Kevätloma

Alinalla ja Aarnolla on tämä viikko koulusta kevätlomaa. Antonin kevätloma oli jo muutama viikko sitten ja vaimolla ei ole erillistä lomaa. Hän saa kuitenkin torstain ja perjantain vapaaksi, koska kävi kahtena päivänä töissä lumipyräkän jälkeen, vaikka yliopisto oli tuolloin suljettu. Lähdemme torstaina ajalemaan kohti Niagaran putouksia, josta on vielä tarkoitus jatkaa matkaa kohti Torontoa perjantaina ja viettää siellä pääsiäistä. Pääsiäisperjantai ja -maanantai ovat täällä normaaleja työpäiviä. Lapset palaavat maanantaina kouluun. Vuonna 1998 olin viisi viikkoa koulutuksessa Torontossa maalis- ja huhtikuussa. Silloinen työnantaja maksoi vaimon lennot Torontoon, joten vietämme toistamiseen pääsiäistä Torontossa. Nyt meitä on vain kolme enemmän. En ole vielä varannut Torontosta hotellihuonetta, mutta ajattelin tälläkin kertaa käyttää Priceline -varauspalvelua, jossa saa antaa oman tarjouksen hotelliyöstä. Tarjousta antaessa pystyy valitsemaan vain alueen, joten nähtäväksi jää millaisen hotellin saamme tällä kertaa, vai nukummeko autossa. Loppuviikoksi on luvattu yli 25 asteen lämpötiloja.

Sanomalehdessä on pitkin talvea kirjoitettu erään 12-vuotiaan pojan tulevasta oikeudenkäynnistä. Hän murhasi 11-vuotiaana isänsä 26-vuotiaan morsiamen ampumalla hänet viime vuoden helmikuussa. Nainen oli viimeisillään raskaana, joten myös syntymätön lapsi menehtyi. Poikaa oli pyydetty siirtämään tavaransa pois omasta huoneesta, koska siitä oli tarkoitus tulla vauvan huone ja tämän epäilleen olleen ratkaiseva motiivi pojan hirmuteolle. Valamiehistö on nyt viimein tehnyt päätöksen, missä oikeudessa murhasyyte tullaan toukokuussa käsittelemään. 12-vuotias poika saa syytteen 1. asteen murhasta ja hänen on vastattava syytökseen aikuisten oikeusasteessa. Lehtiartikkelin mukaan valamiehistö ei myöntynyt käsittelemään asiaa nuorisorikoksena, koska poika ei tuntenut yhtään syyllisyttä tekemisistään. Hän joutuu vastaamaan teostaan, kuten aikuinen. Jos poika todetaan syylliseksi, hänestä tulee rikoshistorian nuorin, joka tuomitaan elinkautiseen vankeuteen ilman ehdonalaisuutta. Hän siis tulee viettämään loppuelämänsä vankilassa ellei häntä myöhemmin armahdeta. Mikäli asiaa käsiteltäisiin nuorisorikoksena, hän vapautuisi vankilasta 21-vuoden iässä. Raakaa kohtelua ja millä perusteella - ei syyllisyydentunnetta.

Pitäisikö lapselle antaa toinen mahdollisuus? Tätä asiaa olen tullut koti-isänä useasti pohtineeksi. Toki murha on äärimmäinen teko ja oma lukunsa, mutta arkipäiväisissä asioissa tulisi antaa aina toinen mahdollisuus. Lapsen elämä on kuitenkin monivuotinen oppimisprosessi. Omasta lapsuudesta muistan, kuinka asioita tuli tehtyä ja kokeiltua kielloista huolimatta. Kerran isoäiti pyysi kesämökillään minua ja veljeäni noutamaan toisesta mökistä kaksi pussia hienosokeria. Olin tuolloin ehkä 5-vuotias ja isoäiti mainitsi erikseen, ettei sokeripusseja saa heitellä. Minähän tottelin ja heitin pussin ilmaan sillä seurauksella, että sokerit olivat pitkin puutarhaa. Juoksin mökin taakse piiloon ja häpeämään, mutta toista kertaa isoäiti ei enää pyytänyt minulta apua hienosokerin kantamisessa.

Usein vasta oman kokemuksen kautta lapsi ymmärtää, mitä vanhemmat ovat kielloilla ja ohjeilla tarkoittaneet. Vai, olinko minä kenties jokin poikkeus lapsena. Tuskinpa. Tämä on kuitenkin kiperämpi kysymys aikusena eli miten suhtautua oman lapsen tottelemattomuuteen. Toinen mahdollisuus on hyvä antaa, mutta kolmannesta tai puhumattakaan neljännestä mahdollisuudesta on toki jo hyvä keskustella lapsen kanssa. Usein tulen epäileneeksi, miten oma lapsi kuulee sanoman. Ajattelenko asiaa vain itsekseni ja jätän viestistäni jonkin oleellisen informaation ajatuksiini pukematta sitä sanoiksi, vai miksi lapsi tekee juuri niin kuin hetkeä aikaisemmin olen kieltänyt. Ehkä kiellon lisäksi olisi hyvä antaa riittäviä perusteluita. Kasvattajana koen ohjeiden antamisen haasteelliseksi ja valitettavasti oma kärsivällisyyteni ei usein tahdo riittää edes sen toisen mahdollisuuden antamiseksi.