Kouluun

Alina ja Aarno aloittavat huomenna koulun. Koulubussi noutaa lapset kadun vastaikkaiselta puolelta. Ensimmäisenä päivänä tosin käyn saattamassa heidät Antonin kanssa kävellen kouluun. Muutoin toiminta olisi liian brutaalia ja joku voisi vielä valittaa lasten heitteillejätöstä.

Olin Aarnon ja Antonin kanssa perjantaina uimassa läheisessä "maauimalassa". Altaalla on uimavuorot aikuisille ja lapsiperheille erikseen. Saavuimme altaalle juuri aikuisten vuoron alettua ja jouduimme odottamaan yhden tunnin perhevuora. Kokemus ei ollut kovinkaan miellyttävä ja tuli suorastaan ikävä Espoonlahden uimahallia, jossa olemme käyneet useasti uimassa. Ensinnäkin meidän tuli pukeutua shortseihin. Toiseksi suihku- ja saniteettitilat olivat suoraan kuin jostain Tallinnan uimahallista 90-luvun alkupuolelta ts. askeettiset. Altaalla oli kenties 10 uimaria (aikuista ja lasta), mutta valvojia oli 5. Kaksi valjovaa oli kuin suoraan Baywatch-sarjasta. He istuivat korkealla tuolilla ja heidän sylissään oli pelastuslautta. Haloo! Uima-altaan koko on noin 20 x 25 m. Lisäksi toinen puolikas altaasta on matalaa. Luulen, että tositilanteessa heidän pelastusvälineensä hidastaisi enemmän pelastustoimea kuin edesauttaisi itse tilanetta. Toinen näistä valvojista pyysi Aarnoa menemään matalammalle. Totesin siihen, että hän osaa uida ja on uinut yhtäjaksoisesti 300 metriä. Valvoja vastasi, ettei siltä näytä. Olimme olleet altaassa kenties 3 minuuttia, joten valvoja oli ainakin nopea tekemään johtopäätöksiä. Tosin 7 vuotiaan uintia voinee haitata se, ettei hän ole ennen uinut nilkkoihin ulottuvien shortsien kanssa.

Kolme valvojaa pyöri ennemmän tai vähemmän altaan ympärillä. Anton viihtyi hyvin matalassa päädyssä ja nousi vähän väliä uimarappusia ylös kävelläkseen takaisin matalaan veteen. Kerran hän erehtyi rappusista noustuaan kävelemään altaan reunalla syvempään päähän. Uimavalvoja tarrasi välittömästi hänen käteensä ja tästäkös 3-vuotias Anton säikähti. Loppuajan hän vain istui altaan reunalla. Se on kyllä myönnettävä, että pojat ovat tottuneet Espoonlahdessa liian vapaaseen toimintaan. Aarno on uinut yksikseen syvässä päädyssä ja hyppinyt sieltä veteen. Muutaman kerran pojat ovat olleet mukana vesipalloharjoitusvuorolla, jolloin toiminta on ollut vieläkin vapaampaa. Lopputulos kuitenkin oli se, että kumpikaan pojista ei enää halua palata läheiseen ulkouima-altaaseen.

Tämä blogin kirjoittaminen on hyvä tapa välittää tutuille USA:n kuulumisia, mutta samalla yksipuolista viestintää. Toisin sanoen en tiedä, mitä teille kuuluu ja mitä Suomessa tapahtuu. Näin ollen minulle voi välittää kuulumisia sähköpostitse gmail osoiteeseeni: etunimi.sukunimi@gmail.com. (Muistakaa korvata tuo etunimi etunimelläni ja sukunimi sukunimelläni.)