Soitin eilen jälleen kerran kaasuyhtiön asiakaspalveluun ja onneksi kieli ei mennyt solmuun. Kerroin, että olemme olleet jo yli viikon ilman lämmintä vettä ja lisäksi meillä on 3 pientä lasta. Lisäksi kerroin, että sähköyhtiön kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Mainitsin myös, että olin jo maanantaina lähettänyt heille shekin heidän paluukirjekuorellaan takuusummasta. Vastauksena oli, että sopimusta ei tule ennen kuin he ovat vastaanottaneet takuumaksun. Asiakaspalvelija sanoi, että sähkö- ja kaasuyhtiö ovat kaksi eri yhtiötä jne. Minä taas totesin kaasuyhtiöllä olevan paljon opittavaa sähköyhtiön asiakaspalvelutoiminnasta. Vasta, kun mainitsin, että haluan puhua asiakaspalvelupäällikön kanssa, alkoi tapahtua. Minua pyydettiin odottamaan, joskin puhelinlinja katkaistiin. Pian vaimoni soitti minulle, että häneen oltiin yhteydessä kaasuyhtiöstä ja kaasuhana tullaan avamaan klo 08:00 ja 12:00 välillä seuraavana päivänä. Lisäksi he mainitsivat lisäävänsä takuumaksun ensimmäiseen laskuun. Miksi ihmeessä eivät olleet tehneet sitä heti alun alkaen. Täällä ei taideta tuntea käsitettä jousto tai sitten toimintatavat ovat vain niin älyttömän byrokraattisia. Sain asiakaspalvelijan pasmat kait sekaisin, kun hän ei uskaltanut soittaa minulle takaisin ja hyvä niin.
Byrokratiasta puheen ollen täällä ei ole mahdollista ostaa autoa ilman osavaltion ajokorttia tai valokuvallista ID korttia. Haku tapahtuu paikallisesti "ajokorttitoimistosta". Kumpaakaan dokumenttia ei vastaavasti voi hakea ilman paikallista sosiaaliturvatunnusta ja haettaessa on käytävä ilmi, että osavaltiossa asutaan hakupäivästä lukien 1 vuosi eteenpäin. Meidän viisumit päättyvät 16.08.2010, mutta siinä on yhden kuukauden maasta poistumisaika, joka laskettaneen tuohon vuoteen. Vaimo saa työn kautta sosiaaliturvatunnuksen palkanmaskua varten, joten hänen tehtäväkseen jää hakurumpa.
Lapset ovat pelanneet Nintendolla tai tietokoneella aamupäivisin, iltapäivisin, iltaisin ja varmaankin pelaisivat myös yöllä, mikäli se sallittaisiin. Lounaan jälkeen olemme käyneet puistoissa, kuten teemme tämän blogin kirjoittamisen jälkeen. Koti-isänä olen huomannut, että on oikeastaan hyvin vähän asioita, joista Alina ja Aarno eivät tappelisi. Välillä pikkuveli, Anton saa kärsiä tästä osansa yrittäessään leikkiä isovelin legoilla, vaikka kukaan muu ei niitä tarvitse juuri ko. hetkellä.
Ostin yhden koripallon (olisi pitänyt ostaa 3) ja koripallon pelaamisestakaan ei tule mitään, kun kaikki lapset haluavat pelata "omaan pussiin". Anton haluaa vain kantaa koripalloa kädessä. Aarno haluaisi heitellä palloa koriin, mutta isosiskon maininnat heittotaidosta ovat painokelvottomia. Vastaavasti Alina haluaa itse pitää palloa ja kuljetella sitä koriin. Yritä siinä sitten koota joukkue ja pelata joukkueena. Toivottavasti meidän lapset eivät ole muiden perheiden lapsiin verrattuna tässä asiassa poikkeavia, muuten mun tarvitsee jo huolestua lasten kinasteluun ja toisen kädestä repimiseen. Oli sitten kyse pallosta ja Nintendo pelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti