Peltilehmät

Toyota ja siinä samassa Lexus ovat olleet viime kuukausina esillä, joskin julkisuus ei ole ollut kovinkaan myönteistä. Viimeisin uutinen koskee viallisia mottoreita eli Toyota on valmistanut satojatuhansia autoja viallisella moottorilla. Vika koskee myös Lexuksen LS -mallisia autoja. Ei ole kulunut pitkää aikaa siitä, kun noin 8 miljoonaa Toyota ja Lexus autoa kutsuttiin korjaukseen kaasupoljin- ja jarruongelmien takia. Ystäväni ovat Suomessa olleet minua huomattavasti huolestuneimpia, kun ovat jo muutamaan kertaan kysyneet, koskeeko takaisinvedot minun autoani. Meillä on Lexus RX super hyper hybridi, joka on toistaiseksi saanut olla rauhassa - vielä. Epäilen kuitenkin, että vuoden loppuun mennessä myös RX-mallin autoja kutsutaan korjaukseen.

Paikallinen autonvalmistaja (GM) mainosti talvella, että jälleenmyyjät hyvittävät mistä tahansa Toyota mallista käyvän hinnan vaihdossa uuteen GM:n valmistamaan autoon. Mainos oli vähän kuin olisi kääntänyt puukkoa Toyotan selässä, mutta eipä olisi kannattanut. GM:kin on joutunut kevään aikana vetämään markkinoilta autoja korjattavaksi monen muun valmistajan tapaan. Kaikenmaailman peltilehmiä sitä nykyään rakennetaankin. Autoista yritetään tehdä luksustuotteita ja autonvalmistajat kilpailevat keskenään hionouksien määrillä. Meidänkin autossa on jokin "edestination" eli tietokoneella voi suunnitella matkareittejä, jotka saa siirrettyä langattomasti auton navigaattoriin. Sain sähköpostin, että minun on mahdollista käyttää tätä toiminnallisuutta vuoden ajan veloituksetta, mutta se tulee aktivoida erikseen. Me olemme lähdössä lauantaina lomamatkalle ja päätin soittaa asiakaspalveluun aktivoidakseni palvelun, koska navigaattorimme toiminnallisuus ei ulotu Illinoisin ja Wisconsinin osavaltioihin. Ennen kuin pääsin keskustelemaan kenenkään kanssa jouduin toimimaan automaattiviestin ohjeiden perusteella ja näppäilemään puhelimella moneen kertaan. Keskustelin kolmen eri asiakaspalvelijan kanssa ja kahteen kertaan mainitsemaan automme tiedot (mm. auton valmistenumeron). Joka kerta minut yhdistettiin asiantuntijalle. Viimeisen yhdistämisen jälkeen jäin jonottamaan, mutta en jaksanut roikkua langoilla. Ihmeellistä touhua. Eikö tätäkin ominaisuutta olisi voitu aktivoida autoon heti alun alkaen tehtaalla, vai yritetäänkö asiakkaille tuottaa jotain lisäarvoa jälkikäteen.

Toista se oli ennen. Ei ollut elektroniikkaa ja kaiken maailman hömpötyksiä. Ensi alkuun vain karvanopat ja wunderbaum olivat lisävarusteina, kunnes 80-luvulla tuli ohjaustehostimet ja katalysaattorit. Muistatteko vielä Opelin perässä vihreää Kat-merkintää? Autot tehtiin myös kestämään tai sitten niissä oli vain perävalotakuu, eikä valmistajien tarvinnut vetää autoja markkinoilta korjattavaksi. Mainoksissa ei ehkä luvattu auton kestävän isältä pojalle, kuten Panu-tyttö aikanaan markkinoi tuotteitaan, mutta muutamia vuosia sitten löysin rehellisen automainoksen. Uusin velipojan kanssa vanhempien mökillä saunan ulkovuorauslautoja ja siinä samalla luimme eristeinä käytettyjä sanomalehtiä. Kesällä 1967 mainostettiin Datsunia seuraavasti: "Kun ostat Datsunin kesällä, se kestää monta talveakin." Voiko mainonta enää olla tämän rehellisempää.

Meidän perhe, kuten moni muukin 60- ja 70-luvun perhe, matkasi kuplavolkkarilla. Auto ei ollut mikään tilaihme, mutta se oli sitäkin kestävämpi. Sen konepelti tai katto ei painunut sisään, vaikka katolle kiipesi istumaan. Muistan kylläkin, että auto oli moottorin takia useampaan otteeseen korjattavana. Kuplan jälkeen meidän perhe teki todellisen investoinnin ostamalla venäläisen kulkuneuvon. Sekin oli aikansa kupla vaikka kyseessä oli Lada 1200S. Olin erityisen ylpeä auton takalasin mainostarrasta - "Lujaa Laatua Lada". Autossa ei ollut turhia hionouksia, mutta silti se käynnistyi kertalaakista, vaikka pakkasta oli 30 astetta. Ryyppy vain piti laittaa ensin täysille. Mahtoi moni kuljettajakin ottaa ryypyn ennen kuin meni ratin taakse kovilla pakkasilla. Lämmityslaitteessa olisi ehkä ollut parantamisen varaa, mutta toisaalta en ihmettele, miksi isäni ajoi autoa talvisin karvalakki päässään. Ajokortin saatuani en tosin kehdannut kyydittää tyttöjä. Kerran minun oli kuitenkin pyydettävä tyttö kyytiin, mutta kysyin kohteliaasti etukäteen, että kehtaako tyttö tulla Ladan kyytiin.

Nykyään on talvetkin jo niin lämpimiä, että auton lämmityslaitteella ei ole niin paljon käyttöarvoa, kuin aikaisemmin. Ensimmäinen autoni oli isoisältä peritty Peugeot 305, vm. 1979. Se oli hyvä kesäauto. Talvella lämmityslaite ei ottanut toimiakseen ja samoin käynnistyksen kanssa oli pakkasilla ongelmia, mutta muutoin auto oli oikein hyvä ajettava. Peugeotin laatu ei ole noista ajoista juurikaan parantunut, mutta ajotuntuma on säilynyt hyvänä (nimimerkilllä 406:sen entinen omistaja). Kesällä 1994 tein Outokummun Porin kupariputkitehtaalla diplomityötä ja sain työsuhde-etuna kupariputken. Auton käynnistyksen kanssa alkoi olla kuluneen solenoidin takia myös kesäisin ongelmia. Konepelti auki, kupariputki käynnistysmoottorin kylkeen kiinni ja vasaralla muutama napakka lyönti putken päähän. Tämän jälkeen vain virta-avaimesta moottori käyntiin. Keinot olivat yksinkertaisia. Pitäisiköhän Toyotankin lisätä uusien autojen varusteluetteloon kupariputki, jos autojen käynnistämisen kanssa tulee ongelmia.

Asiaakin minulla olisi kerrottavana... Lähdemme lauantaina reissuun ja blogin kirjoitukset saattavat jäädä vähiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Samoin palatessamme su 11.07 alkaa koti-isän aamutkin käydä vähiin. Vielä ehtii kuitenkin tekemään tilauksen, mikäli joku tuttava tarvitsee täältä päin jotain tuiki tarpeellista, mitä Suomesta ei saa kohtuuhintaan. Takuuta en toimituksille tosin myönnä ja autoja en toimita.