut enää jaksaa keskittyä, jolloin tuli lahjonnan vuoro. Testaajat kysyivät löytyisikö meiltä jotain herkkua Antonille. Olin edeltävän päivän kauppareissulla ostanut pussillisen makeisia (Swedish Fish) ensimmäisen kerran sitten viime syksyisen lupaukseni olla ostamatta lapsille enää karamellejä. Pussin rapina oli yhtenevää ja sokerin voimalla Anton jaksoi seuraavan tunnin testin loppuun saakka. Emme seuranneet testaamista sen enempää, mutta en usko Antonin yksin syöneen niin suurta makeismäärää. Testin loputtua keskustelimme testin sisällöstä. Anton oli ensimmäinen vastaavan testin suorittaja ja naishenkilö tulee käyttämään testin tuloksia gradussaan yliopistolle.

Sunnuntai kului ostoksilla tai siis minä ja Aarno menimme elokuviin muiden mentyä H&M ostamaan kevättakkeja. On se kumma, miten ruotsalaiset pärjäävät ja ovat maailmalla suomalaisia huomattavasti tunnetumpia. Niillä on paljon tunnettuja brändejä, kuten Volvo ja ne pärjäävät hyvin urheilussa. Volvo tosin myytiin tänään kiinalaisille, mutta Olympialaisissa he ylsivät mitalitavoitteeseensa. Kymmenestä mitalista puolet olivat lisäksi kultaisia. Minulle ainakin tulee ruotsalaisista mieleen Hannu Hanhi. Täälläkin on Ikea ja H&M, joskin vain yhdessä myydään lasten vaatteita ja tämän takia meidän piti ajaa kaupungin ulkopuolelle ostoskeskukseen. Itse olisin suosinut paikallisia vaatemerkkejä, mutta minkäs teet vaimon ja tyttären mieltymyksille. Vaimo kehui saaneensa ostettua viimeisiä vaatekappaleita eli monesta tuotteesta oli vain yksittäisiä hajakokoja jäljellä. Ehkä kyseinen liike myikin vain esittelykappaleita...

Ostoksilla käynti on aina lasten kanssa stressaavaa, mutta tällä kertaa minä ja Aarno nautimme hyvästä elokuvasta - How to Train Your Dragon (Näin koulutat lohikäärmeesi). Näytökset pyörivät 40-60 minuutin välein ja meidän ainoaksi pettymykseksemme emme tulleet ostaneeksi lippuja 3D-näytökseen. Tämä elämys jäi mieltä vielä kokematta, mutta tästä huolimatta elokuva oli viihdyttävä. Epäsuorasti ruotsalaiset niittivät tässäkin mainetta, kun pääosassa olivat viikingit.