Ajatuksia USA:sta

Huomisesta eli keskiviikosta alkaen päivät ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Kello tikittää kovaa vauhtia kohti paluuta. Viime päivinä tunnelma on ollut odottava - ainakin voin todeta omasta puolestani. Olemme pakanneet tavaroita laatikoihin ja vaatteita matkalaukkuihin. Päivät ovat kuluneet itsestään. Helteistä ja lapsista huolimatta olen vielä täysin järjissäni. Lapsilla ei ole ollut sitten karaten kesäleirin jälkeen mitään ulkopuolista päiväohjelmaa ja he ovat olleet päivät pitkät minun seurassani. Ihmeellistä kyllä, mutta olen säilyttänyt hyvin hermoni. Olen yrittänyt keksiä meille jotain ohjelmaa puolelta päivin alkaen (Alina ja Anton nukkuvat aamuisin pitkään). Ilmeisen onnistuneesti, koska lapset eivät ole mukisseet vastaan.

Olemme saaneet hyvin myytyä huonekalujamme pois. Kaiken lisäksi moni ostaja on antanut meidän pitää huonekalut muuttoomme saakka. Tosin Aarno on ollut ilman petipaikkaa viime perjantaista lähtien. Minua on ihmetyttänyt kahden ostajan luottamus. He ovat tarjonneet rahaa huonekaluista etukäteen. Epärehellinen ihminen olisi voinut ottaa rahat vastaan, myydä samat tavarat toiselle henkilölle ja kadota maasta. Ehkä pyyntihintamme ovat olleet liian alhaiset ja ostajilla on ollut pelko, että joku toinen henkilö tarjoaisi enemmän ja kauppa menisi heidän osalta sivu suun. Rahaa en ole suostunut ottamaan etukäteen vastaan ja huonekalut olen varannut ensimmäiselle halukkaalle. Meille on ollut tärkeintä päästä huonekaluista eroon.

Vuoden aikana minulle on muodostunut positiivinen kuva yhdysvaltalaisista. Vaikka elämäntavat poikkeavat jonkin verran suomalaisista elämäntavoista, niin täälläkin eletään aika tavallista elämää. Pittsburgh on tunnettu yliopistoistaan ja sairaaloistaan, joten täällä asuu paljon koulutettua ja sanoisinko samalla sivistynyttä väkeä. Toki tämäkin vaihtelee huomattavasti eri asuntoalueiden välillä. Toki joku paukuttelee pyssyllä päivittäin jossain päin kaupunkia, mutta sitä on kait pidettävä ihan normaalina kulttuuri huomioiden. Heiluuhan Suomessakin joku puukolla lähes päivittäin. Pyssyt ovat USA:ssa jokamiehen (ja naisen perustuslaillinen oikeus). Illinoisin osavaltiossa aseet ovat olleet kiellettyjä ilman aseenkantolupaa, mutta USA:n korkein oikeus totesi tämän muutaman viikko sitten olevan vastoin USA:n perustuslakia. Näin ollen aseet tulevat vastaisuudessa kaikkien ulottuville myös Illinoisin osavaltiossa. Ehkäpä Chicagon mafia herää uudelleen henkiin.

Olen jo syksyllä kirjoittanut pankkien toiminnasta, mutta minun on vielä kerrottava viime viikkoisesta kokemuksesta rahan siirrosta. Yritimme siirtää rahaa tililtä toiselle nettipalvelun kautta. Kyse on kahden saman pankin pankkitilistä. Kyse on kaikenlisäksi paikallisesta suurpankista, joka on kuulemani mukaan viidenneksi suurin pankki Yhdysvalloissa. Tosin en tiedä, minkä mittarin mukaan. Tilisiirto tyssäsi siihen, että suurin siirrettävissä oleva summa on 500 dollaria (VIISISATAA). USA on oikea rahantekokone ja rahaa liikkuu käsittämättömiä määriä, mutta tilisiirrot eivät onnistu vähänkin suuremman summan osalta. Lisäksi vastapuoli joutuisi odottamaan kolme pankkipäivää rahojen saapumista tilille. Käsittämätöntä. Ilmeisesti kaikki rahasiirrot tehdään shekkien avulla. Tilisiirron sijaan menimme pankkiin ja tilisiirto onnistui kassalla ilman ponnistuksia. Voisiko suomalaiset tai ruotsalaiset pankit laajentaa toimialaansa ja konsultoida paikallisille pankeille, mitä tilisiirto tarkoittaa "sivistyneessä" maailmassa. Jos tilisiirto on näin onnetonta saman pankin sisällä, niin voin vain kuvitella kuinka byrokraattista se on kahden eri pankin välillä.

Elämä on ollut aika leppoisaa, enkä muista enää viime talven haasteita. Toisaalta voi olla, että olen oppinut jotain. Sanotaan, että Siperia opettaa, vaikka viime talvea ei nyt kuitenkaan voi verrata ihan Siperiaan. Kaikesta huolimatta voisin asua täällä pidempäänkin ja kuvitella kotiutuvani tänne. Toki minun olisi ryhdyttävä päivätöihin ja elämä ei ehkä sitten olisikaan enää niin leppoisaa. Voisin jatkaa myös menestyksellistä koti-isän uraani, mutta vaimon olisi löydettävä hyvä palkkainen työ minun ja lasten elättämiseksi. Puiston laidalla (alueen yhdellä parhaimmista paikoista) on myytävänä talo ja siinä voisi olla mukava kodin paikka. Ihanteellisinta olisi, että Suomessa olisi toinen koti saaressa merenrannalla, jossa saisi viettää kesät.

Sitten loppukevennys tämän päiväisestä liikenteestä. USA:ssa autot ovat liikkuvia keittiöitä ja olohuoneita. Autoissa syödään ja autoista tehdään ostoksia. Viinaostoksiakin voi tehdä suoraan autosta (drive in). Eipähän ainakaan jäisi rattijoupumuksesta kiinni, jos alkoholijuomat pääsevät yllättäen loppumaan ja autolla on tarve lähteä ostoksille. Toki sillä olettamuksella, ettei tule kolareita ja noudattaa liikennesääntöjä (poliisit eivät voi pysäyttää autoilijaa ilman rikettä). Tänään edessämme ollut naiskuljettaja jumppasi. Hänellä oli käytössään jumppanauha ja hän teki yhtäaikaisia käsiliikkeitä molemmilla käsillä. Toki hän välillä ajoi autoakin, mutta liikenteen pysähtyessä hän aloitti käsijumpan. Mitäköhän Suomen poliisi toteaisi moisesta toiminnasta. Ihmiset ovat kekseliäitä. Atlantassa oli aikoinaan mieskuljettaja, joka kuljetti pelkääjän paikalla pumpattavaa Barbaraa. Tällä verukkeella hän ajoi ohituskaistaa pitkin, joka on sallittu vain niille autoille, joissa on vähintään kaksi matkustajaa.