Ennen muuttoa

Hei!

Hyvä lapsuudenystäväni totesi parisen vuotta sitten: "Sakke, sä elät ihan kivikautista elämää" viitatessaan tietämykseeni tietokoneista ja internetiä kohtaan. Tosin hän on itse toiminut IT-tukihenkilönä ja hän ei viitannut ammatilliseen osaamiseeni. Olen työskennellyt yli 11,5 vuotta SAP-konsulttina ja nyt on edessä välivuosi. Muutamme elokuun 12. päivä USA:han vaimoni työn perässä (hän menee tutkijaksi yliopistoon) ja minun roolini on olla koti-isänä. Jotta elämäni ei tule olemaan kivikautista koti-isänä USA:ssa, päätin perustaa blogin ennen muuttoamme ja ylläpitää blogia säännöllisesti.

Perheessämme on kolme lasta. Alina täyttää syyskuussa 10, Aarno täytti kesäkuussa 7 ja Anton on 3. Kaksi vanhinta lastaa aloittavat paikallisen koulun elokuun 24. päivä. Alina ehti lukea englantia vuoden, mutta Aarno on tutustunut englanninkieleen pääasiassa Legon nettisivujen kautta. Minä jään Antonin kanssa kotiin, mutta toivottavasti hänellekin löytyisi jossain vaiheessa osapäiväinen hoitopaikka, jotta hänkin oppisi englanninkielen.

Muuton myötä tuleva muutos on meille kaikille suuri. Minulle muutos lienee kuitenkin kaikkein suurin. En ole aikaisemmin ollut kotona lasten takia tai saatikka viettänyt kunnollista isyyslomaa. Ainoastaan Alinan kanssa olen ehtinyt viettää kunnolla aikaa, kun hän oli pieni ja pidin jopa 2 viikon isyysloman Alinan syntymän yhteydessä. Tosin asuimme tuolloin kerrostalossa, enkä työskennellyt yrittäjänä. Sekä Aarnon että Antonin syntyessä minulla on ollut paljon työkiireitä. Isyyslomaa en ehtinyt juurikaan viettää poikien syntymän yhteydessä kesäkuussa, eikä heinäkuun kolmen viikon paussia voinut kutsua isyyslomaksi. Aarnon ollessa vauva työskentelin kaiken vapaa-ajan omakotitalomme viimeistelytöissä (ja niitä oli paljon).

Tähän saakka vaimoni on kantanut pääasiallisen vastuun lasten hoidosta. Hän oli kotona molempien poikien kanssa heidän täytettyään 2 vuotta. Tosin hän teki siinä sivussa väitöskirjansa. Minulle arkiaamujen toimet ovat olleet aika "rankkoja", mutta pääsin "pakenemaan" aamurumpaa lähtemällä jo klo 07:00 tietämillä töihin. No, pääasiassa tavoitteeni oli välttää aamuruuhkat ja tulla ajoissa kotiin. Tosin tuo jälkimmäinen tavoite toteui usein huonosti ja tulin kotiin vasta iltapäiväruuhkien jälkeen.

Vuosi on lyhyt aika, mutta tällä hetkellä vuosi koti-isänä kuulostaa pitkältä ajalta. Minä olen kuitenkin sisäistänyt tulevani roolin ja olen valmis tehtävääni. Kaikki sukulaisemme (minun vanhempien alkureaktiota lukuunottamatta) ja tuttavamme ovat kehunneet hienoa mahdollisuuttamme muuttaa ulkomaille ja saada uusia kokemuksia. Minäkin olen jo vakuuttunut siitä, että minä tulen pärjäämään koti-isänä USA:ssa. Samalla voin rauhassa miettiä, mikä minusta tulee isona. Edessä on siis mielenkiintoinen vuosi ja ilman vaimoni saamia apurahoja (sekä Eemil Aaltosen että Ella ja Georg Ernroothin säätiöt) ei matkamme olisi toteunut. Tässä vaiheessa suuri kiitos kuuluu edellä mainituille säätiöille.